Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde (kun ei arvosteta)
16.03.2020 |
Olen viime aikoina havahtunut siihen, että en saa parisuhteessa arvoitusta niissä asioissa, joita itse arvostan.
Olen töissä luovalla alalla ja viime aikoina alkanut kerätä nimeä oman alani piireissä. Työ ei ole mulle henki ja elämä, mutta kuitenkin tärkeä asia, josta saan nautintoa.
Mies ei tätä ymmärrä. Ja viime aikoina asia on alkanut ärsyttää mua entistä enemmän. Asiat joita hän arvostaa on suoraan sanottuna "muinaisia ". Kuten että olen hyvä laittamaan ruokaa. Tai hyvä äiti lapsillemme.
Masentaa, kun on tajunnut sen, että on parisuhteessa miehen kanssa, jolle riittää asiat, joihin kuka tahansa nainen pystyy. Mutta se mitä kaipaisin olisi kannustus ja tuki asioissa, joita itse arvostan. Sitä vaan ei heru.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen että miehesi kehuu ruuanlaittoasi ja hyvänä äitinä olemistasi.
Ei niissä ole minusta mitään erityistä. Normijuttuja. Pikkaisen suurempia asioita tässä elämässä haluan tehdä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se luovuus ei tuo pätäkkää taloon?
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen että miehesi kehuu ruuanlaittoasi ja hyvänä äitinä olemistasi.
Minun kumppanini ei kehu minua IKINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Se luovuus ei tuo pätäkkää taloon?
Niin ja se luovuus vie isommin osan perheen tuloista, kuin tuottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mikään ei riitä... Että tuollaiselle nillittäjällekin on kuitenkin löytynyt mies ja vieläpä sellainen, joka osaa antaa arvoa asioille, joilla on oikeasti merkitystä. Silti pitää mielensä pahoittaa, kun mies ei riittävästi arvosta pilipalihömppää. Ap saisi katsoa peiliin ja hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Kun mikään ei riitä... Että tuollaiselle nillittäjällekin on kuitenkin löytynyt mies ja vieläpä sellainen, joka osaa antaa arvoa asioille, joilla on oikeasti merkitystä. Silti pitää mielensä pahoittaa, kun mies ei riittävästi arvosta pilipalihömppää. Ap saisi katsoa peiliin ja hävetä.
No tuo onkin hyvä esimerkki asenteesta, josta näkyy se, ettei toisen ihmisen tekemisiä arvosteta. Mieheni ei suoraan sano, että pilipalihömppää, mutta jotain sellaista varmaan ajattelee. Ei mulle itselleni mitään iloa tai hyötyä ole siitä, että äitiyttäni tai ruokaani arvostetaan. Kyllä sitä ihminen haluaa jotain myös itselleen. Olla muutakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se luovuus ei tuo pätäkkää taloon?
Nyt alkaa jo tuodakin. Aiemmin sitä toi sijoitukseni (ryhdyin sijoittamaan jo nuorena, sillä oon tajunnut aina, ettei asiat, joista pidän, ole rahasampoja). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen että miehesi kehuu ruuanlaittoasi ja hyvänä äitinä olemistasi.
Minun kumppanini ei kehu minua IKINÄ.
Kurja tilanne. Itse nyt vertaan kuitenkin itseäni niihin, joilla menee paremmin kuin mulla. Nään pariskuntia, jotka molemmat tekee luovaa työtä ja sparraa toisiaan eteenpäin. Itse latistun ja pienenen henkisesti mieheni seurassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yksi misogynian muoto, että arvostetaan naisia vain näiden täyttäessä tietty "naisen rooli", mihin usein sisältyy ns. arvostajan saama hyöty. En näe sitä oikeana arvostamisena.
No ei se sun mies ole sun kanssa, koska teet jotain työtä ja menestyt siinä. Se on sun kanssa, koska olet hyvä vaimo ja lastensa äiti. Ymmärrän toki, että on ärsyttävää, kun mies ei tue sun uraa. Sama tilanne on melkein kaikilla naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se luovuus ei tuo pätäkkää taloon?
