Haluatteko kysyä jotain "transulta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein kuulee tervehdyksen "hyvät naiset ja herrat" (tai seurakunnassa "rakkaat sisaret ja veljet"). Onko olemassa vaihtoehtoa, joka huomioisi, että kaikki läsnäolijat eivät välttämättä identifioitu miehiksi tai naisiksi?

Minkähän takia naiset ja miehet täytyy muuten eritellä tervehdyksessä, alkoi kuulostamaan oudolta nyt kun kysyit. Voisihan sitä tervehtiä vaikka rakkaita lähimmäisiä.

eri

Tai toivottaa tulijat tervetulleiksi. "Toivotamme kaikki tulijat tervetulleiksi," olisi kai ihan hyvä. Itse tunnistan kuuluvani toiseen sukupuoleen ja pidän siitä, kun mut sen edustajaksi tunnustetaan. En tiedä siis välttämättä, miten muunsukupuolinen asiat kokee.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat murrosiässä tulleina "vastakkaisen sukupuolen piirteinä"? 

Ja oletko syntymäsukupuoleltasi nainen vai mies?

Vastakkaisen sukupuolen piirteinä tarkoitan esim. rintojen kehittymistä tai esim. erikoista lihasten kasvua ja karvaisuutta.

En kerro syntymäsukupuoltani, koska en halua väitellä asiasta palstalla.

ap

Minkälaisessa sukupuolta vahvistavassa leikkauksessa olet käynyt? Miksi myös käytät sanaa transu?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa sukupuolta vahvistavassa leikkauksessa olet käynyt? Miksi myös käytät sanaa transu?

En halua paljastaa liikaa, mutta leikkaus kesti noin 5 tuntia ja vietin yön sairaalassa.

En tiedä, milloin olisin viimeksi (tai koskaan) ääneen sanonut sanan "transu", mutta koen sen vievän yhden lyömäaseen pois niiltä, jotka käyttäisivät sitä muuten satuttaakseen mua. Sitä on käytetty mua vastaan, mutta ei se enää tunnu missään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Viittaako sana transu mielestäsi enemmän Ford Transitiin vai VW Transporteriin?

Sama kiinnostaa minuakin, ja se jäi vaivaamaan että ei ole tarkemmin mallia eli koppaa määritelty.

Terve! "Transu" on palannut taas rikospaikalle, jos haluatte kysyä jotain.

ap

Oletko katsonut Yle Areenalta ruotsalaissarjan "Elämän tarkoitus"? 

Siinä ensimmäisessä jaksossa haastatellaan viiniasiantuntijaa ja valokuvaajaa Nadja Karsslonia, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi. Mukava ja älykäs kulttuuripersoona. Hän tuo hienolla tavalla muutoksensa mukaan haastatteluun, joten kiinnostaako sinua käsitellä aihetta syvällisesti ja älykkäästi vai ihan vain jakaa infoa ihmisen biologisista tarpeista olla sitä tai tätä?

Kyseisessä haastattelussa oli maininta, miten Nadjalla miehenä oli rakkaussuhde naiseen. Myös ne ikävät hetket, kun suhde päättyi Nadjan halutessa uuteen muutokseen. Niinpä  minua jäi haastattelussa häiritsemään, miten naisystävä ehkä rakasti häntä ehdoitta. Nadja ei siis puhunut miten rakkaussuhde oli ehkä se tärkein askel hänelle uskaltaa muuttua. Miksi sukupuolen vaihtumisen täytyy olla niin mustavalkoista ja kuten sinäkin kirjoitit, että elät kahta elämää ja et voi esitellä ihmisiä toisilleen. Eikö aito rakkaus ole sitä, että kaikki haluavat sinulle hyvän elämän sellaisena kuin sinä haluat? Ovatko ne ihmiset sinulle oikeita ihmissuhteita, jos joudut niin paljon elämään heidän ehdoillaan?

En tiedä ymmärsitkö puoliakaan kirjoituksestani, mutta toivotan sinulle voimia ja luottamusta uudelle elämäntielläsi ja muista että tärkeintä on rakastaa itseäsi sekä edellyttää se muiltakin myös sinun ehdoillasi. Ole ylpeä itsestäsi ja vältä liikaa avoimuutta, sillä ihmiset osaavat olla ilkeitä kaikessa tyhmyydessään.

Miksi koet että sukupuolidysforia eroaa niin merkittävästi muista dysforioista että sitä sairastavaa henkilöä tulisi hoitaa hormonein ja leikkauksin, eikä terapialla?

