Miksi nämä Sarasvuot ja Wahlroosit vastustaa ns. downshiftausta?
Miksi se nähdään ongelmana jos yksittäinen työntekijä vähentää työntekoa? Eikö ole yhteiskunnan "verosaamisten" kannalta ihan se ja sama tekeekö tietyn työmäärän kaksi osa-aikaista vai yksi kokoaikainen työntekijä? Ideana on tietysti että jokaisesta pitäisi saada maksimitehot irti ja että ihmisen kuuluu omistautua työlle. Entä elämänlaatu ja muut asiat ja arvot, kuten vaikka perhe ja hyvinvointi? Niiden kuuluu olla toissijaisia asioita elämässä, työ ja yhteiskunnan palveleminen tärkeimpänä.
Kommentit (3)
Jotkut tuntemani downshiftaajat tekevät tämän valinnan siksi, että he saavat nostettua enemmän asumistukea tällä tavalla. Ilmaista rahaa, vähemmän omaa vaivannäköä. Eli kalliimmaksihan ne shiftarit tulevat.
En varsinaisesti downshiftaa, mutta olen saavuttanut tietyn palkkatason jonka jälkeen ei yksinkertaisesti huvita nousta ylemmäs. Kieltäydyn ylennyksistä/lisävastuusta, teen jokseenkin mitä huvittaa vapaa-ajallani, rahasta ei ole pulaa yms. Miksi pinniä enempää, etenkin kun hyöty menisi jonkun muun taskuun - näissäkin hommissa nyt menee täysin ulkomaille tekemisen hyöty, ihan siksi ettei kotimaisella työnantajalla tuo saldo vaan riitä.
Ehkä potevat itse työnarkomaniaa eivätkä nää ihmisellä tai itselläänkään muuta arvoa ja identiteettiä kuin työntekijän identiteetin?