Mies haluaa lapsen, minä en. Ero. Tunnen, ettei mies minua oikeasti edes rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on oikeastaan pätevin syy kaikista. Ihan täysin mahdoton asia tehdä kompromissia niin että jommalla kummalla ei jäisi jotain hampaankoloon.

No me tehtiin kompromissi ja saatiin lapsi. Mies lupasi ottaa päävastuun lapsiperhearjesta ja on pitänyt lupauksensa. Pääsin töihin kun lapsi oli 3kk ja sen alkuvaiheenkin mies oli myös kotona (samaan aikaan kuin minä).

Ei jäänyt mitään hampaankoloon ja omaa lasta olen oppinut rakastamaan. Tärkeää tän onnistumiselle oli kyllä se, että mies piti lupauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin ihmisten pitäisi tajuta, että lapsen saaminen on jo lähtökohtaisesti epävarma asia. Mitään takeita ei kenelläkään ole siitä, että se onnistuu, joten siihen ei pitäisi suhtautua minään välttämättömänä asiana jota ilman elämä on hirveää.

On ihan selvää ettei lasta tule sen kumppanin kanssa joka ei lapsia halua. Muiden kanssa ehkä onnistuu.

Logiikan huipentuma. Olet nero!

Mikä logiikka oli ajatuksen takana.... ei se lapsia ehkä muutenkaa saa... toisen tärkeiden toiveiden vähätely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin ero. Kuulostaa jotenkin siltä että sinusta olisi ollut oikein jättää miehen haave toteuttamatta kunhan sinä saat tahtosi läpi. Lopulta mies olisi kuitenkin alkanut inhoaman sinua ja olisi katkeroitunut koska joutui sinun onnellisuuden vuoksi luopumaan omasta unelmistaan.

Tämä toimii myös toisinpäin. Mies painosti minua hankkimaan lapsen. Nyt lapsi on miehelle vain kiva harrastuskaveri ja kaikki muu vastuu jää minulle. Toki lapsi on rakas, ei siinä, mutta kävi kuten yllä. Aloin inhoamaan miestä hänen itsekkyytensä takia ja olen hänelle äärimmäisen katkera. Tuntuu, etä hän varasti elämäni. Kaikki muukin vastuu arjesta, ei vaan lapsen suhteen on minulla, kun mies tulee ja menee miten huvittaa. Ai miksi ei erota? Mies vetoaa aina silloin lapseen ja tekisi minut hulluksi eron jälkeen kiusaamalla.

Älä nyt jaksa! Kanna vastuusi, aikuinen nainen!

Mikä on se vastuu, joka naiselta jää tässä ylläkuvatussa paletissa kantamatta? Sen sijaan, että jankutat tuon kirjoittajalle, niin perustele asia äläkä nillitä. Muuten olen samaa mieltä, että olet vaan joku mielensäpahoittaja ilman mitään oikeaa pointtia.

Meitä on useampia kommentoijia tässä. Hänellä on itsellään vastuu siinä että yrittää edes tehdä omasta elämästään mielekästä, eikä vaan makaa siellä poterossa voivottamassa että ”mittään ei voi tehrä”.

Mistä tiedät ettei tee elämästään mielekästä? Jospa se viimeinenkin mielekkyys katoaisi eron ja siitä aiheutuvan kiusaamisen myötä ja elämä on juuri nyt niin mielekästä kun voi olla. Vaikutat ylimieliseltä, vai onko se tosiaan vaan elämänkokemuksen puutetta, pelkästään ikävuodet ei elämänkokemusta takaa. Jos on itse elänyt pumpulissa, ei välttämättä tajua muiden elämää ja niiden haasteita, mutta onko silti pakko kommentoida noin ylemmyydentuntoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin ero. Kuulostaa jotenkin siltä että sinusta olisi ollut oikein jättää miehen haave toteuttamatta kunhan sinä saat tahtosi läpi. Lopulta mies olisi kuitenkin alkanut inhoaman sinua ja olisi katkeroitunut koska joutui sinun onnellisuuden vuoksi luopumaan omasta unelmistaan.

Tämä toimii myös toisinpäin. Mies painosti minua hankkimaan lapsen. Nyt lapsi on miehelle vain kiva harrastuskaveri ja kaikki muu vastuu jää minulle. Toki lapsi on rakas, ei siinä, mutta kävi kuten yllä. Aloin inhoamaan miestä hänen itsekkyytensä takia ja olen hänelle äärimmäisen katkera. Tuntuu, etä hän varasti elämäni. Kaikki muukin vastuu arjesta, ei vaan lapsen suhteen on minulla, kun mies tulee ja menee miten huvittaa. Ai miksi ei erota? Mies vetoaa aina silloin lapseen ja tekisi minut hulluksi eron jälkeen kiusaamalla.

Kylläpä vähästä katkeroidut. Mistä unelmista jouduit lapsen vuoksi luopumaan? Tyhjänpäiväisestä matkailusta ja viininlipittämisestä?

Lapsi on monesti narsistinen toive täyttää tyhjyys jollain. Mutta kun se on erillinen jo syntyessään, eikä jatke ensinkään.

Kevät myös teettää pentuhaluja.

Meilläkin tuli ero, kun mies halusi toisen lapsen, mutta minä en. Oltiin kyllä sovittu kahdesta, mutta ekan jälkeen muutin mieltäni enkä enää toista halunnut. Mies kyllä hoiti ekaakin tosi paljon, mutta silti.

