Vapaa-aikani on mennyt kaikissa asioissa ihmeelliseksi suorittamiseksi

Ja näköjään en edes itse meinaa jaksaa lukea omaa viestiäni uudestaan. Näin paha tämä keskittymisongelma näköjään on -Ap

Nyt kun sain luettua tuon läpi itse niin tuntuu että koko tekstistä paistaa läpi että hyppelen jatkuvasti levottomasti asiasta toiseen eli keskittymiskyky on täysin romuna. Nyt tarvitsisin radikaaleja korjausliikkeitä mutta pää lyö tyhjää. Ei mitään hajua mitä minun tulisi tehdä -Ap

Joogaa, mindfullnessia ja täydellinen somepaasto alussa vaikka kahdeksi viikoksi.

Näitä ajatuksia näköjään tulee kokoajan lisää, joten kommentoin sitten jatkuvasti omaa ketjuani. Ehkä tämä kirjoittaminen sitten auttaa asian pohtimisessa. Jospa joku muukin saisi tästä jotain ahaa elämyksiä

Mutta lenkille lähtö on usein myös sellaista että ajattelen että menenpä ulos kiertämään vakiolenkkini. Tällöin ensimmäinen ajatus on että mutta siihen menee tunti ja sitten kello onkin jo noin paljon, ja sitten kohta tulee jo pimeä ja kohta ilta ja pitää mennä nukkumaan. Sitten selaan sen tunnin nettiä. Yritänkö siis jotenki venyttää vapaapäivääni vai mitä? Enkö siis tee mitään pidempikestoista kun siihen menee niin iso osa vapaapäivästäni. Eihän aikaa voi venyttää minuutti on minuutti teki sen aikaan sitte mitä tahansa. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Joogaa, mindfullnessia ja täydellinen somepaasto alussa vaikka kahdeksi viikoksi.

Joogaa ja mindfullnessia löytyy varmaan youtubesta hyviä? Somepaaston voisin aloittaa myös. Nykyään kun kukaan ei enää käytä tekstiviestejä vaan whatsappia niin pitäisi varmaan rajoittaa että montako kertaa päivässä sitäkin saa kurkata.

Ps. eka ajatus mikä tuli mieleen noista jooga- ja mindfullnessvideoista että onkohan ne kuinka pitkiä. Eli aivot meni heti tuohon aikatauluttamiseen, suorittamiseen yms. Aion silti kokeilla jospa se siitä vähän helpottaa, kiitos vinkistä!

Ap'llä erittäin hieno kuvaus lukuisten ihmisten elämästä tänä päivänä. Itselläni ei ole erityisemmin tätä samaa ongelmaa mutta mielenkiinnolla seuraan keskustelua. Jatka vain tätä ap, tästä ketjusta voi olla suurta hyötyä myös muille ihmisille.Toivott.saat apua tilanteeseesi.Parannushan on jo alkanut kun otit esille ongelmasi.Palaan myöhemmin ja yritän myös esittää joitakin ajatuksiani.

Sekin tosiaan että selaillessani esim. foorumeita, minulla on aina samanaikaisesti youtubesta joku video auki missä joku höpöttää jotain. Puhelinta selatessa saattaa taustalla olla tv auki tai joku muu video. Illalla kun menen nukkumaan laitan jonkun videon auki tai muuten en saa nukahdettua koska ajatukset alkavat harhailla. Koko ajan siis tarvitsen jotain taustahälyä mutta senkin täytyy olla juuri oikeanlaista eli sen etsimiseen menee aikaa koska se ei saa olla liian levotonta ja meluisaa. -Ap

Sukulaisen pienen lapsen touhuja seuratessa käy kateeksi se lapsenomainen touhuaminen. Jostain ihan pienestä asiasta esim rapisevasta karkkipaperista saa riemua pitkäksi aikaa ja sen kanssa sitten puuhastellaan niin keskittyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Ap'llä erittäin hieno kuvaus lukuisten ihmisten elämästä tänä päivänä. Itselläni ei ole erityisemmin tätä samaa ongelmaa mutta mielenkiinnolla seuraan keskustelua. Jatka vain tätä ap, tästä ketjusta voi olla suurta hyötyä myös muille ihmisille.Toivott.saat apua tilanteeseesi.Parannushan on jo alkanut kun otit esille ongelmasi.Palaan myöhemmin ja yritän myös esittää joitakin ajatuksiani.