Ihan yhtä vankka kokemus vääränlaisesta kehosta on mm. anorektikoilla ja yhtenäisyyskuvanhäiriöisillä mutta ei heitä aleta leikkelemään vain koska he haluavat.

Miksi koet että sinun kokemuksesi on todellisempi kuin esim. heidän jotka ovat käyneet transhoidot läpi ja vuosia myöhemmin katuneet katkerasti?

Kyllä huomaa kuinka kipeitä ihmisiä tällä palstalla onkaan. Sairaita kommentteja jotka paljastavat että jotain oleellista puuttuu. Ehjät ihmiset eivät kehoita toista tappamaan itseään. Empatia loistaa poissa olollaan.

Tykkään lukea tätä palstaa koska se muistuttaa kuinka vinksahtaneita ihmisiä täällä onkaan. Se muistuttaa pitämään silmät ja korvat auki tuolla arjen vilinässä.

Kaikkea hyvää ap sulle :)

Vierailija kirjoitti:

Oletko katsonut Yle Areenalta ruotsalaissarjan "Elämän tarkoitus"? 

Siinä ensimmäisessä jaksossa haastatellaan viiniasiantuntijaa ja valokuvaajaa Nadja Karsslonia, joka vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi. Mukava ja älykäs kulttuuripersoona. Hän tuo hienolla tavalla muutoksensa mukaan haastatteluun, joten kiinnostaako sinua käsitellä aihetta syvällisesti ja älykkäästi vai ihan vain jakaa infoa ihmisen biologisista tarpeista olla sitä tai tätä?

Kyseisessä haastattelussa oli maininta, miten Nadjalla miehenä oli rakkaussuhde naiseen. Myös ne ikävät hetket, kun suhde päättyi Nadjan halutessa uuteen muutokseen. Niinpä  minua jäi haastattelussa häiritsemään, miten naisystävä ehkä rakasti häntä ehdoitta. Nadja ei siis puhunut miten rakkaussuhde oli ehkä se tärkein askel hänelle uskaltaa muuttua. Miksi sukupuolen vaihtumisen täytyy olla niin mustavalkoista ja kuten sinäkin kirjoitit, että elät kahta elämää ja et voi esitellä ihmisiä toisilleen. Eikö aito rakkaus ole sitä, että kaikki haluavat sinulle hyvän elämän sellaisena kuin sinä haluat? Ovatko ne ihmiset sinulle oikeita ihmissuhteita, jos joudut niin paljon elämään heidän ehdoillaan?

En tiedä ymmärsitkö puoliakaan kirjoituksestani, mutta toivotan sinulle voimia ja luottamusta uudelle elämäntielläsi ja muista että tärkeintä on rakastaa itseäsi sekä edellyttää se muiltakin myös sinun ehdoillasi. Ole ylpeä itsestäsi ja vältä liikaa avoimuutta, sillä ihmiset osaavat olla ilkeitä kaikessa tyhmyydessään.

Mielenkiintoista pohdintaa ja oikeastaan tämä on yllättävän hyvää analyysiä. Ihannetilanteessa tämä ei vaikuttaisi ihmissuhteisiin, mutta käytännössä sukupuolenkorjaus todella repii ihmissuhteet kappaleiksi ja lähesten pimeä puoli saattaa ikäänkuin lävähtää naamalle.

Keskustelu kiinnostaa mua aina, joskaan en tietysti voi olla varma siitä, miten älykästä analyysini milloinkin on.

Olen huomannut, etten voi oikein elää tavallista elämää omaksi kokemani sukupuolen edustajana, jos ihmiset tietävät taustastani. Moni sanoo samaa. Oikeastaan en ole koskaan kuullut, että jollekin olisi käynyt toisin ihan täysin. Ihannetilanteessa tämä olisi vain yksi menneisyyteeni liittyvä juttu muiden joukossa, mutta käytännössä se ei ole sitä. Elämässä ei voi vain ympäröidä itseään ihmisillä, jotka on itselle täysin hyviä.

Itselleni se, etten taustastani puhu, on tuonut jonkinlaista vapautta. On ehkä draagista olla kaveri jonkun kanssa, joka ehkä toivoisi mulle pahaa, jos tietäisi, mutta kun johonkin ympäristöön menee, niin siihen pitää sopeutua. Kukaan ei jaksa tapella jatkuvasti.

En tiedä, miten paljon ymmärrän rakkaudesta ja ymmärtääkö kukaan, mutta itse elän ihmisten ehdoilla, koska ymmärrän heidän rajoitteitaan. Ne tulevat heidän taustastaan ja vastaavista asioista, joita ei voi oikein muuttaa. Tunnen vain muutamia ihmisiä, jotka todella näkevät mut sellaisena kuin olen, vaikka tietävätkin taustastani. Olen myös tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ehdottomasti tuomitsisi mut, jos tietäisi.

