Vertaistukea etsimässä

Olen ihminen, jota on elämässä kohdeltu kaltoin ja satutettu. Olen kulkenut pitkän tien kuntouttaen itseäni. Olen käynyt läpi monenlaista, mutta yhden asian en koskaan olisi arvannut muuttuvan. Olen entinen vapaaehtoisesti lapseton. Lääkärintodistuksella minulle myönnettiin sterilisaatio ennen 30-vuoden ikää. Arvaatte varmasti, mitä aion nyt sanoa ja tiedän, että moni sterilisaatiota toivova on minulle vihainen. Mutta sanon silti, sillä se on totta. Minä, ihminen, joka suutuin ihmisille, kun he sanoivat, "muutat vielä mielesi", "kun sitten haluatte lapsia" jne. ja pidin heidän kommenttejaan loukkaavina (jota ne joskus olivatkin ylimielisyydessään), minä haluaisin nyt oman lapsen. Lapsia. Minä sain apua kipuihini, ja jostain syystä tuo asia, jonka en koskaan uskonut muuttuvan, on nyt muuttunut päälaelleen. Ja olen yksin. Pelkään kertoa asiasta. Pelkään ihmisten asenteita. Tiedän, että ihmiset voivat satuttaa kommenteillaan ja pelkään kirjoittaa myös tänne, mutta kirjoitan, josko täällä olisi kohtalotovereita. Joten:

Jos täällä on muita entisiä vapaaehtoisesti lapsettomia, joiden mieli on muuttunut tai ihmisiä, jotka olette kärsineet lapsettomuudesta ja saaneet sitten vauvan, kertokaa kokemuksistanne ja elämästänne ja vauvailosta. Myös te, jotka aina olette halunneet oman vauvan, kertokaa millaista teidän vauva-arki ja lapsiarki on. Minä haluan kuulla! Haluan kuulla maailmasta, joka on minulle ihan uusi ja ihmeellinen. <3 Vaikka sitten en koskaan saisikaan omia lapsia. Minä sain nimittäin kuulla, että minulle tehty sterilisaatiomenetelmä on peruuttamaton. :'( Silti olen tilannut Vauva-lehden, ja luen sitä ilolla. Katselen vauvanvaatteita ja mietin, millainen juuri meidän lapsemme olisi.