Kiitos. Tärkeää kuulla sellaiselta joka ei ole tämmöisessä jumissa, arvostan todella paljon jos/kun tulet esittämään ajatuksiasi.

Jatkan, sillä tämä on yksi suurimpia ongelmiani elämässä tällä hetkellä sillä tähän minulle ei ole mitään työkaluja. Monia muita ongelmia osaan käsitellä tai niihin löytyy helpommin apua mutta tämän kanssa olen ihan hukassa. -Ap

Moikka ap. Tiedän mitä tarkoitat. Tässä oma neuvoni: some paussille ja tee omista tavoitteista naurettavan yksinkertaisia. Suorittaja suorittaa mielessään vaikka kuinka hienot kuviot siitä kuinka olisi kuinka hienoa kun X. Ei tuu tapahtumaan. Ota jokin ihan lapsellisen yksinkertainen tavoite, joka omassa sanastossasi menee kategoriaan "liian helppoa". Tee niitä, yksi tai kaksi päivässä tai viikossa. Älä someta. Sanoinko jo että älä someta? Ota myös tavoitteeksi tehdä jotain mitä olet aina halunnut tehdä, tavoitteenasi on tehdä se ihan päin seiniä. Kyllä, luit oikein. Valitse jokin juttu ja tee se niin huonosti kuin pystyt.

Lopuksi, pitkälle aikavälille: tutki omaa lapsuuttasi. Sieltä nämä ongelmat tulee. Mutta älä ryntää kunnianhimoisen suunnitelman kanssa tekemään asialle varsinaisesti yhtään mitään vaan anna homman tulla itsestään jonain sivuajatuksena kuukausien mittaan. Älä ainakaan varaa aikaa millekään terapeutilla äläkä lainaa kymmentä kirjaa aiheesta. ÄLÄ.

Tsemppiä.

Kaikenlainen mittaaminen kannattaa lopettaa niistä tulee vaan kauhea stressi. Erityisesti noiden liikuntasuoritusten mittaaminen tavallisella tepastelijalle aiheuttaa kaiken liikunnan ilon katoamisen.

Minulla oli joskus joku mittari, jolla mitattiin liikuntasuorituksen kestoa, nopeutta ym ja aina liikkumisen jälkeen olin muka liikkunut liian hiljaa, liian lyhyen matkan ja liian lyhyen aikaa. Onneksi mittari hajosi enkä ostanut uuttaa ja nyt on liikkuminen taas oikein hauskaa.

  Somepaasto on varmaan myös hyvä ja jos kokonaan ei lopeta somettelua niin laittaa vaikka  kaikki läppärit, puhelimet ja tabletit  ilta 9 jälkeen pois niin unikin tulee paremmin.

Tunnistan itseni kirjoituksestasi, mutta itse en koe käytöstäni varsinaisesti ongelmaksi. Minullakin on listoja kielistä, elokuvista, kirjoista, harrastuksista ja kaikesta mahdollisesta. Käytän kamalasti aikaa asioiden suunnitteluun, mutta toteutuksesta ei välttämättä tule mitään. Ja jos saan jotain tehtyä, en ole tehnyt sitä yhtä hyvin kuin olisin voinut. Joskus jumiudun päivittämään vauva-palstan keskusteluja, jotka parhaimmillaan saavat minut ärtyneeksi ja jotka mielestäni ovat ajanhukkaa. Harrastukseni kestävät keskimäärin viikon, ellei se ole joku liikuntakurssi, joka kestää esim kuukauden.

