Teeskentelen pitäväni työkaveristani
Raskas ihminen. Draamailuja jonka tunnetilat on raskasta kestettävää. Ei osaa ottaa vastaan palautetta, ja suuttuessaan todella vaikea ihminen, näkee asiat vain omasta, kapeasta näkökulmasta.
Jos ei saa tarpeeksi huomiota alkaa draamailu.
Olen päätynyt yleisen rauhan takia esittämään ns kaveria vaikka koko työkaveri tuntuu raskaalta. Oikeasti en jaksaisi seuraa, mutta esittämällä kaveria pääsen helpoimmalla. Muuten joudun draamailun keskelle. Joten hymyilen ja annan huomiota. Enkä ole ainoa, huomaan ettei muutkaan tiimissä jaksa samaa tyyppiä. Saattavat hänen poissaollessa puuskahtaa miten kivaa on töissä.... kun X on poissa.
Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (5)
Miksi ihmeessä?
Mikä hitto kaikkia vaivaa?
Onko se vain tämä palsta?
Täh?
Jep, sama juttu. En tosin mitään parasta kaveria teeskentele vaan sellasta iloista työkaveria. Oikeasti en voi sietää sitä ja sen epäpätevyys ja jatkuva valittaminen vaikuttaa mun ja muidenkin motivaatioon, mutta minkäs teet, se on tietenkin mun esimies ja päättää esim lomista ja palkankorotuksista. Molemmista tykkään, joten herään kieli ruskeana uuteen päivään...
Vierailija kirjoitti:
No, eihän työpaikalla osoiteta, jos ihmisestä ei pidetä. Ollaan neutraaleja lähinnä ja kaikkia kohtaan. Ei se mikään lastentarha ole.
Ap. No näinhän se pitäisi mennä. Mutta ei mene. Edes esimies ei saa draamaqueenia kuriin. Luonnevammaista on vaikea muuttaa.
Muihin työkavereihin on neutraalit välit kuten pitääkin.
Onpa ankeaa. Onneksi mä voin valita käynkö töissä, vai en.
No, eihän työpaikalla osoiteta, jos ihmisestä ei pidetä. Ollaan neutraaleja lähinnä ja kaikkia kohtaan. Ei se mikään lastentarha ole.