Voiko aggressiivista potilasta kieltäytyä hoitamasta?

Ai kauhea. En kestäisi yhtään vaan vetäisin sumeilematta vastapalloon. Onneksi en ole hoitoalalla.

Mitäpä jos juttelisitte asiasta pomollenne ettekä vauvapalstalle?

Kävithän ttlääkärissä? Ja teit vaara/uhkatilanneilmoituksen?

Onko olemassa esim rauhoittavia laastareita vai täytyykö vieläkin pistää piikki kankkuun, jos ei suostu ottamaan lääkkeitään? Ei kai muuten voi hoitaa kuin lääkittynä? Yhteys lääkäriin?

Näissä tapauksissa pitäisi olla ainakin työpari, toinen pitää vaikka käsistä ja rauhoittelee, kun toinen tekee pesut ja muut. Hoitamatta ei saa jättää vaikka olisi kuinka aggressiivinen, mutta hoitotilanteissa pitäisi huomioida myös hoitajan turvallisuus!!!

Tuollaisessa tilanteessa jättäisin hoitamatta. Sano osastonhoitajalle että palataan asiaan kun tilanteeseen on saatu jokin tolkku, vaikka vahvemman lääkityksen keinoin.

Onko hän kaikille hoitajille yhtä väkivaltainen? Jos joku pärjää hänen kanssaan helpommin, niin silloin voisi ottaa hänestä oman hoitajan..

Onko lääkäri käynyt milloin asiakkaan luona? Onko kipulääkitys riittävä? Kivut voi näkyä käytöksessä, ei välttämättä johdu pelkästä muistisairaudesta.

Pippurisumute..vitsi

Oikeasti ei ole helppoa muistisairaan hoitajalla.

Eikö mikään lääkitys häntä rauhota,kannattaa mielestäni puhua hoitavalle lääkärille.

Kuuluu psykogeriatriselle, vähintäänkin arviointijaksolle.

Minä kouluttauduin lähihoitajaksi, keski-iässä, te-toimiston kehoituksesta, jäädessäni työttömäksi yt-neuvotteluissa. Te-toimisto pakkokoulutti minut lähihoitajaksi, 50v. vuotiaana, karenssin uhalla. Työharjoittelussa olen saanut turpaani useasti. Miksi kaikki pakkokoulutetaan lähihoitajiksi? Itse vihaan vanhustyötä, joudun hoitamaan inhoamiani dementikkoja?

Lääkäriin yhteys ihan ehdottomasti, kivut yms. pitää tsekata. Tosin muistisairauksiin kuuluu se, että persoonallisuus voi muuttua. Hoitotilanteet tuntuvat selvästi pelottavilta ja saavat papan puolustautumaan. Lääkityksen säätäminen on paikallaan. Tässä on se syy, miksi joskus on vaan pakko lääkitä muistisairaita. Muutamalla hoidokillani on toiminut musiikki rauhoittavana. Pari muuta rauhoittui, kun käytin suihkutilanteissa ämpäriä ja kauhaa. Taantuminen oli niin pitkällä, että suihkun olemassa olo maalaispapalta unohtunut. Mutta aina ei kikkakuutoset toimi ja lääkkeitä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa esim rauhoittavia laastareita vai täytyykö vieläkin pistää piikki kankkuun, jos ei suostu ottamaan lääkkeitään? Ei kai muuten voi hoitaa kuin lääkittynä? Yhteys lääkäriin?

Eikös ap tuossa sanonut, että tällä henkilöllä ei lääkkeet oikein tahdo toimia?

On käynytkin jaksolla psykogeriatrisella, tuli entistä pahempana takaisin. Lääkitysmuutoksia siellä tehtiin. On kaikille hoitajille yhtä aggressiivinen, ja aina toki tehdäänkin niin että toinen (tai jopa kaksi) hoitajaa pitelee sillä välin kun toinen tekee pesut. Vahva kipulääkitys menee, mutta on siis vuosia sitten paremmassa kunnossa ollessaankin ollut sellainen tuittupää - lienee luonteenpiirre korostunut sairauden edetessä. Esimies toki tietoinen asukkaan kanssa kohdattavista haasteista.

On kyllä kuormittavaa työtä. Parhaimmillaan aivan ihanaa ja palkitsevaa työskennellä vanhusten kanssa, ja pahimmillaan tätä.

No et voi varmaan kieltäytyä hoitamasta, mutta tehkää hoitotoimet niin, että aina on 3-4 hoitajaa paikalla. Kiinnipitäjiä tarvitaan. Vanhukset on yllättävän vahvoja, jopa ne luurangonlaihat mummot.

Pappa raukka :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa esim rauhoittavia laastareita vai täytyykö vieläkin pistää piikki kankkuun, jos ei suostu ottamaan lääkkeitään? Ei kai muuten voi hoitaa kuin lääkittynä? Yhteys lääkäriin?

Eikös ap tuossa sanonut, että tällä henkilöllä ei lääkkeet oikein tahdo toimia?

Mikä siinä muuten on ettei kaikilla lääkkeet toimi? Toisella sama lääke saa tajun kankaalle, toisella ei tunnu missään.

Ilmeisesti hän on dementikko? Ei ymmärrä mitä tapahtuu. Se on tärkeää pitää mielessä hoitotilanteessa. Itse hoidan kaikesta huolimatta vastaavat tapaukset mieluiten yksin, mutta siten että apua on heti huoneen oven takana saatavilla tarvittaessa. Ajatelkaa itsenne kyseisen potilaan asemaan. Ei tiedä/ ymmärrä mitä on tekeillä, ympärillä häärii paljon ihmisiä, susta pidetään kiinni ja joku alkaa repiä sulat housuja pois. Varmasti jokainen tappelee tuossa tilanteessa vastaan kaikin voimin. Kun on yksin potilas pystyy paremmin keskittymään juuri minuun. Hän on lähtökohtaisesti rauhallisempi. Puhun rauhallisesti ja ystävällisesti, hymyilen ja otan katsekontaktia. Tarkkailen koko ajan hänen reaktioitaan ja lopetan heti sen mitä olen tekemässä jos hän alkaa osoittaa hermostuminen merkkejä. Yritän selittää hänelle sanojen ohella näyttämällä mitä olen aikeissa tehdä. Olen tarkka ettei mikään satu tai tunnu epämukavalta. Näin toimimalla olen selvinnyt monen ”hankalan” potilaan hoitamisesta. Vähän enemmän menee aikaa kun kaikki pitää tehdä niin yli-rauhalliseen tahtiin ja pitäen taukoja välillä, mutta on kuitenkin paljon mukavampaa niin sekä hoitajan että hoidettavan kannalta. Toisaalta olen kyllä hoitanut myös niitä joiden kohdalla ei mikään muu auta kuin serenase piikki takapuoleen ja pakollinen hoito kiinnipitäen. Ehkä ap:n tilanteessa on tällainen tapaus kyseessä. Hoitaa on tietysti pakko silti. Työryhmässä kannattaa suunnitella miten ja milloin. Ihan kokemattomia hoitajia en laittaisi tilanteeseen turvallisuus syistä.