Ongelma käytökseni on silloin, kun teen siitä itselleni ongelman. Haukun itseäni luuseriksi, koska en ole menestynyt opinnoissani ja koska työni ei liity mitenkään opiskeluuni. Olen siis valmistunut jo yhdeltä alalta, melkein valmistunut toiselta alalta ja aloitin viime syksynä kolmannen alan opiskelut, mutta jouduin laittamaan kolmannen nyt tauolle, kun minun on pakko valmistua siitä tokasta jutusta ennen kesää. Joskus haluan tppaa itseni, koska en ole menestynyt yhtä hyvin kuin olisin halunnut, ja minulle akateeminen menestys on aina ollut tärkeää.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni suorittajana. Minulla on valtava elämän palo ja kokemuksien tarve ja haluan kokeilla kaikkea! Rakastan kieliä suunnattomasti ja haluaisin osata niitä kaikkia. Maailmassa on tuhansia loistavia kirjoja, jotka avaisivat maailmaa minulle jollain tavalla. Liikuntaharrastukset ovat upeita, koska ne haastavat kehoa ja tekevät sinusta terveemmän. Ja eikö olisi mahtavaa osata ommella omat vaatteesi tai tehdä viikottain kotiin omat kukka-asetelmasi?

Aikaa ei kuitenkaan ole kaikelle ja se stressaa minua. Yleensä jumiudun juuri tällaisiin turhiin oheistoimintoihin (kuten aihevapaalle) silloin kun minulla olisi aikaa tehdä asioita, mutta jotenkin se potentiaalisten tekemisten määrä ahdistaa minua. Joskus luin tutkimuksen, jonka mukaan ihmiselle iskee helposti sellainen potentiaalistressi (tms), jonka seurauksena valitsee sen huonoimman vaihtoehdon. Eli jos sinulla on liikaa kaikkia kivoja vaihtoehtoja, valitset jostain syystä sen huonoimman. :D

Taustatietona voin kertoa, että minulla diagnosoittiin kolmekymppisenä ADHD. Tosin se lääkäri sanoi, että toi kokemuksien janoaminen saattaa olla vain persoonallisuuspiirre, koska lääkkeet eivät ole tähän auttaneet.

Minulla ei ole kovin paljon neuvoja, mutta sinuna en stressaisi asioiden listaamisesta. Suunnittelu on kivaa ja ehkä joskus saat toteutettua suunnitelmasi. Ehkä neuvon pitäisi olla se, että et stressaisi liikaa ylipäänsä. Älä määrittele toimintaasi suorittamiseksi! Minäkin vilkuilen kirjasta, paljonko minulla on luettavaa tai paljonko olen lukenut enkä koskaan ole ajatellut, että sen takia suorittaisin kirjan lukemista. Minusta on vain kiva tietää, miten lukemiseni etenee.

Yritä myös havainnoida tekemistäsi. Missä tilanteissa pakenet turhien videoiden tai ärsyttävien keskusteluiden maailmaan? Kun olet tekemässä näitä asioita ja huomaat, että se ärsyttää sinua, niin mieti voisitko tehdä jotain muuta. Minulla on aika pitkä työmatka metrossa ja ennen käytin sen ajan usein vauvalla. Huomasin tämän ja yritin alkaa lukemaan kännystä kindleä sen sijasta. Välillä edelleen vauvailen työmatkalla, mutta yleensä joko luen tai opiskelen kieliä. Muutos on mahdollista, mutta se on usein hidasta ja takapakkia tulee. Se on ihan ok. Ole itsellesi armollinen ja anna anteeksi epäonnistumisesi.

Tsemppia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni kirjoituksestasi, mutta itse en koe käytöstäni varsinaisesti ongelmaksi. Minullakin on listoja kielistä, elokuvista, kirjoista, harrastuksista ja kaikesta mahdollisesta. Käytän kamalasti aikaa asioiden suunnitteluun, mutta toteutuksesta ei välttämättä tule mitään. Ja jos saan jotain tehtyä, en ole tehnyt sitä yhtä hyvin kuin olisin voinut. Joskus jumiudun päivittämään vauva-palstan keskusteluja, jotka parhaimmillaan saavat minut ärtyneeksi ja jotka mielestäni ovat ajanhukkaa. Harrastukseni kestävät keskimäärin viikon, ellei se ole joku liikuntakurssi, joka kestää esim kuukauden.

