Ihmiset joilla erityisherkkyys: minkänlaista työtä teette/opiskelette ja mitä haluaisitte tehdä työksenne?

Voisin itsekkin vastata. Toivottavasti en jää ainoaksi :)

Olen tällä hetkellä viileävarastolla töissä, ilmastoinnin jatkuva puhallus ja kylmyys saa nenäni vuotamaan jatkuvasti ja korvani tulevat helposti kipeiksi. Joka päivän jälkeen tunnen olevani tulossa kipeäksi, naamaa kuumottaa jne. Siellä varastolla on järkyttävä ylikirkas sininen loisteputkivalaistus, tekisi mieli pitää aurinkolaseja mutta en kehtaa.

Se meteli ja puhalluksen ääni.. Jengi paiskoo rullakoita ja lavoja, raivostuttavaa, korviin sattuu ja säikyn niin että sähköisku kulkee koko kropan läpi. Vitutus on välillä armoton työn tylsyyden ja sitten taas fyysisen kuormittavuuden takia. Olen ollut siellä töissä 2 vuotta.

Muutaman vuoden olin lastenhoitajana päiväkodeissa ennen varastoa, arvaatte jo varmaan sen työn huonot puolet ilman erityisherkkyyttäkin. Korvat tinnitti ja kaikki puhe alkoi särisemään korvissa, meteli oli niin sairas välillä. Vaikka tuntui ettei muut ohjaajat paljoa siitä kärsiny. Onneksi särinä ja tinnitus lähtivät vuodessa työn lopettamisen jälkeen.

Toiseksi en kestä huonoa ilmapiiriä töissä, se syö sisältä päin. Päätin että en mene enään ikinä naisvaltaiselle alalle, ellei se ole todella pidetty ja onnellinen ala..

Haluaisin perustaa oman firman tai opiskella jotain mielenkiintoista, mutta en ole vielä keksinyt mihin tähtäisin. Haluaisin tehdä jotain ihmisten henkiseen hyvinvointiin liittyvää.

Up

Up

Onko ketään? Tai muuten vain herkkiä ihmisiä paikalla?

Olen töissä opettajana ja se ei erityisen hyvin sovi erityisherkälle. Vielä kun on huono työilmapiiri, niin on todella raskasta. Odotan todellakin kesälomaa, koska työni tuossa koulussa jatkuu sinne saakka. Jos saisin valita, tekisin jotain sellaista työtä, joka olisi vähemmän hektistä. Toisaalta olen tykännyt myös opettajan hommista kivemmassa työyhteisössä.

Minä myös opettajana, yläkoulussa jo yli 15 vuotta. Alanvaihto on edessä, en jaksa enää.

Terveydenhoito alalla. En onneks missään akuutti tai osastotyössä.

Niin toi työyhteisö on kyllä yksi tärkeimmistä asioista töissä, missä siis tehdään muiden kanssa samassa rakennuksessa töitä. Harmi että teillä on huono ilmapiiri siellä, se on kuormittavaa. Toivottavasti saat paremman työyhteisön seuraavassa koulussa :)

Itsekin joskus harkitsin opettajan koulutusta ja hainkin sinne, mutta en lukenut tarpeeksi enkä sitten mennyt edes pääsykokeisiin asti.

Ap

Sairaanhoitaja.

Viihdyn ammatissani.

Pitkään tosin on vienyt oppia kuinka karsia ärsykkeitä ja muutoinkin suojata itsensä myrkyllisissä yhteisöissä/ ympäristöissä. Onneksi toimenkuvia ammatillani on löydettävissä laidasta laitaan. Parhaiten viihdyn nyt hieman jo iäkkäämpänä ja kokeneena freelancerina, jolloin voin itse valita mitä teen, missä, kenen kanssa ja kuinka paljon.

Voiisin mennä suomen hiihtoliittoon töihin ja antaaa näytteitä heidän puolestaaan. Alettaisiin pärjäämään niille norjalaisillekin.

ennen tuota sanottiin työn virommuksesi. tietenkin sun pitäs päästä jo eläkkeelle 20.v

Lastenpsykiatri

Puistotöissä, jossa paljon yksinään työskentelyä ja silloinkin, kun joutuu työkavereiden kanssa samaan hommaan, on työ sen verran fyysistä ettei paljoa voi jutella. Joissain työpaikoissa on ollut aika löpistä ja se on kuluttavaa. Asiakaspalvelutyö ja ahdas työtila jaettavaksi työkavereiden kanssa vei mehut, olin lähes puhekyvytön uupumuksesta. Vaikka siinä työssä työkaverit oli ihania, toisin kuin puistotyössä.