Transsukupuolisuus on tehnyt musta sellaisen, että koen enemmänkin tarkkailevani maailmaa kuin osallistuvani elämään näin loppujen lopuksi. Ehkä olen vähän pelkuri ja sellainen mukailija, mutta koen kärsineeni aikani jo silloin, kun en mennyt läpi sukupuoleni edustajana.

ap

Kerrot yrittäneesi itsemurhaa. Mitä ajattelet, voisiko olla, että olet itsemurhan sijaan lopulta tehnyt eräänlaisen sosiaalisen itsemurhan tappamalla vanhan itsesi ja aloittamalla elämän ikään kuin uudelleen puhtaalta pöydältä uudessa roolissa? Tähän voisi viitata myös kertomuksesi kahdesta erillisestä kaveripiiristä.

Ajatteletko, että esimerkiksi lapsuudestasi voisi löytyä jokin kipeä tapahtuma tai ajanjakso, joka voisi selittää miksi sinun on ollut vaikea hyväksyä kehoasi niin kuin se on? Olisiko jokin voinut vaikuttaa siihen miten näet syntymäsukupuolesi verrattuna vastakkaiseen sukupuoleen?

Onko sinulla todettu tai oletko huomannut kärsiväsi dissosiaatiosta?

Ovatko mielenterveysongelmat (oletan niitä olleen im-yrityksen takia) helpottuneet transprosessin myötä? Koetko olevasi nykyisin terve ja tasapainoinen?

Vierailija kirjoitti:

oletko tietoinen siitä että kun miespulinen pukeutuu naisten vaatteisiin, niin mies näyttää typerältä.

Mutta naama punasena huutava naisvääpeli armeijassa ei näytä nuorten miesten mielestä siellä yhtään typerältä ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet että sukupuolidysforia eroaa niin merkittävästi muista dysforioista että sitä sairastavaa henkilöä tulisi hoitaa hormonein ja leikkauksin, eikä terapialla?

Ihan yhtä vankka kokemus vääränlaisesta kehosta on mm. anorektikoilla ja yhtenäisyyskuvanhäiriöisillä mutta ei heitä aleta leikkelemään vain koska he haluavat.

Miksi koet että sinun kokemuksesi on todellisempi kuin esim. heidän jotka ovat käyneet transhoidot läpi ja vuosia myöhemmin katuneet katkerasti?

Tämä on ihan mielenkiintoinen kysymys. Itse ajattelisin, että vastaus on ihan puhtaasti utilitaristinen. Sukupuoli ei sinänsä vammauta ihmistä tai tapa häntä samaan tapaan kuin esim. anoreksia tai BIID, jossa ihminen kokee, että esim. hänen jalkansa ei kuulu hänen kehoonsa.

Lapsuudenystävälläni on syömishäiriö ja selvästi kehodysmorfia. Olen vertaillut kokemuksiamme aika paljon. Hän ei tyydy mihinkään, ja on painanut aikuisena alle 40 kg. Itse taas olen ihan tyytyväinen, vaikka olen aika ruma sukupuoleni edustaja ja ongelmani on selvästi vähentyneet. Hän taas kuolisi, jos hänen ihanteitaan ryhdyttäisiin fyysisin hoidoin tavoittelemaan, eikä hän olisi koskaan tyytyväinen ja tietää sen itsekin.

Sukupuolenkorjaus parantaa ihmisen elämänlaatua, eivätkä muut hoidot ole historian aikana olleet yhtä tehokkaita. Mietin tätä itse aikanaan paljon. Kävin tosiaan läpi pitkän terapian ja useita lääkityksiä.

Katujien määrä on myös toistaiseksi melko vähäinen, mutta ikävä kyllä sitä tapahtuu. Mulle puhuttiin siitä tutkimusjakson aikana ja hoitoon pääsyäni pitkitettiin. useaan otteeseen, koska polilla oli epävarmuutta. Suomessa on lopulta aika vaikea päästä hoitoon ja se on usein vuosien prosessi. Hoidon täytyy jotenkin parantaa ihmisen elämää.

Toivoisin, että asioista olisi enemmän tietoa. Jonkin aikaa sitten Suomen transpolit keskeyttivät tutkimukset näiden muunsukupuoliseksi itsensä kokenevien ihmisten kohdalla, mutta nykyään heitäkin taas hoidetaan. Asioita tutkitaan aktiivisesti. Kukaan ei halua, että ihmisiin tungetaan hormoneita tai leikellään turhaan. Se ei ole kenenkään edun mukaista.

ap

Maxwelll kirjoitti:

Kyllä huomaa kuinka kipeitä ihmisiä tällä palstalla onkaan. Sairaita kommentteja jotka paljastavat että jotain oleellista puuttuu. Ehjät ihmiset eivät kehoita toista tappamaan itseään. Empatia loistaa poissa olollaan.

