Lue keskustelun säännöt.
Yliopistossa aikuisena opiskelevat
10.03.2020 |
Millaista yliopisto-opiskelu on käytännössä? Jos on perhe, vakituinen työ, omistusasunto, josta ei niin vaan muuteta yliopiston perässä 100 km päähän? Onko mahdoton yhtälö?
Lähinnä tuo välimatka, jos vaikka ottais opintovapaata töistä ja kävisi 100 km päässä yliopistossa, ei tarvitsisi lasten vaihtaa koulua eikä miettiä, mitä me tuolle omakotitalolle tehdään muuttotappiopaikkakunnalla... Toimisiko? Kuinka paljon vaatii läsnäoloa fyysisesti, kuinka paljon itsenäistä opiskelua?
Kommentit (31)
Lähtökohtaisesti pystyy kyllä, jos nyt ei lääkiksestä ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siellä juuri lapsia ole opiskelemassa.
Olen 47 ja opiskelen Helsingin yliopistossa ekaa vuotta. Saman ikäinen kurssikaveri on kotoisin kauempaa, on viikonloput kotona ja asuu viikot solukämpässä Helsingissä. Rankkaa mutta toimii, jos on tahtoa. Läsnäolo pakko vai kieliopinnoissa, joita kyllä ekana vuonna on runsaasti. Tai eihän niitä pakko ole ottaa heti, mut helpommalla pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siellä juuri lapsia ole opiskelemassa.
Opinnot aloitetaan yleensä 18-20 -vuotiaana eli lapsena. Ihminen aikuistuu suunnilleen samoihin aikoihin kun valmistuu yliopistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä siellä juuri lapsia ole opiskelemassa.
No lähinnä viittaan elämäntilanteeseen. Lähtökohdat opiskelulle hieman erilaiset juuri ylioppilaaksi kirjoittaneella ja 40-vuotiaalla perheenäidillä :)
Riippuu alasta. Kielissä on yleensä läsnäolovaatimukset, mutta käsittääkseni oikiksen pystyy melkolailla tenttimään läpi. Katsoin politiikan kursseja, koska ajattelin, että niitä pystyisi tenttimään, mutta sielläkin oli tosi paljon läsnäoloa vaativia kursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Solukämppä tai kommuuni opistopaikkakunnalla ja muut ajat vietät kotona. Tai käyt kotoa käsin luennoilla. Tuttava teki jälkimmäisen, tosin oli sopinut monesta kurssista etämahdollisuuden ja useinkaan ei muutaman tunnin takia tullut paikalle ei-pakollisiin juttuihin. Yleensä ensimmäinen vuosi on intensiivisempää paikallaoloa, mutta sitten alkaa etäopiskelu mm. ryhmätöiden muodossa. Eli ihan hyvin voi toimia.
Opiskelin sosiaalityön tutkinnon. Paikan päällä on pitänyt olla n. Päivä kuussa. Hyvin onnistunut etänä. Joissain yliopistoissa on graduryhmätkin Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyit kylläkin yliopistosta etkä ammattikorkeakoulusta, mutta jos amkissa on jotain sopivaa, esim. tradenomi tai logistiikka, niin nykyään niissä voi opiskella tutkinnon kokonaan verkossa ja itsekin teen verkkotutkintoa Suomeen ulkomailta käsin. Tosi kätevää, sillä opintojen ja työn yhdistäminen onnistuu helposti näin. Kaikenlainen asuntosäätäminen ja muu matkustaminen opiskelupaikkakunnalle jää pois kokonaan.
Kielissä ja tilastotieteessä oli pakolliset läsnäolot omassa opinahjossa. Muuten kaikki oli ok tenttimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100 km ei ole ylivoimaisen pitkä matka käydä kotoa yliopistolla vaikka päivittäin. Senhän aja tunnissa. Monilla on tämän pituinen tai pidempikin työmatka.
Kyllä mulla on aika paljon ollut läsnäoloja, ekoina vuosina n. 2-3pva/vko joku 2-4h
Onnistuu kyllä, itsellä onnistui tuolla välimatkalla ja töiden ohessa. Valmistun tavoiteajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siellä juuri lapsia ole opiskelemassa.
Opinnot aloitetaan yleensä 18-20 -vuotiaana eli lapsena. Ihminen aikuistuu suunnilleen samoihin aikoihin kun valmistuu yliopistosta.
Ai siis lapsuuden ja aikuisuuden raja on jossain 25 vuoden ja 30 vuoden välillä?
Näitä asioita kannattaa miettiä etukäteen. Vertaile eri yliopistojen käytäntöjä ja vaatimuksia. Sivuaineita voi valita myös esim avoimen etäopintoina. Suunnittelu on kaiken a ja o.
t. Aikuisena paljon opiskeleva
Sukulaiseni on nyt yli nelikymppinen, viiden lapsen äiti ja opiskelee yliopistossa. Hänellä ei tosin ole ihan sataa kilometriä yliopistolle, n. 80 kilometriä. On siis kulkenut tuota matkaa. Hänellä osa opinnoista on onnistunut etänä, mutta osassa on tuo 80 prosentin läsnäolopakko. Vuoden etuajassa on nyt valmistumassa opinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siellä juuri lapsia ole opiskelemassa.
Opinnot aloitetaan yleensä 18-20 -vuotiaana eli lapsena. Ihminen aikuistuu suunnilleen samoihin aikoihin kun valmistuu yliopistosta.
Ai siis lapsuuden ja aikuisuuden raja on jossain 25 vuoden ja 30 vuoden välillä?
No, nuoreksi ihminen luokitellaan usein 29 v asti... Moni ei näytä aikuistuvan koskaan. Äänestysoikeudenkin pitäisi riippua aikuistumisesta ja vastuullisuudesta, ei iästä. Nykysysteemin vastuuttomuus uurnilla näkyy eduskunnassa...
Käsittääkseni Lapissa on paljon läsnäoloa kun taas Itä-Suomessa ei. Korjatkaa jos olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Lapissa on paljon läsnäoloa kun taas Itä-Suomessa ei. Korjatkaa jos olen väärässä.
Riippuu taaskin alasta. Etelä-Suomessa asuva perheellinen serkkuni opiskeli Lapissa tutkinnon melkein kokonaan etänä. Kävi pari kertaa vuodessa kampuksella ja aikataulutti käyntinsä aina tarkkaan, jotta sai kaiken hoidettua kerralla. Tosin hänellä oli jo hieman sivuttavan alan taustaa, joten sai helposti korvaavia etätehtäviä.
Mahdotonta sanoa miten paljon läsnäoloa vaaditaan, tietämättä alaa ja yliopistoa. Omalla alallani läsnäolovelvollisuus luennoilla oli 80 %, ja käytännössä luentoja oli joka päivälle ripoteltuna. Sitten on näitä aloja, joissa läsnäoloa ei ole juuri ollenkaan.