Kertokaa teidän onnistuneita parisuhdetarinoita

Tapasin elämäni rakkauden 45 v. Mies on minua vuoden vanhempi. Hän tuli työtehtävälle kotiini. Eli minut haettiin kotoa... kaiken lisäksi olin silloin juuri siivoamassa: meikittä, hiukset ponihännällä, retkut päällä.

Eli kaikki meni toisin, mitä av:lla uskotellaan. Nyt naimisissa seitsemättä vuotta.

Näin mieheni ja ihastuin. Myöhemmin tavattiin niin, että myös juteltiin. Vein hänet mukanani asunnolleni ja harrastimme seksiä. Menimme kihloihin ja naimisiin pian. Saimme kolme lasta. Edelleen onnelisesti yhdessä 35 vuotta myöhemmin.

Aika vähän oli ollut mitään onnistumisia parisuhderintamalla ja alkoi jo epätoivo iskeä. Sitten lähdin kerran kaveriporukalla ulos ja baarissa minua haki tanssimaan aika ujon oloinen mutta mukavan tuntuinen mies. 

No jotain ihan käsittämätöntä siinä tapahtui ja ennen kuin tajusin niin suutelimme intohimoisesti siinä tanssilattialla. Kun vähän toivuttiin niin mentiin sitten sivummalle juttelemaan ja jotenkin se juttukin sujui todella hyvin ja luontevasti. Mies kysyi sitten illan lopuksi puhelinnumeroa ja soittikin jo heti seuraavana päivänä.

Yksillä treffeillä käytiin mutta sen jälkeen oli aika selvää että seurustellaan ja aika pian mies käytännössä asui minun luonani. Vajaan puolen vuoden päästä sitten otettiin yhteinen kämppä.

Jotenkin vain se suhde meni niin luonnollisesti ja helposti että ei sitä tarvinnut sen kummemmin arpoa että onko se nyt tämä mies vai ei. Eikä kyse ollut siitä että olisi ollut vain joku valtava intohimo vaan parasta oli se että sen toisen kanssa vain kaikki sujui ja ajatukset menivät yksiin. Moni kyselikin että miten uskalsimme muuttaa niin nopeasti yhteen mutta ei se meillä muuttanut mitään. Päinvastoin, oli vain ihanaa kun sai olla niin paljon yhdessä. Kaikki kotihommat menivät kuin olisimme aina asuneet yhdessä eikä tullut mitään kiistoja mistään.

No nyt ollaan oltu jo 20 vuotta kimpassa ja edelleen menee hyvin. Lapsetkin jo aika isoja. Läheisyyttä ja seksiä riittää vaikka ollaan jo viidenkympin korvilla. Ei voi muuta sanoa kuin että ollaan varmaan oltu onnekkaita kun on löydetty se itselle niin sopiva puoliso. On jäänyt moni kriisi ja ero kokematta mitä kavereilla on ollut samaan aikaan mutta ei haittaa...