Tällä palstalla piipahtaminenkin saa oloni entistä tyytyväisemmäksi siihen päätökseeni vaihtaa työpaikkaa pois lastensuojelusta!

Mihin vaihdoit? Mietin samaa.

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mihin vaihdoit? Mietin samaa.

Vastaan ympäripyöreästi että ennaltaehkäisevämmälle puolelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Tarkoitatko kasvatuslinjauksilla sitä, että väkivallan käyttö niin tukkapölllyt kuin luunapitkin, ovat yhteiskunnassamme laittomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Ei ole olemassa mitään ”virallisia kasvatuslinjauksia”. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Tietenkin kunkin sosiaalityöntekijän omat näkemykset ja kokemukset vaikuttavat päätöksiin ja linjauksiin. Tästä syystä onkin kestämätöntä että päättävässä asemassa alalla on kokemattomia/sopimattomia työntekijöitä. Lasten pahoinvoinnin ja vaikka vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmaa ilmentävän lapsiin vaikuttavan käyttäytymisen havaitseminen ei kyllä hirveän vaikeaa ole kuten myös epäasiallisen yhteistyöhaluttomuuden. Ap

Up

Oletko silti edelleen alalla, ap? Itse tein viiden vuoden jälkeen täyden alanvaihdoksen ja olen ollut todella tyytyväinen: kiire, stressi ja vastuu putosivat murto-osaan, työaika lyheni ja nettopalkka pysyi samana. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko silti edelleen alalla, ap? Itse tein viiden vuoden jälkeen täyden alanvaihdoksen ja olen ollut todella tyytyväinen: kiire, stressi ja vastuu putosivat murto-osaan, työaika lyheni ja nettopalkka pysyi samana. 

Olen kyllä sosiaalialalla mutten lastensuojelussa. Ap

Porvoossa ei kaivattua aloittajaa. Kuinka mones lastensuojelu mustamaalaus aloitus tällä viikolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Ei ole olemassa mitään ”virallisia kasvatuslinjauksia”. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Tietenkin kunkin sosiaalityöntekijän omat näkemykset ja kokemukset vaikuttavat päätöksiin ja linjauksiin. Tästä syystä onkin kestämätöntä että päättävässä asemassa alalla on kokemattomia/sopimattomia työntekijöitä. Lasten pahoinvoinnin ja vaikka vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmaa ilmentävän lapsiin vaikuttavan käyttäytymisen havaitseminen ei kyllä hirveän vaikeaa ole kuten myös epäasiallisen yhteistyöhaluttomuuden. Ap

En haluaisi loukata. Olet varmasti tehnyt todella tärkeää työtä ja auttanut paljon, mutta minun mielestäni on huolestuttavaa että ajattelet että lapsen käytöksestä heijastuvan vanhemman mielenterveysongelman tms. on sinun mielestä noin helppoa.

Ehkä niissä tapauksissa se on helppoa, kun vanhempi ei hoida lastaan ollenkaan tai on kännissä kokoajan, mutta noin yleensä lasten käytöksen syiden tulkinta ei ole helppoa eikä sosiaalityöntekijän pitäisi kokea olevansa siihen pätevä. Kun pahimmillaan siihen tarvitaan tiimi, jossa on osaamista mm. neuropsykistrian, lastenpsykiatrian, terapian ja kuntoutuksen alalta. Vaikka vanhempi kärsisi esimerkiksi masennuksesta, niin se ei automaattisesti tarkoita että lapsen ongelmat johtuvat siitä vanhemman masennuksesta. Tämä minusta on sinun kirjoituksessa huolestuttavaa. Onko tämä yleinenkin käsitys alalla?

T. Autistin äiti, jonka lapsen käytös olisi ollut ennen diagnoosia aivan varmasti tulkittavissa vanhempien jaksamisongelmista johtuvaksi. (Jos olet kokenut autistin käytöstä ja haasteita edes muutaman päivän putkeen, niin ymmärtäisit varmasti mistä ne jaksamisongelmat ennen diagnoosia ja apua ovat voineet johtua). Ja ei, emme ole koskaan olleet lastensuojelun asiakkaita. Tämä vain mietityttää minua kovasti, kun luin kuinka moni huostaanotettu lapsi omaa neuropsykiatrisen diagnoosin. Suurin osa hyvätasoisita autisteista saa diagnoosin vasta kouluiässä, joten seitsemän vuoden kokemuksella sinäkin olet varmasti diagnosoimattomaan autistikin törmännyt.

