Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7840)
Miten sairas on maa, jossa pääministeri asuu kerrostalossa! Mikään ei ole sairaampaa, kuin kerrostaloon asutetut piruparat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään vaan mä ja mun oikeudet. Presidentti Niinistö hyvin peräänkuulutti vastapainoksi ihmisvelvollisuuksia!
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meidän ala, eikä yläkerrassa, eikä sivuilla asu ketään. Sitä sanotaan varakkuudeksi, ettei tarvitse asua kerrostalossa.
Kustannuskysymys se on kerrostaloissakin.
Yleensä ne kalliimmat neliöt eivät houkuttele remuporukoita.
Toisaalta ok-asujalla saattaa olla mahdollisimman hankala rajanaapuri.
Sen jälkeen kun jouduin muuttamaan rivitalon päätyasunnosta kerrostaloon, ei ole tainnut olla yhtäkään viikkoa että olis joka yö saanut rauhassa nukkua. Narkki-yksinhuoltaja piti bileet, siitä meni heti isännöitsijälle valitus kun tässä rapussa on sentään pitkäaikaisia asukkaita jotka haluais elää rauhassa. Narkki-yh:n lapsi hakkaa tavaroilla laminaattia ja kissalle heitellään muovipalloa. POMpopopopom. Se sentään loppui samalla kun sai varoituksen bilettämisestä. Kun siellä on muita lapsineen kylässä, töminä ja kolina on sellainen että saa pelätä että katto tulee niskaan. Huvittavaa tässä on se, että kyseinen henkilö ei edes asu suoraan yläpuolellani vaan vinottain. Kuulen kun penskalle huudetaan ja penska huutaa takaisin. Ja se laminaatti! Se pitäisi kerrostalossa kieltää.
Alakertaan muutti samalla viikolla af-rikkalainen mies, pahempiakin on nähty mutta ei se mikään ilo siltikään ole. Pahin ongelma ihan äänieristeissä. Hormi toimii ämyrinä, ja tällä miehellä on reipas ääni. Huutoa ei pääse pakoon mihinkään. Tykkää vetää huonekaluja lattiaa pitkin, esim. viime yönä klo. 3. Uskoi kerrasta kun kävin sanomassa että hänen telkkariaan en aio kuunnella. Luulen että hän ei vaan tajunnut miten hyvin äänet kuuluu kun hänen alapuolellaan ei asu ketään ja minä olen hiljainen ja käytän kuulokkeita.
Seinän takana on venakko-mamma. Huudattaa tietokonetta suoraan seinän takana, ja niin helevetti täysillä että tulee korvatulppienkin läpi. Luulin ensin televisioksi, mutta samassa rapussa asuva tuttu on käynyt mamman luona ja tiesi että tietokonehan siellä paasaa. Sitä riittää aina tuntitolkulla, ja eilen jatkui puoli yhteentoista yöllä. Pahimmillaan on jatkunu yhteen yöllä. Se on harvinaisen kamala ääni kun jokin toosa pauhaa betoniseinän takana ja kaikki tulee kaiun kera viereiseen asuntoon. Tähän mammaan ei tehoa mikään: Ei kohtelias lappu postiluukusta, ovea ei avaa että voisi suoraan mennä sanomaan, seinään paukuttaminen auttoi viikoksi, nyt sekään ei auta. Outoa on että se, joka tässä asunnossa ennen asui (edellä mainitun tutun poika) ei koskaan kuullut mamman puolelta mitään.
Vertailuksi sanottakoon, että toisen seinän takan on kosovolaisperhe jolla on kolme lasta eikä he häiritse mua mitenkään. Välillä kuuluu töminää ja lasten kirkumista, mutta se on lyhytaikaista eikä kuulu edes kovin pahasti. Hiljaista on aina yhdeksän jälkeen. Pahinta heissä on ruuan käry joka tulee rappukäytävästä minun kämppääni. Se taas ei ole heidän vikansa, talo on perseestä ja ilmanvaihto sen mukainen, kukapa sitä liesituuletinta tarviskaan.
Keskirapussa asuu huumekauppias ja muijaansa hakkaava vätys, jälkimmäinen sai juuri häädön.
Että semmosta. Antaisin mitä vaan että pääsisin takaisin entiseen asuntooni. Ei sekään ongelmaton ollut, mutta oma rauha oli sentään suurimman osan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaaleja elämisen ääniä saa pitää. Eri asia on tietenkin nämä mölyäjät, jotka kaljapäissään huutavat minkä kerkiävät.
