Pienituloinen nainen - suostuisitko etä-äidiksi?

Eikö lastenvalvoja päätä lähivanhemman eikä äiti?

En todellakaan. Minä ne lapset synnytin ja minulla on vahvempi tunneside lapsiin.

Ei se suostumisesta ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lastenvalvoja päätä lähivanhemman eikä äiti?

Ei päätä. Lastenvalvojalle mennään valmiin sopimuksen kanssa.

No en todellakaan. Avioliitto pitää olla vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lastenvalvoja päätä lähivanhemman eikä äiti?

Ei päätä. Lastenvalvojalle mennään valmiin sopimuksen kanssa.

Sitten varmaan käräjäoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lastenvalvoja päätä lähivanhemman eikä äiti?

Ei päätä. Lastenvalvojalle mennään valmiin sopimuksen kanssa.

Sitten varmaan käräjäoikeus?

Jos vanhemmat eivät pääse sopuun niin silloin KäO vahvistaa. Mutta toki siis se tapaamisoikeus pitää viedä oikeuteen.

Olen ollut etä-äiti. Tuloni tosin olivat paljon suuremmat kuin lähi-isällä. Ei homma kuitenkaan toiminut. Isällä oli ihan muut asiat mielessä kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitää saada kupata miestä, aina. 

Tottakai, give and take.

Miksi ihmeessä ette suostuisi? Eihän se voi mitenkän loukata että joudut maksamaan että saat nähdä harvoin.

Lapsen oikeus laadukkaaseen elämään on kuitenkin se tärkein, eikö?

Tommonen on vaan luonnotonta. Huolestuttava kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ette suostuisi? Eihän se voi mitenkän loukata että joudut maksamaan että saat nähdä harvoin.

Lapsen oikeus laadukkaaseen elämään on kuitenkin se tärkein, eikö?

Miksi ihmeessä haluaisin edes tehdä lapsia miehen kanssa joka ei halua olla kanssani? Joko ollaan perhe tai ei olla. Ihme pelleilyä ja lasten keikuttamista paikasta toiseen.

Ehdottomasti suostuisin, mutta puolisolle se ei kävisi koska työmatkat yms. jäisivät pois. Eli tienaisi vähemmän.

Eihän ne tulot lähivanhemmuutta ratkaise, siksi on elatusapujärjestelmä luotu ettei enemmän ansaitseva olisi automaattisesti etulyöntiasemassa. Lapsen etu ratkaisee, ja niin se vaan menee että varsin usein se parempi vaihtoehto on äiti. Ei toki aina. Aika moni mies toisaalta ei edes halua olla lähi, varsinkin jos hän tajuaa mitä se todella merkitsee, eikä vaadi lähivanhemmuutta vain kiusatakseen eksää.

Öh, no harvemmin se nyt ihan yksin äidin päätös on. Sopimukset tehdään yhdessä lapsen isän kanssa, ja lastenkin halut otetaan huomioon jo 7-vuotiaasta saakka. 

Meillä minä olen tällä hetkellä lähi, mutta lapset (5v ja 8v) ovat jo pian puoli vuotta toivoneet että saisivat muuttaa isän luokse. Ovatkin siellä puolet viikosta jo. Ainoa mikä estää tämän, on isän vuorotyö. Jossain kohtaa minun on ehkä pakko suostua siihen, että lähivanhemmuus menee isälle jos lapset ja isä niin toivoo. 

Elareita en joutuisi maksamaan, koska olen niin pienituloinen. Ne menisi kelan kautta. Mutta ne nyt on pienin murhe näissä asioissa, oikeasti. Ja tottakai minä sen sitten kestän jos minusta etä-äiti tulee, ei rakkaus lapsiin mihinkään muutu; jos se on heidän toive niin minä kyllä kestän sen. Eikä se tarkoita että toinen vanhempi olisi toista rakkaampi tai jotenkin parempi, kun lapset miettii missä haluavat pääsääntöisesti asua. Syy voi olla ihan sekin että jo lapsena kokee että toinen vanhempi pärjää paremmin yksin kuin toinen (lapset on yllättävän empaattisia ja huolehtivaisia vanhempiaan kohtaan). Tai sitten ihan vaan se että toisella on kivempi koti. Tai että toisen luona arki on jollain tapaa miellyttävämpää tai turvallisempaa. Syitä on monia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ette suostuisi? Eihän se voi mitenkän loukata että joudut maksamaan että saat nähdä harvoin.

Lapsen oikeus laadukkaaseen elämään on kuitenkin se tärkein, eikö?

Miksi ihmeessä haluaisin edes tehdä lapsia miehen kanssa joka ei halua olla kanssani? Joko ollaan perhe tai ei olla. Ihme pelleilyä ja lasten keikuttamista paikasta toiseen.

Joku sinua fiksumpi voisi "päätellä" että kyse lienee erotilanteesta. Lapset on siis jo tehtynä mutta "et valinnut voittavaa hevosta"

Toki pitää tässäkin muistaa se, että naisten vastahakoisuus johtuu useimmiten siitä, että nainen tietää etteivät lapset päätyisi biologiselle isälleen, käenpoikasia kun ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ette suostuisi? Eihän se voi mitenkän loukata että joudut maksamaan että saat nähdä harvoin.

Lapsen oikeus laadukkaaseen elämään on kuitenkin se tärkein, eikö?

Miksi ihmeessä haluaisin edes tehdä lapsia miehen kanssa joka ei halua olla kanssani? Joko ollaan perhe tai ei olla. Ihme pelleilyä ja lasten keikuttamista paikasta toiseen.

Joku sinua fiksumpi voisi "päätellä" että kyse lienee erotilanteesta. Lapset on siis jo tehtynä mutta "et valinnut voittavaa hevosta"

Toki pitää tässäkin muistaa se, että naisten vastahakoisuus johtuu useimmiten siitä, että nainen tietää etteivät lapset päätyisi biologiselle isälleen, käenpoikasia kun ovat.

Sen voisi mainita sitten ihan aloitustekstissä jos haluaa sen mukaisia vastauksia.

Vaikea samaistua kun tuollaista tilannetta ei ole.

Ei isästä ole lähivanhemmaksi, äiti on se joka lapsen on sisällään kantanut.

Voisin. Kuulostaa kummalliselta kyllä, mutta jos kokisin, että lapsen isä olisi parempi vanhempi kuin minä, niin miksikäs ei.

Siihen on syynsä, miksi imettäminen sitoo äidin ja lapsen toisiinsa. Jouduin pikkulapsiaikana olemaan muutaman yön erossa lapsesta ja aika nopeasti tunneside heikentyy. Jos äiti on stressaantunut tai käyttää päihteitä, tunneside lapseen heikentyy.

Mielestäni suurinta rakkautta on luopuminen. Jos joskus en voisi huolehtia lapsestani, olisin onnellinen, että saisivat hyvän kodin. Minua ei häiritsisi vaikka kutsuisi äidiksi toista naista.

Varmaan siksi uskallan rakastaa lasta aidosti ilman kateuden tai vihan tunteita, koska olisin myös valmis luopumaan lapsesta. Vaikka jäämällä etä-äidiksi.

Joitakin lapsia on tarkoitus rakastaa etänä, toisia vain hetken.