Lue keskustelun säännöt.
Mä en toivu tästä surusta enää koskaan. Peruskoulun koulukiusaamisen takia en koskaan päässyt toteuttaa unelmiani.
15.03.2020 |
Rakastin koulua, olisin lukioon halunnut ja sitä kautta yliopistoon lukee oikeustieteitä tai kieliä. Kävikin niin että päädyin tekee siivous ja myyjän hommia pätkissä. Nyt työtön ja lähes varaton vailla mitään tulevaisuutta.
Tuntuu että minulla ei ole enää mitään mahdollisuuksia pärjätä. Olen 30v. Nyt näen kuinka muut nauttivat haasteista ja palkasta, elävät normaalin nuoren aikuisen elämä toisin kuin minä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Nyt itseä niskasta kiinni ja lopeta vätystely! Niin muutkin tekevät. Kukaan ei estä sinua kuin sinä itse.
Monet koulukiusaamisen tuottamat pelkotilat aiheuttavat ihan konkreettisen esteen yliopistokoulutukselle. Yliopistokoulutetun esimerkiksi yleensä tulee kyetä luomaan itselleen monipuoliset ja nousujohteiset kontaktiverkostot, jotta kykenee työllistymään tutkinnon suoritettuaan. Se taas edellyttää sellaista menevyyttä ja supliikkia, missä henkilö kykenee toimimaan sosiaalisissa kontaktiverkostoissa kuin kala vedessä. Ei oikein onnistu ex-koulukiusatulta sen paremmin uskalluksen kuin taitojenkaan osalta. Niitä taitoja kun olisi lisäksi pitänyt jatkuvasti kehittää pysyäkseen muiden kelkassa mukana.
Muutenkin on helppo aina sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, mutta se on eri asia sitten tosielämässä, kun on lähes hulluna pelosta ja ahdistuksesta (mikä myös näkyy ulospäin...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itseä niskasta kiinni ja lopeta vätystely! Niin muutkin tekevät. Kukaan ei estä sinua kuin sinä itse.
Monet koulukiusaamisen tuottamat pelkotilat aiheuttavat ihan konkreettisen esteen yliopistokoulutukselle. Yliopistokoulutetun esimerkiksi yleensä tulee kyetä luomaan itselleen monipuoliset ja nousujohteiset kontaktiverkostot, jotta kykenee työllistymään tutkinnon suoritettuaan. Se taas edellyttää sellaista menevyyttä ja supliikkia, missä henkilö kykenee toimimaan sosiaalisissa kontaktiverkostoissa kuin kala vedessä. Ei oikein onnistu ex-koulukiusatulta sen paremmin uskalluksen kuin taitojenkaan osalta. Niitä taitoja kun olisi lisäksi pitänyt jatkuvasti kehittää pysyäkseen muiden kelkassa mukana.
Muutenkin on helppo aina sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, mutta se on eri asia sitten tosielämässä, kun on lähes hulluna pelosta ja ahdistuksesta (mikä myös näkyy ulospäin...).
On minullakin samanlaisia ongelmia. Olen kaikkea muuta kuin sosiaalinen. Ei moni muukaan ole täydellinen noissa asioissa tai ole sellainen joka ei olisi ikinä kokenut kiusaamista, mutta eivät he silti luovuta ja rajoita omia mahdollisuuksia. Elämässä on vastoinkäymisiä mutta niistä pitää pakottaa itsensä pääsemään yli.
Höpön löpön noitten kontaktiverkostojen kanssa. Nyt vaan pyrkimään kouluun ja etenet määrätietoisesti tavoitteissasi. Niin minäkin tein sekä äitini, joka suoritti aikuisena kaikki kesken jääneet koulut oppikoulusta ja lukiosta alkaen yliopistotutkintoon saakka.
Aikuislukiossa on varmasti muitakin sellaisia ihmisiä, joilla on samanlaisia koulukiusaamiskokemuksia kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itseä niskasta kiinni ja lopeta vätystely! Niin muutkin tekevät. Kukaan ei estä sinua kuin sinä itse.
