Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla tällaista ongelmaa? ajankäytöstä ja sen suunnittelusta
27.06.2006 |
Miten te suunnittelette viikkonne ja päivänne, vai suunnitteletteko ollenkaan? Olen välillä ihan hermoromahduksen partaalla, kun yritän aika paljon suunnitella omia ja perheen aikatauluja (1 lapsi), ja sitten, jos suunnitelmiin tuleekin muutoksia (kuten usein tulee), saatan mennä ihan pois tolaltani. En ihan aina mutta usein. Olen miettinyt onko minulla jokin joustamattomuuteen liittyvä persoonallisuushäiriö (!).
Minulla on myös vaikeuksia päättää mitä panen päälleni aamulla. Pyrin laittamaan vaatteet valmiiksi etukäteen. Jos kuitenkin esim. ilma onkin aamulla sellainen, että vaatteet eivät " sovi" ilmaan, saatan jumiutua täysin kun suunnitelmat menivätkin sekaisin.
Jotenkin minulla on sellainen ajattelumalli päässä, että pitää olla jokin struktuuri, jotta pystyn hallitsemaan asiat, ja sitten kun struktuuri särkyy...puhumattakaan siitä, ettei kaikkeen voi rakentaa struktuuria...joo ja työskentelen nopeatempoisessa työssä jossa tulee paljon ennakoimatonta, ja lienee turha sanoakaan, että olen työssäkin ahdistunut.
Olenko ainoa outo ja yksin? Mieheni ei voi sietää tätä piirrettäni ja itsekin olen siitä kiusaantunut.
Kommentit (6)
Nyt lapsen myötä olen oppinut, ettei aikatauluja ja suunnitelmia kannata kovasti tehdä, koska ne eivät pidä kuitenkaan! Siis mitään kellontarkkoja. Mutta ennen lasta ja työssä ollessani järjestin aina iltaisin tarvittavat vaatteet aamuksi (ja jos ne eivät jostain syystä käyneetkään, menin myös ihan " sekaisin" ja aikataulu petti...) lisäksi laitoin tarvittavat meikitkin pöydälle odottamaan... Juu-u, siis ei riittänyt että olisi meikkipussi ollut pöydällä, vaan ripsari, puuteri yms. piti ottaa pussista valmiiksi esiin. Nykyään en enää tee sitäkään. Vaatteet katson kyllä iltaisin valmiiksi niin itselle kuin lapsellekin.
Vieläkin kyllä stressaan, jos ollaan menossa vaikka kauppaan ja lähtö viivästyy kovasti. Saatanpa hermostua niin, etten enää lähde ollenkaan! ja sekös tosiaan rassaa miestä, mutta myös itseäni. Miten sitä oppisikin muuttamaan itseään, kun tuon ongelman kuitenkin tiedostaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas sekavasti kirjoitettu.
Vierailija:
Mutta ennen lasta ja työssä ollessani järjestin aina iltaisin tarvittavat vaatteet aamuksi (ja jos ne eivät jostain syystä käyneetkään, menin myös ihan " sekaisin" ja aikataulu petti...) Vaatteet katson kyllä iltaisin valmiiksi niin itselle kuin lapsellekin.
Eli siis nykyään laitan vaatteet valmiiksi VAIN silloin, jos ollaan lähdössä johonkin seuraavana aamuna.
Annan kaiken mennä omalla painollaan, enkä ole vielä kuollut, jos ei sitten ole onnistunutkaan jotkin haaveet.
esim. vaatteiden osalta ok, säästää aikaa kun illalla miettii mitä vaatteita laittaa... Mutta voihan sitä laittaa mieleen pari eri vaihtoehtoa, tyyliin jos on +25´C tai sataa ja +15´C?
Mutta jos " kontrilli-friikkeys" menee liian pitkälle, hae apua terapeutilta/ pakota isesi " rikkomaan sääntöjä" , eli vaikka ahdistaa yllätys kutsu, niin lähde ja " kärsi" vierailun aiheuttama stressi... Pikkuhiljaa siitä oppii eroon:)
Jossain vaiheessa on pakko oppia hellittämään tai tulet hulluksi. Kaikkea ei voi hallita ja suunnitella!