Lue keskustelun säännöt.
Samanlaista kellään
04.03.2020 |
Meillä menee puolison kanssa hyvin kun minulla menee hyvin. Jos tarvitsen lohtua, tukea, hellyyttä, apua tms. hän ärsyyntyy tai suuttuu. Todellakaan en yleensä tarvitse, käyn töissä, hoidan lapset, olen itsenäinen, mutta välillä on tilanteita, kun vaikka itse on kipeä tai vaikka neuvoton jonkin asian suhteen. Ja ennen kuin joku kysyy miksi olen hänen kanssaan niin Ei ollut tuollainen seurusteluaikana.
Minulla on kavereita mutta kaikilla omassakin elämässään tarpeeksi huolehdittavaa, ei muiden asiat niin kovin ketään kiinnosta eikä mulla ainakaan ole sellaista ystävää jota edes kehtaisin omilla huolillani kuormittaa. Siksi toivois parisuhteeltaan enemmän.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mies ei ole tottunut lohduttamaan ja tukemaan toisia, onko hän lapsuudessaan saanut itse kokea vastaavaa? Parisuhdeterapia voisi olla hyvä...
Käytiinkin joskus vuosia sitten ja silloin suositeltiin yksilöterapiaa hänelle. Ei lähtenyt siihen eikä myöhemmin suostunut enää parisuhdeterapiaankaan. Minulle sanoi psykologi silloin että paras vaan hyväksyä asia. Oispa sanonut että lähde (vaikka ehkä tarkoittikin tuolla sitä), en kuitenkaan halunnut erota kun lapset pieniä.
Tilanne siis se, että arki rullaa jos itse en sairastu tmv. Muuta turvaverkkoa ei ole eikä enää voimia enää siihen lähtemiseenkään. Jäljelle jää vain avautua täällä ja etsiä edes vertaistukea. Tiedän että on säälittävää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ei ole tottunut lohduttamaan ja tukemaan toisia, onko hän lapsuudessaan saanut itse kokea vastaavaa? Parisuhdeterapia voisi olla hyvä...