Tykkään lukea tätä palstaa koska se muistuttaa kuinka vinksahtaneita ihmisiä täällä onkaan. Se muistuttaa pitämään silmät ja korvat auki tuolla arjen vilinässä.

Kaikkea hyvää ap sulle :)

Mulla on joku sairas mielenkiinto tätä palstaa kohtaan. On jotenkin mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset täällä käyttäytyvät, ja miten toiset siihen reagoivat. Lisäksi täällä on myös todella älykkäitä, mukavia ja/tai aitoja ihmisiä, joilta saa uusia näkökulmia asioihin.

Tämä palsta yllättää joskus. Kun tarpeeksi vanhaksi elää, se on harvinaista. Siksi kai käyn täällä itse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrot yrittäneesi itsemurhaa. Mitä ajattelet, voisiko olla, että olet itsemurhan sijaan lopulta tehnyt eräänlaisen sosiaalisen itsemurhan tappamalla vanhan itsesi ja aloittamalla elämän ikään kuin uudelleen puhtaalta pöydältä uudessa roolissa? Tähän voisi viitata myös kertomuksesi kahdesta erillisestä kaveripiiristä.

Ajatteletko, että esimerkiksi lapsuudestasi voisi löytyä jokin kipeä tapahtuma tai ajanjakso, joka voisi selittää miksi sinun on ollut vaikea hyväksyä kehoasi niin kuin se on? Olisiko jokin voinut vaikuttaa siihen miten näet syntymäsukupuolesi verrattuna vastakkaiseen sukupuoleen?

Moni transsukupuolinen on yrittänyt itsemurhaa. Se on valitettavasti melko tavallista. Mutta kyllä, mun taustallani on kipeitä asioita. Tosin olen myös miettinyt sitä, että oman traumani kannalta sukupuolen korjaaminen on sinänsä ollut järjetöntä, koska olin ennemminkin paremmin turvassa ennen korjausta.

Murrosiässä tosiaan kehityin hieman eri tavalla kuin olisi pitänyt. En nyt muista, miten viittasin siihen aiemmin tässä ketjussa, mutta noihin aikoihin ryhdyin myös ns. ristiinpukeutumaan niiltä osin kuin pystyin, ja koulussa mua kiusattiin sen takia, miten pukeuduin ja miltä kroppani näytti. Toiset näki mut väkisinkin koululiikunnan ansiosta.

Sanotaan, että on parempi tulla vihatuksi omana itsenään kuin rakastetuksi jonain, mitä ei ole. En siis välittänyt tuosta kiusaamisesta niinkään, eikä kukaan uskaltanut muhun edes koskea ensimmäisen kerran jälkeen.

Yhdessä vaiheessa mulle tapahtui jotain todella ikävää ja päätin mukautua siihen, mitä multa odotettiin, koska se vain oli helpointa. Se oli onnetonta elämää, mutta elin niin kymmenen vuotta.

Olen ollut tyytyväinen nykyään, mutta joskus mietin, olisiko elämä mennyt toisin, jos olisin saanut asiantuntevaa apua aikaisemmin. En kuitenkaan tiedä. Nämä asiat ovat todella monimutkaisia. Lopulta mulle merkitsee eniten elämän jatkuminen noin ylipäänsä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla todettu tai oletko huomannut kärsiväsi dissosiaatiosta?

Ovatko mielenterveysongelmat (oletan niitä olleen im-yrityksen takia) helpottuneet transprosessin myötä? Koetko olevasi nykyisin terve ja tasapainoinen?

Mulla on diagnosoitu dissosiaatiohäiriö, mutta oireet on lievittyneet korjauksen myötä merkittävästi. Aikaisemmin mulla oli hallusinaatioita ja muistikatkoja. Noita ei ole tapahtunut ollenkaan sen jälkeen, kun aloitin hormonihoidon.

Sanoisin, että mielenterveysongelmat on todella helpottuneet prosessin edetessä. En ole nykyisin mitenkään terve tai tasapainoinen, mutta terveempi kuitenkin ja pienet asiat tuntuvat elämisen arvoisilta. Jokainen vuosi on myös edellistä parempi.

ap

Naisen on pukeutumisellaan nykyään  oikeastaan mahdotonta alkaa olemaan  transvestiitti.