Mielestäni esim. se ei ole mitään normaalia elämisen ääntä, että vedellään huonekaluja pitkin lattiaa ja siitä aiheutuu järkyttävä ääni naapuriin. Ei edes keittiön tuoleja, koska usein naapureista välittämättömät mölyapinat ei vaivaudu liimailemaan huopalappuja vaikkapa noiden tuolien jalkojen alle jolla äänet on helposti eliminoitavissa. Heitä ei vaan kiinnosta ja aiheuttavat tahallaan täysin turhaa melua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko purkaa höyryjä ja väsymystä. Muutin just paritalosta kerrostaloon, muutto on rankkaa, kaaos valtava, vihdoin eilen illalla pääsin sänkyyn ja… tum tum tum. Yläkerrassa asuu järkyttävä kanta-astuja. Töminä ja kolina loppui yhden pintaan, nukahtamisessa kesti vielä yli puolisen tuntia, herätys kuudelta. Univelkaa jo useammasta aikaisemmasta yöstä muuton takia ja nyt tuntuu että pää räjähtää.
Aikaisemman asuntoni yläkerrassa asui myös kanta-astuja, kolme vuotta kuuntelin sitä ryskettä päivästä ja yöstä toiseen ja melkein menetin mieliterveyteni. Nyt ahdistaa aivan suunnattomasti, että tästäkö tämä taas alkaa? Asuin tässä välissä pari vuotta paritalossa ja se rauha oli uskomattoman ihanaa, kukaan ei jytissyt yläpuolella.
Kokeilin aamulla, että miten kovaa täytyy kävellä saadakseen aikaan yläkerrasta kantautuvan jytinän. Kaikissa asunnoissa on pehmeä muovimatto, eikä askeleista oikeasti lähde kuin pieni töminä, vaikka kantapään iskisi lattiaan kaikella voimalla. Miten ihmeessä tuo yläkerran asukas oikein kävelee? Vai onko hän 200-kiloinen??
Mun sisko on kanta-astuja, 155cm ja noin 50 kg keijukainen mutta jestas mikä jytinä! Isään ja pappaan tullut.
Naapurin vaahtosammuttimen kokoinen natiainen aiheuttaa ihan järkyttävät jytinät pomppiessaan ja ryntäillessään, joten ei se ihmisen kokoa katso.
Jahas. Kuukausi vaihtui ja niin vaihtui yläkerran asunnonkin perhe toiseen. Edelliset kolusivat lähinnä yöllä mutta ei mitään mitä korvatulpt eivät estäneet.
Nämä uudet ovat nyt ottaneet äänireviirinsä haltuun ihan eri tasolla. Välillä huutaa palovaroitin, välillä koko perhe. Kolina ja pauke rytmittää menoa päivin ja öin. Voihan se olla, että vielä puretaan muuttolaatikoita mutta merkit on sellaiset että tää on Kiljusten perhe. Odotan innolla kun alkavat poraamaan tavaroita seiniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin eukko karjuu, kuuluu selvästi.
Laminaatti on kuin rummun kalvo. Jo parivuotias saa kovahkon äänen kuulumaan hyvin juostessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä pakko kommentoida, että syytelkää rakentajia ja mahdollisesti huonoja vuokrauspäätöksiä/ostopäätöksiä. Olen asunut sellaisessa asunnossa, missä muiden asukkaiden äänet saivat itseni lähes hulluuden partaalle. Olisin pystynyt keskustelemaan joka päivä siitä, mitä naapurit tekevät ja aivan kuin aina olisi hälinää asunossa, eikä ikinä rauhallista. Naapurini olivat kaikki rauhallisia ja ei ikinä bileitä tai muutakaan häiriötä, ihan vain normaalia asumista. Mutta ne äänet ja niiden laatu oli jotenkin erikoista....
Ensimmäisessä kerrostaloasunnossani et kuullut mitään naapureista.
Nykyiseen asuntooni kantautuu äänet hissistä ja myös naapureistani. Seinänaapurini on alkoholisti ja bilettää useita päiviä putkeen ja musiikki pauhaa täysillä ja asunnossa kymmeniä ihmisiä. Silti, häiriötä ei ole nimeksikään. Tiedän, että siellä on bileet, kuulen hentoisen äänen musiikista, mutta en muuta. Pihalta kantautuu enemmän ääntä kuin muista asunnoista. Joten suositus: Vaihtakaa asuntoa, jos äänet häiritsee. On olemassa asuntoja, jotka ovat riittävän äänieristettyjä, ettei normaalielämä häiritse naapureita.
