Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää....olen masentunut ja varmaankin persoonaltani häiriintynyt :(
29.02.2020 |
Luulen että minulla on jokin tai lukuisia persoonallisuushäiriöitä, tai ainakin piirteitä melkeinpä niistä kaikista. Masennuksen vuoksi olen pitkään käynyt terapiassa yms. tuloksetta.
Olen parisuhteessa, mutta tiedostan että käytökselläni tulen tahtomattani tuhoamaan parisuhteen, mutten voi silti itselleni mitään. Isoin ongelmani lienee se että minulle aiheuttaa suunnatonta ahdistusta kun edes ajattelen mieheni ihailevan muita naisia. Kuvottaa ja suututtaa kun ajattelenkin hänen ru...aavan himoiten alastomien naisten kuville/videoille. Koen tämän petollisena ja loukkaavana. Samasta syystä joskus tuntuu että vihaan kaikkia miehiä.
Seksielämämme on mielestäni aika vähäistä siihen nähden että ollaan alle kolmikymppisiä. Seksiä on parhaimmillaan joitakin kertoja kuussa. Mielestäni se on tosi vähän, enkä koe itseäni haluttavaksi parisuhteessa...enkä sitä varmasti tällaisena mörkönä olekaan. Joskus jos saan positiivista huomiota muilta miehiltä saatan ajatella olevani ihan ok ja kelvollinen naisena.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku hoitokontakti? Kannattaa ihan rohkeasti ottaa puheeksi epäilys siitä, että taustalla saattaisi olla persoonallisuushäiriöitä. Nämä on hyvä tutkia ettei käy kuten minulle ja istut koko elämäsi terapiassa, kun kukaan ei vaan ymmärrä mikset parane ahdistuksesta. Itselläni siis useampi todettu laajempien tutkimusten jälkeen ja vaikka näistä ei ehkä "parannuta", niin toivon, että tulevaisuudessa niiden vaikutus elämääni vähenee.
On ja olen, mutta ei tunnuta noteerattavan miltään taholta. Aina sanottu vain että ei kannata diagnisoida tai että on viitteitä, mutta liian leimaavaa diagnisoida tms.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku hoitokontakti? Kannattaa ihan rohkeasti ottaa puheeksi epäilys siitä, että taustalla saattaisi olla persoonallisuushäiriöitä. Nämä on hyvä tutkia ettei käy kuten minulle ja istut koko elämäsi terapiassa, kun kukaan ei vaan ymmärrä mikset parane ahdistuksesta. Itselläni siis useampi todettu laajempien tutkimusten jälkeen ja vaikka näistä ei ehkä "parannuta", niin toivon, että tulevaisuudessa niiden vaikutus elämääni vähenee.
Persoonallisuuden höiriöitä ei mielellään kösittöökseni enää nykyään anneta kovinkaan helposti, tai ovat siis säästetty todella vaikeille tapauksille. Tämä kyllä hankaloittaa oikeanlaisen hoidon saamista, kun näitä sitten hoidetaan masennuksena, sosiaalisten tilanteiden pelkona jne.
Tuttuja ajatuksia. Mulla dg epävakaa ja muuta ahdistuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja ajatuksia. Mulla dg epävakaa ja muuta ahdistuneisuutta.
Itselläni tuo sama ja varmaan ap:lläkin. Pilaa kyllä elämän ja läheistenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vähän oudolle pornon katselusta puhuminen kumppanille, jota se ahdistaa. Tapailin miestä, jolla oli ehdoton kielteinen suhtautuminen pornoon. Myöskään ensimmäinen pitkäaikainen miesystäväni ei katsonut pornoa. Tosin hänelle seksi ei ollut muutenkaan tärkeää. Tällaisiakin miehiä on. Nykyinen mieheni katsoo pornoa omissa oloissaan, mutta ei siitä puhu.
Terapiassa oletkin varmaan pohtinut, mikä siinä sen kovan ahdistuksen aiheuttaa. Miten miehesi muutoin kohtelee sinua? Miksi teillä on seksiä niin harvoin?
Kyllä muakin nyt inhottaa, jos oikein rupean ajattelemaan omaa miestäni hakkaamassa hanskaan jollekin pornofilmin tissi-Tiinalle, mutta kamoon, kyseessä on aika perustavanlaatuinen vietti. Hyvä vaan kun parhaassa iässä olevaa miestä kiinnostaa pipari. Seksiä harrastetaan vaan keskenämme ja hienotunteisena miehenä hän ei tietenkään puhu minulle tumputteluistaan, aivan kuten minäkään en mainosta hänelle omia Khal Drogo-fantasioitani. Se nyt olisi tosi törkeää ja epäkunnioittavaa ja ihan toinen juttu. Muutoin sanoisin vaan, että lopettakaa noissa ajatuksissa vellominen ja hyväksykää elämän tosiasiat, ja jos se ei oikeasti määrätietoisella yrittämiselläkään onnistu, niin sitten on tarvetta ammattiavulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä ja nyt on alkanu ahdistaa iltapäivälehtien tyttösetkin. Tempparit yms ohjelmat. Ennen ei ollu tätä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Samat ongelmat täälläkin. Miehet osaa lahjakkaasti tuhota naisten itsetunnon.
Millä tavalla ap:n ongelmat on miehen syytä?
Minulla itselläni on persoonallisuushäiriö, joka on syntynyt lapsuuden kaltoinkohtelusta. Jonka teki äiti. Mieheni on ymmärtäväinen ja ihana, mutta ei se silti minua paranna vaan hän joutuu kärsimään kovasti mielialojeni heittelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muakin ällöttöö miehen tumputtelut vaikken olekaan ns. hullu.
Aika kultturellia, että mies on löytänyt oman seksuaalisuutensa. Samaa voisi suositella monille naisille.
Onko sulla joku hoitokontakti? Kannattaa ihan rohkeasti ottaa puheeksi epäilys siitä, että taustalla saattaisi olla persoonallisuushäiriöitä. Nämä on hyvä tutkia ettei käy kuten minulle ja istut koko elämäsi terapiassa, kun kukaan ei vaan ymmärrä mikset parane ahdistuksesta. Itselläni siis useampi todettu laajempien tutkimusten jälkeen ja vaikka näistä ei ehkä "parannuta", niin toivon, että tulevaisuudessa niiden vaikutus elämääni vähenee.