Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7840)
Yläkerran naapurin imurointi kuulostaa siltä, että vetäisi mattojyrällä pitkin lattiaa (sillä millä mattoasentajat jyrää muovimatot kiinni liimauksen jälkeen). Siis aivan uskomaton meteli, joka sunnuntai ja torstai. Kellonaika sentään suurinpiirtein sama, niin tietää jo valmiiksi ottaa kuulokkeet esille, että peittää sen pahimman jylinän.
Laminaatti on kyllä itse s*atanan keksintö.
Joo harkitsen selkään antamista yläkerran naapurille olkoot kuka tahtoo
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä jäi unet vähiin. Naapurissa pidettiin kunnon remubileet tupareiden merkeissä. Viimeiset vieraat lähti 04:30.
Aamulla mulla oli herätys 07, töihin. 😬😤
Hissin lattia oli kuivuneen töhnän peitossa. Jotain paksua juomaa, olisko rommia?
Mitkä ääliöt luulevat, että kun oveen laittaa lapun: "meillä on tuparit, pyydämme anteeksi MAHDOLLISTA häiriötä", se oikeuttaa viemään naapurilta kotirauhan ja yörauhan klo 20--04:30?!!
Karmea möykkä, huuto, remu ja hyppiminen jatkui koko halvatun yön!
Olin niin lamaantunut, etten hoksannut soittaa poliisia.
Jos kesällä alkaa parvekejuhlinta, soita sinitakit heti klo 22.Pitäisinkö itsekin tuparit? Laitan radiosta rokkikanavan täysille, robotti-imurin hyrräämään ja törmäilemään, ja tehosekoittimen ajastimella pyörimään klo 23-05.
Sitten poistun asunnostani, teippaan oveen lapun "Tuparit, sorry mahdollinen pieni häiriö :)) " ja palaan vasta aamulla.
Mielestäni, jos joku harvoin bilettää, niin tulisi se vain hyväksyä. Se on vain yksi ilta parin kuukauden välein, tuo oli kumminkin ihan ok, että on laittanut ilmoituksen tupareista. Tuohon olisi voinut sanoa, kun seuraavan kerran näkee, että hei teiltä sitten toisaalta kuuluu ihan todella hyvin äänet, älkää turhan usein bilettäkö tai hipsikää baariin.
Ei yritetä nytkin yläkerran likalla kavereita mesoamassa, tömistelemässä, huutamassa yms, saa nähdä kauanko kestää!
Hemmetti kun ärsyttää!
Armeija kirjoitti:
Joo harkitsen selkään antamista yläkerran naapurille olkoot kuka tahtoo
Kannattas ehkä ensin kuiteki vaikka kokeilla sanoa asiasta :d
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä jäi unet vähiin. Naapurissa pidettiin kunnon remubileet tupareiden merkeissä. Viimeiset vieraat lähti 04:30.
Aamulla mulla oli herätys 07, töihin. 😬😤
Hissin lattia oli kuivuneen töhnän peitossa. Jotain paksua juomaa, olisko rommia?
Mitkä ääliöt luulevat, että kun oveen laittaa lapun: "meillä on tuparit, pyydämme anteeksi MAHDOLLISTA häiriötä", se oikeuttaa viemään naapurilta kotirauhan ja yörauhan klo 20--04:30?!!
Karmea möykkä, huuto, remu ja hyppiminen jatkui koko halvatun yön!
Olin niin lamaantunut, etten hoksannut soittaa poliisia.
Jos kesällä alkaa parvekejuhlinta, soita sinitakit heti klo 22.Pitäisinkö itsekin tuparit? Laitan radiosta rokkikanavan täysille, robotti-imurin hyrräämään ja törmäilemään, ja tehosekoittimen ajastimella pyörimään klo 23-05.
Sitten poistun asunnostani, teippaan oveen lapun "Tuparit, sorry mahdollinen pieni häiriö :)) " ja palaan vasta aamulla.Mielestäni, jos joku harvoin bilettää, niin tulisi se vain hyväksyä. Se on vain yksi ilta parin kuukauden välein, tuo oli kumminkin ihan ok, että on laittanut ilmoituksen tupareista. Tuohon olisi voinut sanoa, kun seuraavan kerran näkee, että hei teiltä sitten toisaalta kuuluu ihan todella hyvin äänet, älkää turhan usein bilettäkö tai hipsikää baariin.
Samaa mieltä. Oon sisimmissään ihan tyytyväinen että naapuri joskus järkkää illanistujaisia vaikka meneekin ehkä vähän hiljaisuuden yli. Täydellinen hiljaisuus olisi varmasti kuolettavaa, pitää sitä jotain elämää olla. Toki rajansa kaikella.
Entisaikaan vuokralaiset asuivat omissa taloissaan ja omistajat omissa taloissaan. Silloin oli paremmin. Tuhnuttajat tuhnutti omalla porukalla ja omistajat elivät leppoisan keskiluokkaista elämää. Nykyään on kaikki päin helvettiä.
Meillä asuu yläkerrassa perhe, jossa sellaiset suunnilleen 3- ja 7-vuotiaat lapset. En ymmärrä, miten kahdesta pikkulapsesta voi lähteä niin järkyttävä meteli, joka jatkuu aamuviidestä iltaysiin: jylinää, kolinaa, karjumista ja kirkumista. Lisänä vielä isä, joka silloin tällöin karjuu lapsille. Etätöissä tuo meteli alkoi nopeasti rassata (ilmeisesti ainakin toinen vanhemmista on kotona lasten kanssa), mutta pahinta on se, että joudumme miehen kanssa heräämään tuohon meteliin viimeistään kuudelta viikonloppuaamuisinkin.