Toivoisin sinulta kyllä asiallista vastausta kirjoitukseeni. Jos todella olet lastensuojelussa työskennellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Ei ole olemassa mitään ”virallisia kasvatuslinjauksia”. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Tietenkin kunkin sosiaalityöntekijän omat näkemykset ja kokemukset vaikuttavat päätöksiin ja linjauksiin. Tästä syystä onkin kestämätöntä että päättävässä asemassa alalla on kokemattomia/sopimattomia työntekijöitä. Lasten pahoinvoinnin ja vaikka vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmaa ilmentävän lapsiin vaikuttavan käyttäytymisen havaitseminen ei kyllä hirveän vaikeaa ole kuten myös epäasiallisen yhteistyöhaluttomuuden. Ap

En haluaisi loukata. Olet varmasti tehnyt todella tärkeää työtä ja auttanut paljon, mutta minun mielestäni on huolestuttavaa että ajattelet että lapsen käytöksestä heijastuvan vanhemman mielenterveysongelman tms. on sinun mielestä noin helppoa.

Ehkä niissä tapauksissa se on helppoa, kun vanhempi ei hoida lastaan ollenkaan tai on kännissä kokoajan, mutta noin yleensä lasten käytöksen syiden tulkinta ei ole helppoa eikä sosiaalityöntekijän pitäisi kokea olevansa siihen pätevä. Kun pahimmillaan siihen tarvitaan tiimi, jossa on osaamista mm. neuropsykistrian, lastenpsykiatrian, terapian ja kuntoutuksen alalta. Vaikka vanhempi kärsisi esimerkiksi masennuksesta, niin se ei automaattisesti tarkoita että lapsen ongelmat johtuvat siitä vanhemman masennuksesta. Tämä minusta on sinun kirjoituksessa huolestuttavaa. Onko tämä yleinenkin käsitys alalla?

T. Autistin äiti, jonka lapsen käytös olisi ollut ennen diagnoosia aivan varmasti tulkittavissa vanhempien jaksamisongelmista johtuvaksi. (Jos olet kokenut autistin käytöstä ja haasteita edes muutaman päivän putkeen, niin ymmärtäisit varmasti mistä ne jaksamisongelmat ennen diagnoosia ja apua ovat voineet johtua). Ja ei, emme ole koskaan olleet lastensuojelun asiakkaita. Tämä vain mietityttää minua kovasti, kun luin kuinka moni huostaanotettu lapsi omaa neuropsykiatrisen diagnoosin. Suurin osa hyvätasoisita autisteista saa diagnoosin vasta kouluiässä, joten seitsemän vuoden kokemuksella sinäkin olet varmasti diagnosoimattomaan autistikin törmännyt.

Toivoisin sinulta kyllä asiallista vastausta kirjoitukseeni. Jos todella olet lastensuojelussa työskennellyt.

Viittasin kommentillani siihen, miltä vanhempien käytös vaikuttaa, ei lapsen.

Yksi vika systeemissä onkin se, etteivät vanhemmat saa nepsylapsilleen ja perheilleen apua psykiatrian puolelta kuten olisi tarkoituksenmukaista, vaan tapaukset jäävät lastensuojelun hoidettaviksi. Psykiatria toimii tässä maassa vielä heikommin kuin lastensuojelu.

Ap

Täydennän vielä että lastensuojelun ohjaajillakin voi olla koulustusta ja osaamista nepsyjen kanssa, jota tällöin tietenkin hyödynnetään työskentelyssä hyvinkin tuloksin, eikä asiakkuutta kannattaisi pitää häpeänä, vaan ottaa kaikki apu vastaan jota on saatavissa.

Monella asiakaslapsella tosiaan joko oli tai tutkittiin neuropsykiatrisia ongelmia ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävänä saattoikin olla osaltaan painostaa psykiatrian puolta toimimaan. Sama koskee vammaispalveluja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Ei ole olemassa mitään ”virallisia kasvatuslinjauksia”. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Tietenkin kunkin sosiaalityöntekijän omat näkemykset ja kokemukset vaikuttavat päätöksiin ja linjauksiin. Tästä syystä onkin kestämätöntä että päättävässä asemassa alalla on kokemattomia/sopimattomia työntekijöitä. Lasten pahoinvoinnin ja vaikka vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmaa ilmentävän lapsiin vaikuttavan käyttäytymisen havaitseminen ei kyllä hirveän vaikeaa ole kuten myös epäasiallisen yhteistyöhaluttomuuden. Ap

En haluaisi loukata. Olet varmasti tehnyt todella tärkeää työtä ja auttanut paljon, mutta minun mielestäni on huolestuttavaa että ajattelet että lapsen käytöksestä heijastuvan vanhemman mielenterveysongelman tms. on sinun mielestä noin helppoa.