Ongelma käytökseni on silloin, kun teen siitä itselleni ongelman. Haukun itseäni luuseriksi, koska en ole menestynyt opinnoissani ja koska työni ei liity mitenkään opiskeluuni. Olen siis valmistunut jo yhdeltä alalta, melkein valmistunut toiselta alalta ja aloitin viime syksynä kolmannen alan opiskelut, mutta jouduin laittamaan kolmannen nyt tauolle, kun minun on pakko valmistua siitä tokasta jutusta ennen kesää. Joskus haluan tppaa itseni, koska en ole menestynyt yhtä hyvin kuin olisin halunnut, ja minulle akateeminen menestys on aina ollut tärkeää.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni suorittajana. Minulla on valtava elämän palo ja kokemuksien tarve ja haluan kokeilla kaikkea! Rakastan kieliä suunnattomasti ja haluaisin osata niitä kaikkia. Maailmassa on tuhansia loistavia kirjoja, jotka avaisivat maailmaa minulle jollain tavalla. Liikuntaharrastukset ovat upeita, koska ne haastavat kehoa ja tekevät sinusta terveemmän. Ja eikö olisi mahtavaa osata ommella omat vaatteesi tai tehdä viikottain kotiin omat kukka-asetelmasi?

Aikaa ei kuitenkaan ole kaikelle ja se stressaa minua. Yleensä jumiudun juuri tällaisiin turhiin oheistoimintoihin (kuten aihevapaalle) silloin kun minulla olisi aikaa tehdä asioita, mutta jotenkin se potentiaalisten tekemisten määrä ahdistaa minua. Joskus luin tutkimuksen, jonka mukaan ihmiselle iskee helposti sellainen potentiaalistressi (tms), jonka seurauksena valitsee sen huonoimman vaihtoehdon. Eli jos sinulla on liikaa kaikkia kivoja vaihtoehtoja, valitset jostain syystä sen huonoimman. :D

Taustatietona voin kertoa, että minulla diagnosoittiin kolmekymppisenä ADHD. Tosin se lääkäri sanoi, että toi kokemuksien janoaminen saattaa olla vain persoonallisuuspiirre, koska lääkkeet eivät ole tähän auttaneet.

Minulla ei ole kovin paljon neuvoja, mutta sinuna en stressaisi asioiden listaamisesta. Suunnittelu on kivaa ja ehkä joskus saat toteutettua suunnitelmasi. Ehkä neuvon pitäisi olla se, että et stressaisi liikaa ylipäänsä. Älä määrittele toimintaasi suorittamiseksi! Minäkin vilkuilen kirjasta, paljonko minulla on luettavaa tai paljonko olen lukenut enkä koskaan ole ajatellut, että sen takia suorittaisin kirjan lukemista. Minusta on vain kiva tietää, miten lukemiseni etenee.

Yritä myös havainnoida tekemistäsi. Missä tilanteissa pakenet turhien videoiden tai ärsyttävien keskusteluiden maailmaan? Kun olet tekemässä näitä asioita ja huomaat, että se ärsyttää sinua, niin mieti voisitko tehdä jotain muuta. Minulla on aika pitkä työmatka metrossa ja ennen käytin sen ajan usein vauvalla. Huomasin tämän ja yritin alkaa lukemaan kännystä kindleä sen sijasta. Välillä edelleen vauvailen työmatkalla, mutta yleensä joko luen tai opiskelen kieliä. Muutos on mahdollista, mutta se on usein hidasta ja takapakkia tulee. Se on ihan ok. Ole itsellesi armollinen ja anna anteeksi epäonnistumisesi.

Tsemppia sinulle!

En kyllä ottaisi ohjeita vastaan ihmiseltä, joka kykenee harrastamaan jotain vain viikon kerrallaan.

t. ohis

Tosi hyvä aloitus Ap ja varmasti tuttua monelle. Vastapainoksi tuolle kuvailemallesi tilanteelle on noussut esiin läsnäolon merkitys ja mindfulness. Jos sulla on mahdollista viettää aikaa pienten lasten kanssa niin suosittelen lämpimästi: Lapset opettavat hetkessä elämistä kuten yhdessä esimerkissäsi kuvasit <3

Suosittelisin sulle ihan ensin, että hyväksyt ettei sun tarvi tehdä vapaapäivinä mitään. Että tarkoitus on nimenomaan pysähtyä ja olla vaan. Opettelet saamaan sun kehon ja mielen lähemmäs toisiaan, yhteyteen. Tunnustelet miltä tuntuu, mitä sun keho kaipaa? Lepoa? Hyvää leffaa? Lenkkiä? Voit myös YouTubesta hakea mindfulness-harjoituksia, jotka auttavat sua pysähtymään itsesi äärelle. Läsnäoloa ja muuta henkistä voi myös ruveta suorittamaan jos siihen on taipumusta, joten muista että teet asiaa vain itseäsi varten ja harjoittelet, et suorita :) Onneksi mindfulness-harjoituksissa usein muistutetaankin siitä että on ihan luonnollista että mieli lähtee harhailemaan. Opit siinä samalla myös hyväksyntää itseäsi kohtaan.

