Kuinka vanhan lapsen tiedät vielä nukkuvan vanhempiensa kanssa samassa huoneessa eikä lapsella olevan omaa

Mun täti 65 v.

12 v edelleen nukkuu. Tutun lapsi.

Alkaessani seurustella exäni kanssa nukkui tämän 6-vuotias tytär yhä isänsä kanssa perhepedissä. Alkuun jouduin siis jakamaan pedin sekä isän että lapsen kanssa. Myöhemmin tytölle rajattiin makuuhuoneesta oma tila vaatekaappien avulla. Eli käytännössä lapsi oli edelleen samassa makuuhuoneessa, mutta molemmilla puoliskoilla oli omat sisäänkäyntinsä.

Itse olin 11 v. kun sain oman huoneen. Äidilläni oli hermosärkyjä ja murtunut selkäranka, hän nukkui niin koiranunta että tarvitsi oman huoneen rauhaa. Minä nukuin isäni kanssa päämakuuhuoneessa. Ei, en kokenut että siinä oli mitään outoa. Sain oman huoneen, kun muutimme isompaan taloon ja tulin teini-ikään.

Neljän lapsen kokemuksella väitän, että vaikka kuinka lapsilla on omat huoneet, opetettu nukahtamaan itsekseen jne. niin kyllä aika lailla eskariin asti (ja senkin jälkeen) on odotettavissa yöksi vieras sinne äidin ja isän sänkyyn :)

Onhan se lopulta aika luonnollista hakeutua lapsen vanhemman viereen nukkumaan, jopa normaalin kehityksen merkki. Enkä nyt tarkoita että yksin nukkuva olisi sekään mitenkään epänormaalia. Me aikuisetkin tykätään nukkua yhdessä, se luo turvaa ja on geeneissämme. Näin siis minä uskon.

Eli nyt jälkikäteen ajateltuna, aikamoista hukkaan menetettyä energiaa se kaikki mitä käytti siihen, että lapsi nukkuisi omassa huoneessa.

Meillä on lapset muutaneet omaan huoneeseen kun ovat itse olleet siihen valmiita..Vanhempi muutti 6v. Omaan huoneeseen. Ja nuorempi nyt 8v. Ja vielä nukkuu meidän huoneessa, myös osan öistä meidän sängyssä. Ja lähtee kun on valmis lähtemään.

Vanhempi on alusta alkaen ollut itsenäisempi persoona. Nuorempi jo vauvana tarvitsi paljon syliä ja läheisyyttä rauhoittuakseen.