Lopulta kyllästyin ja laitoin heippalapun naapurien luukusta - kysyin siinä, eivätkö mitenkään voisi pyytää lapsiaan leikkimään hiljaisemmin edes hiukan pidempään viikonloppuaamuina. Muistutin myös, että hiljaisuus on aamuseitsemään asti. Pian sen jälkeen pirahti ovikello jo yläkerran äiti näytti lappua kysyen vihaisesti, että sinäkö tämän pistit. Piti sitten pitkän säksätyksen siitä, ettei voi hillitä lastensa ääniä eikä haluakaan, ja että maaseudulle voi kyllä muuttaa jos ei siedä normaaleja ääniä kerrostalossa.
Tiedetään, tiedetään. Meillä onkin hakuvahti päällä enkä malta odottaa, milloin löytyy sopiva rivari (päätyasunto) tai paritalo.
Idioottinaapuri valitti remontin äänistä, mutta itse pitävät jotain minimalistista tyyliä, mikä aiheuttaa sen, että normaalit elämiset kuuluu läpi. Kehtaako sanoa, että ostakaa verhoja ja mattoja.?
Jos melu on sinulle ongelma, suosittelen lämpimästi omaan asuntoon muuttamista. Jos sinulla ei ole rahaa, kannattaa lopettaa itkeminen.
Heräsin aivan järkyttäviin panoääniin puoli kuudelta. Sänky ryskäsi patteria vasten, nainen huusi ja kiljui, mies karjui ja tavarat lenteli pitkin poikin. Tätä jatkui tunnin verran. Oksettaa tuollaiset ah ah -äänet. Miten nää kerrostalot voikin aina olla tällaisia pahvikartonkitaloja?
Olisipa mahdollisuus asua yksin jossain mökissä :(
Samasta syystä kuin muillakin elämänalueilla: kyvyttömyys ajatella muita kuin itseään. Minä olen kaunein, arvokkain ja tärkein ja muilla ei ole mitään arvoa tai merkitystä. Tärkeintä on, että MINÄ saan tehdä mitä MINÄ haluan.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin muillakin elämänalueilla: kyvyttömyys ajatella muita kuin itseään. Minä olen kaunein, arvokkain ja tärkein ja muilla ei ole mitään arvoa tai merkitystä. Tärkeintä on, että MINÄ saan tehdä mitä MINÄ haluan.
Eipä ole paljon syytä tehdä sääntöjen mukaankaan. Aina tulee paskaa niskaan, kun yrittää ottaa muut huomioon. Olen lakannut edes yrittämästä, lillukoot liemissään
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rivitalossakin kuuluu jos vaikka mitä.
Totta, mutta siellä voi paremmin paeta ääniä. Varsinkin, jos on nimenomaan päätyasunto ja makkari on ulkoseinän, ei naapurien asunnon puolella. Kerrostalossa taas ylä- tai alakerran naapurien jyskäykseltä ei pääse pakoon missään päin asuntoa.
Masentaa, että olen vasta 28, mutta vuosien asuminen meluisissa kerrostaloissa on tehnyt minusta tällaisen mummon. Ja missään asumismuodossa ei tietenkään haittaa elämisen äänet päivisin, mutta jos joudun tinkimään yöunistani naapurien takia, tulee minusta nopeasti aika ikävä tyyppi. t. 2221
Tämä on kiva viestiketju, saan vertaistukea! Rivitalossa toisella puolella asuu lähes viisikymppinen nainen, joka pahimmillaan valvotti viisi yötä putkeen. Isännöitsijä ja hallituksen pj saivat tehdä tosissaan töitä, että hän rauhoittui. Myös uudella asiallisen oloisella miesystävällä on ollut positiivinen vaikutus häneen.
Toiselle puolelle on juuri muuttanut thainainen, joka saunoo äänekkäästi miesystävänsä kanssa puoli yhdeltä yöllä. Joka ikinen suihku- ja saunakerta hänellä putoaa lattialle jotain kolisevaa tavaraa. Auton hän ajaa talon eteen etupyörät terassille, vaikka meillä on tilava parkkipaikka ja jokaisella oma autotallipaikka, ja siitä kaasuttaa töihin 5.40.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin aivan järkyttäviin panoääniin puoli kuudelta. Sänky ryskäsi patteria vasten, nainen huusi ja kiljui, mies karjui ja tavarat lenteli pitkin poikin. Tätä jatkui tunnin verran. Oksettaa tuollaiset ah ah -äänet. Miten nää kerrostalot voikin aina olla tällaisia pahvikartonkitaloja?
Olisipa mahdollisuus asua yksin jossain mökissä :(
En minä vaan viitsisi tuntia jyystätä ja miksi huutavat?
Muutin kuukausi sitten uuteen kämppään ja ensimmäisinä kahtena viikonloppuna tuli jo allekirjoittamaton heippalappu. Ensimmäinen koska tuparit nyt kestivät vähän yli kymmenen, se on ymmärrettävää ja sen jälkeen olen kyllä kunnioittanut hiljaisuusaikaa. Mutta toinen lappu tuli käsialan perusteella samalta tyypiltä jo ennen kello kahdeksaa, "menkää baariin möykkäämään". Ei sitten vissiin teekutsuja kummempia täällä uskalla pitää 7-22 välisenäkään aikana...
Kaikki keinot millä kanssakansalaisia voi kiusata edes vähäisessä määrin ovat lisääntyneet hälyttävästi!
Mistähän nämä on opittu?