Täällä ehdotettiin myös joogaa, mikä on todella hyvä keho-mieliyhteyden ja läsnäolotaitojen kasvattaja. Katso löytäisitkö jonkun lempeän workshopin aloittelijalle niin pääsisit kokeilemaan. Myös metsässä liikkuminen voisi tehdä hyvää. Jätä urheilukello kotiin ja ota metsä vastaan kaikilla aisteillasi. Tee lyhyitä harjoituksia joissa keskityt ensin vaikka näköön -havainnot mitä kaikkea näet. Saatat huomata että mieli vaeltaa ihan kaikkeen muuhun, mutta palaat vaan taas tietoisesti tarkkailemaan luontoa silmilläsi. Samaa harjoitusta voit tehdä myös kuuntelemalla (lintujen äänet, kaukaa tuleva liikenteen humina, omien vaatteiden kahina, pystytkö kuulemaan tuulen äänen, miltä askeltesi ääni kuulostaa...).

Aikanaan nää läsnäolojutut kuulosti minusta vähän hömpältä, mutta olen itse saanut näistä apua stressiin ja levottomuuteen. Pienet tietoiset hetket pitkin päivää kehittävät oikeasti keskittymiskykyäsi ja opit pysähtymään itsesi äärelle: Miltä susta oikeasti nyt tuntuu? Mitä tarvitset?

Tulipa multa pitkä vastaus, toivottavasti jaksoit lukea. Odotan mielenkiinnolla keskustelua aiheesta ja kiitän hyvästä aloituksesta. Erittäin taitavaa havainnointia ja itsereflektointia ap:lta, olen varma että se lupaa pelkästään hyvää sinulle jatkossa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni kirjoituksestasi, mutta itse en koe käytöstäni varsinaisesti ongelmaksi. Minullakin on listoja kielistä, elokuvista, kirjoista, harrastuksista ja kaikesta mahdollisesta. Käytän kamalasti aikaa asioiden suunnitteluun, mutta toteutuksesta ei välttämättä tule mitään. Ja jos saan jotain tehtyä, en ole tehnyt sitä yhtä hyvin kuin olisin voinut. Joskus jumiudun päivittämään vauva-palstan keskusteluja, jotka parhaimmillaan saavat minut ärtyneeksi ja jotka mielestäni ovat ajanhukkaa. Harrastukseni kestävät keskimäärin viikon, ellei se ole joku liikuntakurssi, joka kestää esim kuukauden.

Ongelma käytökseni on silloin, kun teen siitä itselleni ongelman. Haukun itseäni luuseriksi, koska en ole menestynyt opinnoissani ja koska työni ei liity mitenkään opiskeluuni. Olen siis valmistunut jo yhdeltä alalta, melkein valmistunut toiselta alalta ja aloitin viime syksynä kolmannen alan opiskelut, mutta jouduin laittamaan kolmannen nyt tauolle, kun minun on pakko valmistua siitä tokasta jutusta ennen kesää. Joskus haluan tppaa itseni, koska en ole menestynyt yhtä hyvin kuin olisin halunnut, ja minulle akateeminen menestys on aina ollut tärkeää.

En ole kuitenkaan koskaan nähnyt itseäni suorittajana. Minulla on valtava elämän palo ja kokemuksien tarve ja haluan kokeilla kaikkea! Rakastan kieliä suunnattomasti ja haluaisin osata niitä kaikkia. Maailmassa on tuhansia loistavia kirjoja, jotka avaisivat maailmaa minulle jollain tavalla. Liikuntaharrastukset ovat upeita, koska ne haastavat kehoa ja tekevät sinusta terveemmän. Ja eikö olisi mahtavaa osata ommella omat vaatteesi tai tehdä viikottain kotiin omat kukka-asetelmasi?