Ehkä niissä tapauksissa se on helppoa, kun vanhempi ei hoida lastaan ollenkaan tai on kännissä kokoajan, mutta noin yleensä lasten käytöksen syiden tulkinta ei ole helppoa eikä sosiaalityöntekijän pitäisi kokea olevansa siihen pätevä. Kun pahimmillaan siihen tarvitaan tiimi, jossa on osaamista mm. neuropsykistrian, lastenpsykiatrian, terapian ja kuntoutuksen alalta. Vaikka vanhempi kärsisi esimerkiksi masennuksesta, niin se ei automaattisesti tarkoita että lapsen ongelmat johtuvat siitä vanhemman masennuksesta. Tämä minusta on sinun kirjoituksessa huolestuttavaa. Onko tämä yleinenkin käsitys alalla?

T. Autistin äiti, jonka lapsen käytös olisi ollut ennen diagnoosia aivan varmasti tulkittavissa vanhempien jaksamisongelmista johtuvaksi. (Jos olet kokenut autistin käytöstä ja haasteita edes muutaman päivän putkeen, niin ymmärtäisit varmasti mistä ne jaksamisongelmat ennen diagnoosia ja apua ovat voineet johtua). Ja ei, emme ole koskaan olleet lastensuojelun asiakkaita. Tämä vain mietityttää minua kovasti, kun luin kuinka moni huostaanotettu lapsi omaa neuropsykiatrisen diagnoosin. Suurin osa hyvätasoisita autisteista saa diagnoosin vasta kouluiässä, joten seitsemän vuoden kokemuksella sinäkin olet varmasti diagnosoimattomaan autistikin törmännyt.

Toivoisin sinulta kyllä asiallista vastausta kirjoitukseeni. Jos todella olet lastensuojelussa työskennellyt.

Viittasin kommentillani siihen, miltä vanhempien käytös vaikuttaa, ei lapsen.

Yksi vika systeemissä onkin se, etteivät vanhemmat saa nepsylapsilleen ja perheilleen apua psykiatrian puolelta kuten olisi tarkoituksenmukaista, vaan tapaukset jäävät lastensuojelun hoidettaviksi. Psykiatria toimii tässä maassa vielä heikommin kuin lastensuojelu.

Ap

Tarkoitat varmaan neuropsykiatria. Psykiatrialla ei ole osaamista nepsyjen hoitoon. Päinvastoin nepsy lapsia turhaan ja ylilääkitään psykiatrian puolella koska psykiatrit eivät ymmärrä, että lääkkeet vaikuttaa eri tavoin neurologisesti poikkeaviin kuin normaaleihin aivoihin. Lisäksi lapsi pakotetaan sisäistämään mielenterveysongelmaisen ihmisen identiteetti, mitä hän ei ole. Tämä kaltoinkohtelu ja leimaaminen voi kyllä aiheuttaa mielenterveysongelmia. Ärsyttää tämä ihan perustason osaamattomuus sosiaalipuolella kun eivät edes ymmärrä mitä tekevät tai mitä pitäisi tehdä. Ohjataan vääriin palveluihin ja näin aiheutetaan vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Täydennän vielä että lastensuojelun ohjaajillakin voi olla koulustusta ja osaamista nepsyjen kanssa, jota tällöin tietenkin hyödynnetään työskentelyssä hyvinkin tuloksin, eikä asiakkuutta kannattaisi pitää häpeänä, vaan ottaa kaikki apu vastaan jota on saatavissa.

Monella asiakaslapsella tosiaan joko oli tai tutkittiin neuropsykiatrisia ongelmia ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävänä saattoikin olla osaltaan painostaa psykiatrian puolta toimimaan. Sama koskee vammaispalveluja.

Ap

Hienoa kuulla tämä. Käsitin kirjoituksesi tai luin sen väärin. Yksi raskaimmista poluista tielläni on ollut elämässä se polku, mikä piti kulkea kohti diagnoosia. On hienoa kuulla, että lastensuojelussa nähdään myös tämä ongelma ja autetaan siinä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että neuropsykistrian puolelta on vaikeaa saada apua ja on hyvin kuntakohtaista ja sattumastakin kiinni, että ammattilaiset lapsen ympärillä näkevät sen mitä vanhemmat tarkoittavat.

Omassanikin kunnassa oli se linjaus, että ensin tehdään kaikki mahdollinen muu ja sitten vasta laitetaan lähete neuropsykiatriselle puolelle.

Täältä palstalta on aina hyvä tarkistaa kaikkien ammattien reaalitodellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoitko koskaan oikeasti niihin kasvatusoppeihin mihin työn puolesta olisi pitänyt uskoa?