Kuulostaa valtataistelulta. Suosittelen rauhoittumaan ja ottamaan selvää realiteeteista.

Koliikkivauvan yh... 😲 Vammainen, vaikeahoitoinen, herkkis... Oma viininlipitysaika, kustannukset, stressinsieto... Voi että.

9v ne alkaa olla jo ihan kivoja... 😁

Maraton.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa valtataistelulta. Suosittelen rauhoittumaan ja ottamaan selvää realiteeteista.

Koliikkivauvan yh... 😲 Vammainen, vaikeahoitoinen, herkkis... Oma viininlipitysaika, kustannukset, stressinsieto... Voi että.

9v ne alkaa olla jo ihan kivoja... 😁

Maraton.

Oletko sinä vanhempiesi mielestä vieläkään kiva? Vai olrtko jotenkin vajavainen? Juot liikaa?

Jos sen noin haluaa ajatella, niin kumpikaan teistä ei rakastanut toista tarpeeksi laittaakseen hänen tarpeensa ja haaveensa omiensa edelle. En väitä, että näin pitäisi tehdä, mutta sinä ilmeisesti oletat että puolisosi olisi pitänyt näin toimia - vaikka et tehnyt itsekään niin. Jos molemmille se oma kanta on tärkeämpi kuin suhde, niin silloin tulee ero.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa valtataistelulta. Suosittelen rauhoittumaan ja ottamaan selvää realiteeteista.

Koliikkivauvan yh... 😲 Vammainen, vaikeahoitoinen, herkkis... Oma viininlipitysaika, kustannukset, stressinsieto... Voi että.

9v ne alkaa olla jo ihan kivoja... 😁

Maraton.

Jaa. Musta lapset oli ihan vaivattomia 3v jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa valtataistelulta. Suosittelen rauhoittumaan ja ottamaan selvää realiteeteista.

Koliikkivauvan yh... 😲 Vammainen, vaikeahoitoinen, herkkis... Oma viininlipitysaika, kustannukset, stressinsieto... Voi että.

9v ne alkaa olla jo ihan kivoja... 😁

Maraton.

Oletko sinä vanhempiesi mielestä vieläkään kiva? Vai olrtko jotenkin vajavainen? Juot liikaa?

Juu, älä tee lasta kärsimään. Tuolla luonteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin ero. Kuulostaa jotenkin siltä että sinusta olisi ollut oikein jättää miehen haave toteuttamatta kunhan sinä saat tahtosi läpi. Lopulta mies olisi kuitenkin alkanut inhoaman sinua ja olisi katkeroitunut koska joutui sinun onnellisuuden vuoksi luopumaan omasta unelmistaan.

Tämä toimii myös toisinpäin. Mies painosti minua hankkimaan lapsen. Nyt lapsi on miehelle vain kiva harrastuskaveri ja kaikki muu vastuu jää minulle. Toki lapsi on rakas, ei siinä, mutta kävi kuten yllä. Aloin inhoamaan miestä hänen itsekkyytensä takia ja olen hänelle äärimmäisen katkera. Tuntuu, etä hän varasti elämäni. Kaikki muukin vastuu arjesta, ei vaan lapsen suhteen on minulla, kun mies tulee ja menee miten huvittaa. Ai miksi ei erota? Mies vetoaa aina silloin lapseen ja tekisi minut hulluksi eron jälkeen kiusaamalla.

Kylläpä vähästä katkeroidut. Mistä unelmista jouduit lapsen vuoksi luopumaan? Tyhjänpäiväisestä matkailusta ja viininlipittämisestä?

Tulkitsetko tahallasi väärin vai oletko vain tyhmä. Lapsen vuoksi en missään vaiheessa ole kertonut menettäneeni mitään. Sitävastoin miehelle olen katkeroitunut lupausten pettämisestä. Miten miesasiamies tämän aiot vääntää? Onko se kiellettyä pettyä, kun lupaukset petetään? Onko pettyminen mielestäsi sallittu vain miehille?

Vierailija kirjoitti:

Jos sen noin haluaa ajatella, niin kumpikaan teistä ei rakastanut toista tarpeeksi laittaakseen hänen tarpeensa ja haaveensa omiensa edelle. En väitä, että näin pitäisi tehdä, mutta sinä ilmeisesti oletat että puolisosi olisi pitänyt näin toimia - vaikka et tehnyt itsekään niin. Jos molemmille se oma kanta on tärkeämpi kuin suhde, niin silloin tulee ero.

Olet varmaan ihan oikeassa. Jos rahaton ja työtön mies haluaa lapsen ja syyttää vastahakoista naista materialismista, meillä on ollut iso näkemysero normaalista elämästä.

Olisin halunnut löytää miehen, joka tarvittaessa pystyy huolehtimaan perheestään vaikka yksin. En ole sellaista löytänyt ja tuskin löydänkään. Tiedän, että pystyisin huolehtimaan miehestä sekä lapsestsa yksinkin mutta pidän asetelmaa silti kohtuuttomana ihmiselle, joka on ilman omien vanhempiensa tukea onnistunut kampeamaan itsensä alimmasta yhteiskuntaluokasta pärjäävien joukkoon. Olen saanut pärjäämisestä tarpeeksi ja haluan veroiseni kumppanin. Sitä tämä mies ei ollut.