Miksi ei toisi? Olen itsekin luovalla alalla ja ilman luovuutta minulla ei olisi kyseistä työpaikkaa, eikä palkkaa. No, toki tiedämme, että olet vain trolli.
Vähän myöhäistä itkeä, kun maito on jo maassa. Miestä et muuttumaan saa, kuten oikein onkin. Nyt sitten vaan päätöksiä, nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se luovuus ei tuo pätäkkää taloon?
Miksi ei toisi? Olen itsekin luovalla alalla ja ilman luovuutta minulla ei olisi kyseistä työpaikkaa, eikä palkkaa. No, toki tiedämme, että olet vain trolli.
"Tiedämme." Kerätään muka yhdenmielisiä samalle puolelle yhtä argumentoijaa vastaan. Hienoa keskustelua.
Jos se ei arvosta sun luovuutta, niin sitten ei arvosta. Sentään löytää sinusta edes jotain, millä saa pidettyä yllä mielikuvaa hyvästä kumppanista.
Miksi sinulle ei riitä se arvostus, jota saat perheesi ulkopuolelta? Eikö se ole "mitään"? Minkä takia sen puolisosikin pitäisi olla rähmällään sinun luovuutesi edessä, kun muut jo on? Miksei hän saa kokea ja kohdella sinua kuten vaimoaan ja lastensa äitiä, vaan sinun olisi oltava hänellekin "jotain muuta"?
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei arvosta sun luovuutta, niin sitten ei arvosta. Sentään löytää sinusta edes jotain, millä saa pidettyä yllä mielikuvaa hyvästä kumppanista.
Miksi sinulle ei riitä se arvostus, jota saat perheesi ulkopuolelta? Eikö se ole "mitään"? Minkä takia sen puolisosikin pitäisi olla rähmällään sinun luovuutesi edessä, kun muut jo on? Miksei hän saa kokea ja kohdella sinua kuten vaimoaan ja lastensa äitiä, vaan sinun olisi oltava hänellekin "jotain muuta"?
Ei tarvitse olla rähmällään, mutta kyllähän sitä haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi kokonaisena ihmisenä, ei vain tiettyjen puoliensa vuoksi. Plus silloin kun on haasteita työssä, kaipaisi myös sitä tukea ja kannustusta kotijoukoilta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei arvosta sun luovuutta, niin sitten ei arvosta. Sentään löytää sinusta edes jotain, millä saa pidettyä yllä mielikuvaa hyvästä kumppanista.
Miksi sinulle ei riitä se arvostus, jota saat perheesi ulkopuolelta? Eikö se ole "mitään"? Minkä takia sen puolisosikin pitäisi olla rähmällään sinun luovuutesi edessä, kun muut jo on? Miksei hän saa kokea ja kohdella sinua kuten vaimoaan ja lastensa äitiä, vaan sinun olisi oltava hänellekin "jotain muuta"?
Saat puolison kuulostamaan esineeltä etkä ihmiseltä. Miksipä arvostaa imuriakaan muutoin kuin käyttötarkoituksensa mukaan...
Ainakin tulee kehuja ruuanlaitosta ja muusta, koska minun äitini ei ole koskaan saanut isältäni minkäänlaista kiitosta. Äitini tekee kaikki kotityöt oman työnsä lisäksi ja mitä saa? Ei ainakaan kiitosta, mutta välillä teinimäistä marinaa "aikuiselta" mieheltä... Minä ja siskoni kiitämme aina ruuasta, isä ei sano mitään vaan syö ja makaa sohvalla. Sentään lautasen tuo pois olohuoneesta (missä hän yksin syö television edessä) mutta ei laita astianpesukoneeseen... Isä jopa käskee äitiä löytämään/valitsemaan vaatteet ja valittaa, jos jokin o pesussa tai muuta, ihan murrosikään jäänyt ja minulla menee hermot, kun käyn siellä. Kun äidistä aika jättää, en kyllä kotiin palaa, jos isä ei osaa huolehtia itsestään oman laiskuuden takia.
Olisit tyytyväinen että miehesi kehuu ruuanlaittoasi ja hyvänä äitinä olemistasi.