Ei onnellisessa suhteessa oleva voi olla masentunut tai yksinäinen.

Masennus on sairaus, johon voi sairastua kuka tahansa.

Yleensä siihen sairauteen on kyllä jokin muukin syy kuin aivokemiat. Parisuhteessa elävällä on tuki ihan vieressä ja joku joka kertoo, että olet tärkeä. Tuolloin taudista pitöisi myös toipua nopeasti eikä velloa siinä vuosia. Oikeasti yksinäisillä ei ole ketään.

Miten niin ei voi? - Masentuneisuus on saanut niin lukuisna määrän erilaisia tulkintoja ja määrielmiä, että hyvinkin onnellisessa parisuhteessa oleva voi olla sekä "masentunut" että yksinäinen. 

- Esimerkiksi niin, että jos tai kun on ollut vuosia parisuhteessa, niin tilanteesta on muodostunut niin tiivis, ettei "masentunut" edes tiedosta miten tai kuinka onnellisessa asemassa hän oikeastaan on. - Yksinäiseksi hän voi kokea itsensä siksi, että tavallaan myös kumppani on se yksi ja ainoa, jonka kanssa voi jakaa asioita ja vain olla. - Kumppani on Se ainoa, jonka kanssa "masentunut" voi oikeasti olla mahdollsita tulla kohdauksi; ainakin toisinaan.  - Ei kuienkaan jatkuvasti, koska välillä kumppani on hoidetavana päiviä sairaalassa, kauemapana, kotikylältä  Muita sosiaalisia kontakteja ei "masentuneella" juurikaan ole. Sosiaalisa elämää muiden kanssa on hyvin rajoitetusti. Kaupan kassa on harvoja joka tunnistaa ja tervehtii säännöllisemmin.  Elämää varjostaa jakuvasti sekä oma että kumppanin sairastelu ja huoli taloudellisesta toimeentulosta. 

Miksiköhän niin monet ihmiset luulee, että toinen ihminen pystyisi olemaan heidän onnellisuutensa lähde ja masennuksen parantaja? Aika kovia odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän niin monet ihmiset luulee, että toinen ihminen pystyisi olemaan heidän onnellisuutensa lähde ja masennuksen parantaja? Aika kovia odotuksia.

Ei voi, mutta pahoinvoinnin lähde, mahdollistaja sekä pitkittäjä pystyy olemaan ihan helposti.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän niin monet ihmiset luulee, että toinen ihminen pystyisi olemaan heidän onnellisuutensa lähde ja masennuksen parantaja? Aika kovia odotuksia.

Ehkä siksi, että on hyvin yleisinhimillistä että moni meistä haluaisi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Mutta myös halu kokea ja tuntea toisen läheisyys ja tulla kosketetuksi ovat perin inhimillisiä odotuksia.

Moni voi kokea ja saada näitä esimerkiksi enemmän ja vähemmän läheisiltä ihmisiltä; esimerkiksi  ystäviltään.

On kuitenkin asioia, joita ei, ei ainakaan kaikkien ystävien kanssa ole tapana tehdä. - Itselleni esimerkiksi ystävistä yksikään ole enemmän tai vähemmän potentiaalinen seksikumppani.  Mutta en tuomitse heitä, joille ystävyys saattaa tarkoittaa ainoastaan seksiä yhdessä.     

- Joku voi jopa pyrkiä ostamaan iselleen läheisyyttä ja toisen ihmisen kosketuksia, vaikka tavataankin puhua "seksin ostamisesta", joka on toki eri asia kuin seksi.

Mutta väitän, että, ainakin osalla heistä, jotka uskovat voivansa ostaa seksiä olisivat tyyyväisiä "jo" siihen, että joku koskettaisi heitä ja vastaavasti antaisivat koskettaa heitä ja samalla saada tuntea toisen vierellään.       

Kyllä vaan voi olla. Olen parisuhteessa, ja jos en olisi, en varmaan enää olisi täällä, koska masennus olisi varmaan pahempaa. Kamalin asia olisi jäädä yksin, en varmaan kestäisi sitä. En näe elämässäni muutenkaan mitään arvoa tai syytä jatkaa, tällä hetkellä tuo parisuhde kuitenkin hieman auttaa näissä tunteissa. Hieman.

Ei se yksinäinenkääm voi olla masentunut, kun ei ole ketään tekemässä onnettomaksi.