En ymmärrä kysymystä. Oletko itse ollut työntekijä vai asiakas? En siis koe että työn puolesta minun olisi pitänyt uskoa mihinkään oppeihin. Ap

Niin no eihän virallisiin kasvatuslinjauksiin ole pakko uskoa, kunhan toteuttaa niitä. Eli jos havaitsee vanhempien rikkovan virallisia kasvatuslinjauksia, niin on valmis käynnistämään raportoinnit, kuulustelut, perhetyöntekijän käynnit ja viime kädessä sijoitukset ja huostaanotot, ihan riippumatta siitä, uskooko itse niihin kasvatuslinjauksiin vai ei.

Ei ole olemassa mitään ”virallisia kasvatuslinjauksia”. Jokainen tapaus arvioidaan yksilöllisesti. Tietenkin kunkin sosiaalityöntekijän omat näkemykset ja kokemukset vaikuttavat päätöksiin ja linjauksiin. Tästä syystä onkin kestämätöntä että päättävässä asemassa alalla on kokemattomia/sopimattomia työntekijöitä. Lasten pahoinvoinnin ja vaikka vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmaa ilmentävän lapsiin vaikuttavan käyttäytymisen havaitseminen ei kyllä hirveän vaikeaa ole kuten myös epäasiallisen yhteistyöhaluttomuuden. Ap

En haluaisi loukata. Olet varmasti tehnyt todella tärkeää työtä ja auttanut paljon, mutta minun mielestäni on huolestuttavaa että ajattelet että lapsen käytöksestä heijastuvan vanhemman mielenterveysongelman tms. on sinun mielestä noin helppoa.

Ehkä niissä tapauksissa se on helppoa, kun vanhempi ei hoida lastaan ollenkaan tai on kännissä kokoajan, mutta noin yleensä lasten käytöksen syiden tulkinta ei ole helppoa eikä sosiaalityöntekijän pitäisi kokea olevansa siihen pätevä. Kun pahimmillaan siihen tarvitaan tiimi, jossa on osaamista mm. neuropsykistrian, lastenpsykiatrian, terapian ja kuntoutuksen alalta. Vaikka vanhempi kärsisi esimerkiksi masennuksesta, niin se ei automaattisesti tarkoita että lapsen ongelmat johtuvat siitä vanhemman masennuksesta. Tämä minusta on sinun kirjoituksessa huolestuttavaa. Onko tämä yleinenkin käsitys alalla?

T. Autistin äiti, jonka lapsen käytös olisi ollut ennen diagnoosia aivan varmasti tulkittavissa vanhempien jaksamisongelmista johtuvaksi. (Jos olet kokenut autistin käytöstä ja haasteita edes muutaman päivän putkeen, niin ymmärtäisit varmasti mistä ne jaksamisongelmat ennen diagnoosia ja apua ovat voineet johtua). Ja ei, emme ole koskaan olleet lastensuojelun asiakkaita. Tämä vain mietityttää minua kovasti, kun luin kuinka moni huostaanotettu lapsi omaa neuropsykiatrisen diagnoosin. Suurin osa hyvätasoisita autisteista saa diagnoosin vasta kouluiässä, joten seitsemän vuoden kokemuksella sinäkin olet varmasti diagnosoimattomaan autistikin törmännyt.

Toivoisin sinulta kyllä asiallista vastausta kirjoitukseeni. Jos todella olet lastensuojelussa työskennellyt.

Viittasin kommentillani siihen, miltä vanhempien käytös vaikuttaa, ei lapsen.

Yksi vika systeemissä onkin se, etteivät vanhemmat saa nepsylapsilleen ja perheilleen apua psykiatrian puolelta kuten olisi tarkoituksenmukaista, vaan tapaukset jäävät lastensuojelun hoidettaviksi. Psykiatria toimii tässä maassa vielä heikommin kuin lastensuojelu.

Ap

Tarkoitat varmaan neuropsykiatria. Psykiatrialla ei ole osaamista nepsyjen hoitoon. Päinvastoin nepsy lapsia turhaan ja ylilääkitään psykiatrian puolella koska psykiatrit eivät ymmärrä, että lääkkeet vaikuttaa eri tavoin neurologisesti poikkeaviin kuin normaaleihin aivoihin. Lisäksi lapsi pakotetaan sisäistämään mielenterveysongelmaisen ihmisen identiteetti, mitä hän ei ole. Tämä kaltoinkohtelu ja leimaaminen voi kyllä aiheuttaa mielenterveysongelmia. Ärsyttää tämä ihan perustason osaamattomuus sosiaalipuolella kun eivät edes ymmärrä mitä tekevät tai mitä pitäisi tehdä. Ohjataan vääriin palveluihin ja näin aiheutetaan vahinkoa.

Monessa kaupungissa neuropsykiatria toimii psykiatrian alaisuudessa. Ärsyttää kun esitetään aaveella asiantuntijaa eikä näin yleistä asiaa tajuta.

Up