Aikaa ei kuitenkaan ole kaikelle ja se stressaa minua. Yleensä jumiudun juuri tällaisiin turhiin oheistoimintoihin (kuten aihevapaalle) silloin kun minulla olisi aikaa tehdä asioita, mutta jotenkin se potentiaalisten tekemisten määrä ahdistaa minua. Joskus luin tutkimuksen, jonka mukaan ihmiselle iskee helposti sellainen potentiaalistressi (tms), jonka seurauksena valitsee sen huonoimman vaihtoehdon. Eli jos sinulla on liikaa kaikkia kivoja vaihtoehtoja, valitset jostain syystä sen huonoimman. :D

Taustatietona voin kertoa, että minulla diagnosoittiin kolmekymppisenä ADHD. Tosin se lääkäri sanoi, että toi kokemuksien janoaminen saattaa olla vain persoonallisuuspiirre, koska lääkkeet eivät ole tähän auttaneet.

Minulla ei ole kovin paljon neuvoja, mutta sinuna en stressaisi asioiden listaamisesta. Suunnittelu on kivaa ja ehkä joskus saat toteutettua suunnitelmasi. Ehkä neuvon pitäisi olla se, että et stressaisi liikaa ylipäänsä. Älä määrittele toimintaasi suorittamiseksi! Minäkin vilkuilen kirjasta, paljonko minulla on luettavaa tai paljonko olen lukenut enkä koskaan ole ajatellut, että sen takia suorittaisin kirjan lukemista. Minusta on vain kiva tietää, miten lukemiseni etenee.

Yritä myös havainnoida tekemistäsi. Missä tilanteissa pakenet turhien videoiden tai ärsyttävien keskusteluiden maailmaan? Kun olet tekemässä näitä asioita ja huomaat, että se ärsyttää sinua, niin mieti voisitko tehdä jotain muuta. Minulla on aika pitkä työmatka metrossa ja ennen käytin sen ajan usein vauvalla. Huomasin tämän ja yritin alkaa lukemaan kännystä kindleä sen sijasta. Välillä edelleen vauvailen työmatkalla, mutta yleensä joko luen tai opiskelen kieliä. Muutos on mahdollista, mutta se on usein hidasta ja takapakkia tulee. Se on ihan ok. Ole itsellesi armollinen ja anna anteeksi epäonnistumisesi.

Tsemppia sinulle!

En kyllä ottaisi ohjeita vastaan ihmiseltä, joka kykenee harrastamaan jotain vain viikon kerrallaan.

t. ohis

Ne harrastukset yleensä kiertävät. Voin neuloa tosi intensiivisesti viikon ja saan siitä tarpeekseni. Se neule odottaa minua sitten seuraavaan kertaan.

Ihmiset ovat erilaisia ja pidän vaihtelusta.

Ap:n kirjoitus oli kuin omasta elämästäni. Eli en osaa auttaa mutta ainakin itseäni lohduttaa että joku muukin on yhtä ”saamaton” ja listojen varassa. Mulla on pakko olla jokaiselle vapaapäivälle lista, että mitä teen, muuten makaan vain sohvalla ja suoritan vain pakolliset jutut. Mulla on lapsia, mutta ne ovat jo isoja teinejä ja menevät omien kaveriensa kanssa.

Tunnistan myös tuon toisen kirjoittajan suunnittelun. Saatan tässä sohvalla suunnitella vaikka mitä, reissuja, sisustusta, vaateostoksia, opiskeluja jne. Mutta harvoin ne toteutuu.

Nro 13 jatkaa vielä, että mulle on myös tuttua, että stressaan niitä tuleviakin asioita etukäteen. Kuvasit hyvin, että mietit lenkille lähtöä ja sit jo mieli vaeltaa laskemaan kuinka tulee pimeä ja sit päivä on jo mennyt... Toi on siis niiiiin tuttua!

