Kun ei ole kavereita babyshovereihin tai polttareihin

Mä just tajusin etten ole ollut koko helmikuussa kavereideni kanssa missään yhteydessä. Pari ystävää siis on mutta eivät hekään kovinkaan läheisiä.

Mä uppaan tän ja oon sun kaveri.

Mullakaan ei ollut baby showereita, koska ei ole kavereita. Olihan se ikävää, kun sukulaiset kyseli miten juhlat meni jne. Sanoin, ettei ole ketään kuka järjestäisi. Sinä päivänä huomasin, että olen tosiaan yksinäinen.

Tuo oli ikävä juttu, mutta en mä sitä tänä päivänä enää mieti. Yleensä vaikeinta on kohdata ne puuttuvat asiat just sillä tietyllä hetkellä, mutta kun se tietty hetki ohitetaan, niin asiat unohtuu. Ei tietenkään aina, mutta itsellä ainakin on näin.

Rehellisesti minusta siinä pitää kyllä katsoa peiliin, jos ei elämänsä aikana ole yhtään ystävää tai kaveria onnistunut hankkimaan.

Onneksi tuollaisista en ollut kuullutkaan, kun itse sain lapset. Ja naimisiinkin mentiin niin, ettei kerrottu kenellekään etukäteen.

Mä olisin tullut mielellään :)

Sentään tiedostat asian. Mä tajusin vasta sitten kun tupareihin tuli yksi kaveri. Polttarit pidin ja siellä oli ihme kyllä kolme ystävää joista vain yksi lähti ruoan jälkeen baariin. Babyshovereista kieltäydyin kun sukulainen yritti kysellä kavereita niihin hänen lisäksi. Ei olisi ollut ketään ketä kutsua.

Mulla on kyllä ystäviä ketä näen, mutta he eivät mua tai mun kanssa juhli.

Jep, ei ole ollut polttareita, häihin saatiin kutsuttua 10 henkeä, en ole elämässäni ollut rippi-, yojuhlissa, tasan yksissä häissä ja valmistujaisissa, en polttareissa koskaan. Ei ole sukua, aikuisiällä olen muuttanut kolme kertaa kaupunkia ja ketään ei ole kiinnostanut etäystävyys vaan aina olen päätynyt olemaan ainoa yhteydenpitäjä ja ystävyys/kaveruus on kuivunut kasaan. Kaikki tuollainen juhla-elämä ja etiketti on ihan vierasta, kuin toisesta maailmasta - saatika keskustelut liian monista hääkutsuista 🙄.

Mä en vaan halunnut pitää, vaikka kavereita olisi ollut, voihan noihin pyytää vaikka oman perheen vain jos haluaa juhlia pienellä porukalla...

Samaa olen miettinyt, vaikka kumpikaan juhla ei ole vielä pariin vuoteen ajankohtainen. Entä sitten häät? Haluaisin kutsua lähimmät sukulaiset ja ystävät... mutta mulla niitä ystäviä ei ole. Jos mies kutsuisi sen ystäviä, huomaisiko joku kysyä että miksei mun ystäviä ole paikalla? Tyhmiä mietin, mutta tämä kaverittomuus nousee esiin näissä tilanteissa. Minulla oli nuorempana aina muutama ystävä siihen asti kun sain opiskelut valmiiksi. Kaikkien kanssa ollaan vaan niin etäännytty, ettei pidetä yhteyttä lainkaan. Uusia ystäviä en ole työelämästä ja harrastuksista enää löytänyt. :(

Vierailija kirjoitti:

Mullakaan ei ollut baby showereita, koska ei ole kavereita. Olihan se ikävää, kun sukulaiset kyseli miten juhlat meni jne. Sanoin, ettei ole ketään kuka järjestäisi. Sinä päivänä huomasin, että olen tosiaan yksinäinen.

Tuo oli ikävä juttu, mutta en mä sitä tänä päivänä enää mieti. Yleensä vaikeinta on kohdata ne puuttuvat asiat just sillä tietyllä hetkellä, mutta kun se tietty hetki ohitetaan, niin asiat unohtuu. Ei tietenkään aina, mutta itsellä ainakin on näin.

  Voi, kun ne sukulaiset olisivat järjestäneet sulle toivomasi juhlat .

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti minusta siinä pitää kyllä katsoa peiliin, jos ei elämänsä aikana ole yhtään ystävää tai kaveria onnistunut hankkimaan.

Mulla ei ole kavereita ja en katso peiliin. Jos kanssani ei arvot kohtaa, niin sitten ei kohtaa. Paras ystäväni asuu 370 km päässä ja näemme nykyään vain pari kertaa vuodessa. Kavereita on muualla Suomessa muutama. Minä en kaipaa kavereita, sillä suurin osa ihmisistä on liian pinnallisia makuuni. Eikä miehet ole kaverina sen parempina. Alani on miesvaltainen, joten opiskelusta ja työelämästä ei luonnollisesti kaveriporukkaa ole löytynyt. Harrastuksissa on porukkaa, joiden kanssa en ole tekemisissä harrastuksen ulkopuolella, koska minulla ei ole juurikaan yhteistä harrastuksen lisäksi. Muutama mukava tyyppi niissä on, mutta heillä on aivan valtava kaveripiiri ennestään, joten ymmärrettävää, ettei siihen uusia sovi. En minä oikein edes kaipaa kavereita itselleni, vaan jostain kumman syystä minulla sama kuin parilla muulla, silloin kun tulee tuollainen tilanne, hävettää, mutta itsellä ei ole tarvetta. En jaksaisi mitään "entertainmentia" sen enempää vieraana kuin järjestäjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti minusta siinä pitää kyllä katsoa peiliin, jos ei elämänsä aikana ole yhtään ystävää tai kaveria onnistunut hankkimaan.

Miksi katsoa peiliin kun ei sieltä näe mitään. Mullekkin on sanottu että katso peiliin mutta enhän näe sieltä muuta kuin itseni niin mitä se sitten auttaa, kysympä vain. 

Johtuu siitä ettei ole sellaista samanhenkistä löytynyt jonka kanssa synkkaisi jolla vähänkin samanlaisia harrstuksia ja puheenaiheita. Väkisin ei saa synkkaamaan kenenkään kanssa. Ystävän kanssa pitää olla jotain vähän vetoa toisiinsa niin kuin parisuhteessa tai ei se ihminen kiinnosta pidemmän päälle. 

Me ei edes pidetty häitä saati mitään polttareita, asun eri maassa kuin (entiset) kaverini joten tuskinpa heitä olisi tänne saanut matkustamaan mistään muusta syystä kuin jostain heidän omistaan.

Minä taas en ole kelvannut vieraaksi kenenkään juhliin mutta piiaksi kyllä, ja antamaan rahalahjan. Ja ilmaisen yöpaikan.

Kyllä meitä "erakkoja" on vaikka kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan halunnut pitää, vaikka kavereita olisi ollut, voihan noihin pyytää vaikka oman perheen vain jos haluaa juhlia pienellä porukalla...

Joku kavereistahan noi juhlat yleensä järjestää tai kaverit yhdessä.