Nykyisessä asunnossa oikeasti sielu lepää ja on rauhallista, vaikka ääniä kuuluu (ja rauhatontakin elämistä esiintyy), mutta ne eivät häiritse mitenkään. Muuttakaa ja ostakaa/vuokratkaa sellaiset asunnot, jossa ei tarvi kokea pahaa oloa naapureista.
Jos joku kertoisi, mistä tällainen talo löytyy. Tai no kerran asunut sellaisessa, oli 80-luvun alun elementtitalo, outo kyllä, äänieristys oli huippuluokkaa. Edes naapurin sikamainen suurperhe ei saanut ääntän kuulumaan kovin hyvin asuntooni. Mutta missä näitä on muuten? Olis kiva tietää, muuttaisin heti.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin eukko karjuu, kuuluu selvästi.
Onko meillä sama naapuri? Karjuu lapsilleen ja nyt vissiin uudelle koiralle.
Jännä ettei ole tajunnut näiden kaikkien vuosien jälkeen ettei huutaminen auta erityislasten kanssa…..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenpa taas onnellisessa asemassa, kun olen pitkästä, pitkästä aikaa muuttanut kerrostaloon, ja kaikki on mainiosti. Mitään häiriöitä ei ole ollut, normaalia elämisen ääntä joskus kuuluu!
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin väliaikaisesti vuokralla kun myytiin edellinen talo ennen uuden valmistumista. Alakerran väpökki tuli koputtelemaan, että metelöidään liikaa. Askeleet kuulemma kuuluu selvästi hänen vessaan. Kysyin että vietätkö paljonkin aikaa vessassa. Siitä kimpaantuneena aloitti sellaisen uhkailun, että päätimme ostaa molemmille puukengät. Oli muuten epämukavat kävellä.
Me vedettiin monot jalassa polkkaa muutamana iltana kun alakerran tyyppi kävi inisemässä kävelyäänistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
kyllä kanta-astuminen on todella ärsyttävän kuullosta, kumisee koko katto, voi kävellä normaalistikin myös
Ärsyttää kun yläkerran äijjä lorottaa iltasin ja yöllä suoraan veteen, reunaakin vois yrittää tähdätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole ikinä tullut mieleen hakata pattereita missään asuessani. Meidän alakerran ihmisiä kuulemma ärsyttää normaali kävely yläkerrassa, ilman kenkiä. Pitäisi varmaan ryömiä, että heillä olisi täysin hiljaista.
kyllä kanta-astuminen on todella ärsyttävän kuullosta, kumisee koko katto, voi kävellä normaalistikin myös
Onneksi lapsia ei o vakkaristi yläkerrassa, se järjetön juoksu on todella ärsyttävää jos kylässä
Elämisen äänetkin voi olla yhtä helvettiä, jos kerrostalossa on yhtä huonot eristykset kuin tässä 50-l talossa. Alakerrassa ramppaava panomies ei ole sitä sisäistänyt, onko rasittavaa kuunnella miehen voihkintaa. Naisesta ei kuulu mitään.
Kyllä se kantapää jyskytys on ärsyttävää ja vielä ärsyttävämpää on se et suurin osa jotka ei ole kuunnellut 24/7 sitä kattoa tärisyttävällä jyskytystä tulevat ketjuun vähättelemään ja ihmettelemään vieläpä että eikö saa kotonansa kävellä 🤦
Oma kokemukseni kerrostalosta: 8h päivässä teinin kiljumista, koska oli niin kivaa pelata. Ei tuntunut käyvän koulussa tai missään muuallakaan. Sanoin perheen isälle asiasta kahdesti vuoden aikana, toiselle kerralla alkoi huutamaan päin naamaa kuinka he elävät miten haluavat koska omistavat asuntonsa. Tämän jälkeen teinin kiroamishuutoon tuli lisänä tvn huudatus ja seinien paukutus. Isännöitsijän mielestä normaalia elämää, ei saa valittaa liian pienestä. Muutin pois.
Sannammehan kehui imuroivansa myös öisin, kerrostaloissa. Miehensä yrittänyt turhaan puhua järkeä. Ei, koska Sanna saa imuroida missä vaan, milloin vaan.