Tässäkin minusta on tärkeä hyväksyä, että kaikkea ei ehdi tehdä ja löytää elämään niitä juttuja mistä eniten nauttii. Itse olen opetellut sanomaan jotain hetkeen pysäyttäviä ja rauhoittavia lauseita. Annat tavallaan sun harhailevalle mielelle ja aivoille viestin rauhoittua ja pysähtyä. Tiedät että on ihan turha murehtia etukäteen. Siitä ei ole hyötyä. Se ei johda mihinkään. Ilta tulee jokatapauksessa. Tulee työpäivä mikä menee varmasti ihan hyvin. Tulee uusia vapaapäiviä. Miten voisit muistuttaa itseäsi lempeästi siitä, ettei tarvitse murehtia etukäteen? Ja jos sulla menee päivä tekemättä mitään hyödyllistä niin voisitko ajatella että ehkä se tuli todellakin tarpeeseen? Me ihmiset tarvitaan pysähtymistä, nollaamista, palautumista.

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä aloitus Ap ja varmasti tuttua monelle. Vastapainoksi tuolle kuvailemallesi tilanteelle on noussut esiin läsnäolon merkitys ja mindfulness. Jos sulla on mahdollista viettää aikaa pienten lasten kanssa niin suosittelen lämpimästi: Lapset opettavat hetkessä elämistä kuten yhdessä esimerkissäsi kuvasit <3

Suosittelisin sulle ihan ensin, että hyväksyt ettei sun tarvi tehdä vapaapäivinä mitään. Että tarkoitus on nimenomaan pysähtyä ja olla vaan. Opettelet saamaan sun kehon ja mielen lähemmäs toisiaan, yhteyteen. Tunnustelet miltä tuntuu, mitä sun keho kaipaa? Lepoa? Hyvää leffaa? Lenkkiä? Voit myös YouTubesta hakea mindfulness-harjoituksia, jotka auttavat sua pysähtymään itsesi äärelle. Läsnäoloa ja muuta henkistä voi myös ruveta suorittamaan jos siihen on taipumusta, joten muista että teet asiaa vain itseäsi varten ja harjoittelet, et suorita :) Onneksi mindfulness-harjoituksissa usein muistutetaankin siitä että on ihan luonnollista että mieli lähtee harhailemaan. Opit siinä samalla myös hyväksyntää itseäsi kohtaan.

Täällä ehdotettiin myös joogaa, mikä on todella hyvä keho-mieliyhteyden ja läsnäolotaitojen kasvattaja. Katso löytäisitkö jonkun lempeän workshopin aloittelijalle niin pääsisit kokeilemaan. Myös metsässä liikkuminen voisi tehdä hyvää. Jätä urheilukello kotiin ja ota metsä vastaan kaikilla aisteillasi. Tee lyhyitä harjoituksia joissa keskityt ensin vaikka näköön -havainnot mitä kaikkea näet. Saatat huomata että mieli vaeltaa ihan kaikkeen muuhun, mutta palaat vaan taas tietoisesti tarkkailemaan luontoa silmilläsi. Samaa harjoitusta voit tehdä myös kuuntelemalla (lintujen äänet, kaukaa tuleva liikenteen humina, omien vaatteiden kahina, pystytkö kuulemaan tuulen äänen, miltä askeltesi ääni kuulostaa...).

Aikanaan nää läsnäolojutut kuulosti minusta vähän hömpältä, mutta olen itse saanut näistä apua stressiin ja levottomuuteen. Pienet tietoiset hetket pitkin päivää kehittävät oikeasti keskittymiskykyäsi ja opit pysähtymään itsesi äärelle: Miltä susta oikeasti nyt tuntuu? Mitä tarvitset?

Tulipa multa pitkä vastaus, toivottavasti jaksoit lukea. Odotan mielenkiinnolla keskustelua aiheesta ja kiitän hyvästä aloituksesta. Erittäin taitavaa havainnointia ja itsereflektointia ap:lta, olen varma että se lupaa pelkästään hyvää sinulle jatkossa <3

Jossain kirjassa neuvottiin pyhittämään jokainen arkipäivä yhdelle aistille. Maanantaina taisi olla näkö ja silloin piti kiinnittää huomiota siihen mitä näkee. Eli jos istut bussissa, et selaile kännykkää, vaan tarkestelet bussin sisältöä. Yrität kiinnittää huomion kaikkeen mitä siellä näet. Huomaat silloin ikkunan pieleen lintatun purkan ja miten penkit ovat kiinni bussissa. Kotona tietokoneella ollessasi voit vaikka tarkastella hetken mitä tietokonepöydälläsi on.