Monet koulukiusaamisen tuottamat pelkotilat aiheuttavat ihan konkreettisen esteen yliopistokoulutukselle. Yliopistokoulutetun esimerkiksi yleensä tulee kyetä luomaan itselleen monipuoliset ja nousujohteiset kontaktiverkostot, jotta kykenee työllistymään tutkinnon suoritettuaan. Se taas edellyttää sellaista menevyyttä ja supliikkia, missä henkilö kykenee toimimaan sosiaalisissa kontaktiverkostoissa kuin kala vedessä. Ei oikein onnistu ex-koulukiusatulta sen paremmin uskalluksen kuin taitojenkaan osalta. Niitä taitoja kun olisi lisäksi pitänyt jatkuvasti kehittää pysyäkseen muiden kelkassa mukana.
Muutenkin on helppo aina sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, mutta se on eri asia sitten tosielämässä, kun on lähes hulluna pelosta ja ahdistuksesta (mikä myös näkyy ulospäin...).
Vierailija kirjoitti:
Höpön löpön noitten kontaktiverkostojen kanssa.
Miten saat töitä ilman kontaktiverkostoja? Useimmilla yliopistoaloilla tutkinto ei vielä merkkaa paljon mitään työllistymisen kannalta, se on vain eräänlainen pohja. Eikä harvoja työpaikkoja saada siten, että mennään osoitteeseen mol.fi ja lähetetään hakemus.
Ala opiskella ja rekisteröidy Linkediniin. Hyväksy traumasi, hanki tarvittaessa keskusteluapua, panosta aitoihin hyvältä tuntuviin ihmissuhteisiin. Teeskentely kostautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on monta vuotta aikaa kehittyä ja kasvaa ihmisenä opintojen aikana. Nyt vaan eteenpäin, tuli mitä tuli. Älä jää paikoillesi ja tuleen makaamaan.
Mulla on ollu pitkään samanmoista, enkä vaan saanu / uskaltanu itteeni liikkeelle. Mut sit mun tuttu suositteli keskusteluapua, mä kävin logoterapeutilla ja tarvi vaan 5 kertaa. Sillä oli ihan omanlainen lähestymistapa, ihan erilainen ku kerran kävin psykologilla ja sen kans vellottiin vaan näis ongelmis, missä jo iteki vellon. Mä rohkaistuin niin tuon logoterapeutin ansiosta, et nyt mä teen instassa ruokajuttuja (ei mulla ollu ees insta-tilii ku en uskonu et voisin semmosta pitää, kuka muaki seurais), oon opetellu uusii juttuja, koska ei ne ollu sit niin vaikeita toteuttaa. Kaikki esteet oli omassa päässä. Ja joo - kiusaamista ollu ja kaikkee, mut ite voi vaan sen ajattelumuutoksen tehä. Mut joskus tarvii apuja. Kato tämä: www.valostamo.fi suosittelen kaikille jotka kamppailee huonon itsetunnon kans. Joo se tekee myös parineuvontaa mut myös yksilöllsitä. Tsemppii sulle, sul on vielä pitkä elämä aikaa tehä muutoksii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että alkaa jo olemaan liian vanha tehdä kaikki koulut uudestaan. Olisin 40 sitten kun valmistun työelämään.
Kumpi kuulostaa paremmalta: 40 v ja unelmien ura alkamassa vai 40 v ja yhä harmittelemassa sitä kuinka et saanut haluamaasi? Sulla on 40 vuotiaanakin uraa vielä sellaiset 25 vuotta jäljellä, joten parempi viettää ne sellaisessa hommassa jossa nauttii.
Koulu kiusauksen kestää, mutta olen yli 35 vuotias enkä vieläkään ole löytänyt elämäniloa vanhempien lapsuudessa aiheuttamien traumojen jälkeen, edelleen olen sairaslomilla paljon ja halua kehittyä ja huolehtia elämästä ei ole löytynyt. Mikään ei kiinnosta niin että ilon sais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa psykologia, mutta koska olen ollut koko peruskouluajan kiusattu, minulla ei ole tarpeeksi itsevarmuutta hakea sinne. Oma pääni sanoo, ettet pärjäisi sielläkään. Tavallaan uskon itselleni antamaa luuseri-leimaa, enkä uskalla mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Työelämässä ajaudun burnoutiin alta aikayksikön ja vaihtelen työpaikkaa, kun koen huonommuuteni paljastuneen.
Nyt itseä niskasta kiinni ja lopeta vätystely! Niin muutkin tekevät. Kukaan ei estä sinua kuin sinä itse.