Kannattaa aloittaa helpoilla jutuilla. Esimerkiksi makuaistia harjoittaessa kannattaa syödä jotain yksinkertaista. Vaikka omena ja todella keskittyä siihen, miltä se maistuu. Pelkästään maistuu eli unohda se rouske ja muut aistit.

Kaikille aisteille vuoronperään sama ja viikonloppuna voit vain huilia. Olen joskus kokeillut tuota ja se on ihmeellistä miten paljon asioita on, joita emme koskaan huomaa. Vaikka ne ovat siinä aina.

Sometauko! Itse olin aikoinaan 1kk sometauolla enkä katsellut edes tv:tä, enkä lukenut juuri uutisia. Teki kyllä todella hyvää, oikeastaan tosi rentouttavaa<3

Vierailija kirjoitti:

Moikka ap. Tiedän mitä tarkoitat. Tässä oma neuvoni: some paussille ja tee omista tavoitteista naurettavan yksinkertaisia. Suorittaja suorittaa mielessään vaikka kuinka hienot kuviot siitä kuinka olisi kuinka hienoa kun X. Ei tuu tapahtumaan. Ota jokin ihan lapsellisen yksinkertainen tavoite, joka omassa sanastossasi menee kategoriaan "liian helppoa". Tee niitä, yksi tai kaksi päivässä tai viikossa. Älä someta. Sanoinko jo että älä someta? Ota myös tavoitteeksi tehdä jotain mitä olet aina halunnut tehdä, tavoitteenasi on tehdä se ihan päin seiniä. Kyllä, luit oikein. Valitse jokin juttu ja tee se niin huonosti kuin pystyt.

Lopuksi, pitkälle aikavälille: tutki omaa lapsuuttasi. Sieltä nämä ongelmat tulee. Mutta älä ryntää kunnianhimoisen suunnitelman kanssa tekemään asialle varsinaisesti yhtään mitään vaan anna homman tulla itsestään jonain sivuajatuksena kuukausien mittaan. Älä ainakaan varaa aikaa millekään terapeutilla äläkä lainaa kymmentä kirjaa aiheesta. ÄLÄ.

Tsemppiä.

Ei ehkä niin semmoinen "mitä olet aina halunnut tehdä" mutta piirtäminen käy aina mielessä. Joten jospa koittaisi piirtää jotain ja tekee ihan tarkoituksella vaan ihan epämääräistä suttua ja huonosti. Kokeilemisen arvoinen idea.

Täytyy myös tutkailla tuota lapsuuttakin, ehkä sieltä nousee jotain asioita mieleen jossain vaiheessa millä voisi olla vaikutusta. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen mittaaminen kannattaa lopettaa niistä tulee vaan kauhea stressi. Erityisesti noiden liikuntasuoritusten mittaaminen tavallisella tepastelijalle aiheuttaa kaiken liikunnan ilon katoamisen.

Minulla oli joskus joku mittari, jolla mitattiin liikuntasuorituksen kestoa, nopeutta ym ja aina liikkumisen jälkeen olin muka liikkunut liian hiljaa, liian lyhyen matkan ja liian lyhyen aikaa. Onneksi mittari hajosi enkä ostanut uuttaa ja nyt on liikkuminen taas oikein hauskaa.

  Somepaasto on varmaan myös hyvä ja jos kokonaan ei lopeta somettelua niin laittaa vaikka  kaikki läppärit, puhelimet ja tabletit  ilta 9 jälkeen pois niin unikin tulee paremmin.

Jos muussa somessa pitäisi tauon kokonaan ja sitten whatsappin kanssa tekisi tuon että ilta 9 jälkeen ei enää saa sitä katsoa ollenkaan. Jos vielä jättäisi kännykän yöksi toiseen huoneeseen niin se ei olisi ensimmäinen asia mihin aamulla tarttuu.

Ehkä myöskään minunkaan ei kannata lenkkeilyäni seurata millään mittarilla. Lähteä silloin kun siltä tuntuu ja kävellä niin kauan kuin siltä tuntuu oli se sitten korttelin ympäri tai 10 kilometriä. Unohtaa tuo koko vakiolenkki koska siinä alkaa heti miettiä aikataulua.

-Ap