Mietin yhtenä päivänä, että opettajaksi musta ei todellakaan olisi, oppilaat vielä menisi, mutta se työyhteisö. Hatunnosto niille, jotka siihen tai mihin tahansa sosiaaliseen sisätyöhön pystyvät. Ja aina lasta viedessä päiväkotiin, sieltä hakiessa iskee päin naamaa, että siihen hommaan ei tällä meteli, valo, liike herkkyydellä musta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on samaa kuin hajuherkät. Päässä vikaa eikä muuta. Diagnoosilla yrittävät saada erityisvapauksia.

Päinvastoin en yritä saada erityisvapauksia, vaan työskentelen opettajana ja yritän sinnitellä työelämässä samalla tavalla kuin normiherkätkin. 5

Joo ihan höpö höpö juttu toi että yritettäisiin saada jotain vapautuksia tai saatika jäädä eläkkeelle nuorena tuon asian takia :D

Terveydenhuoltoala voisi kyllä olla yksi hyvä vaihtoehto!

Puutarhahommissa olin ammattikouluaikana kun opiskelin ympäristöhoitajaksi, se kouluaika olikin tähän mennessä elämäni parasta aikaa. Paljon ulkona luonnossa, etenkin metsissä töitä tehtiin ja luokkalaiset olivat saman henkistä porukkaa, opiskeluyhteisö oli huikea. Harmi ettei silloin ainakaan töitä tuo ammatti poikinut, on niin ympäri pyöreä tutkinto.

Ap

 Tuli tuosta terveydenhoitoalan haaveestasi mieleen, että itsekin haaveilin sote-alan tehtävistä, koska olisin halunnut auttaa, tukea ja nostaa ihmisiä suosta ylös, kunnes tajusin ja huomasin, ettei ainakaan tämä nykyjärjestelmä tue kovinkaan hyvin tätä tavoitetta. Jos sellaisia työpaikkoja ja tehtäviä joitakin on, niin aika harvassa tuntuu olevan. Itsensä vain rikkoisi ja hajoittaisi, kun joutuisi toimimaan rikkinäisen ja toimimattoman järjestelmän yhtenä osana, ja monesti vielä omien arvojen ja omantunnon, sekä moraalin ja etiikan vastaisesti.

Olen lastenpsykiatri ja lasten ja nuorten psykoterapeutti sekä perhepsykoterapeutti.

(tämän perusteella jo ehkä tunnistettavissa mutta sama  se.)

Rakastan työtäni, ja pitkien vuosien varrella olen oppinut myös suojelemaan omaa herkkyyttäni ja rajaamaan työtäni sekä huolehtimaan jaksamisestani.

Vierailija kirjoitti:

 Tuli tuosta terveydenhoitoalan haaveestasi mieleen, että itsekin haaveilin sote-alan tehtävistä, koska olisin halunnut auttaa, tukea ja nostaa ihmisiä suosta ylös, kunnes tajusin ja huomasin, ettei ainakaan tämä nykyjärjestelmä tue kovinkaan hyvin tätä tavoitetta. Jos sellaisia työpaikkoja ja tehtäviä joitakin on, niin aika harvassa tuntuu olevan. Itsensä vain rikkoisi ja hajoittaisi, kun joutuisi toimimaan rikkinäisen ja toimimattoman järjestelmän yhtenä osana, ja monesti vielä omien arvojen ja omantunnon, sekä moraalin ja etiikan vastaisesti.

Niinhän noi asiat kovasti mietityttää, mutta voihan sieltä löytyä työpaikka missä viihtyisikin. Mitä teet nykyään itse, opiskelitko toisen alan?

Ap

Yötyö ei sopinut. Asiakaspalvelutyö vei mehut. Kilpaileva työilmapiiri oli myrkkyä. Paljon etätyötä sisältävä asiantuntijahomma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Olen lastenpsykiatri ja lasten ja nuorten psykoterapeutti sekä perhepsykoterapeutti.

(tämän perusteella jo ehkä tunnistettavissa mutta sama  se.)

Rakastan työtäni, ja pitkien vuosien varrella olen oppinut myös suojelemaan omaa herkkyyttäni ja rajaamaan työtäni sekä huolehtimaan jaksamisestani.

Kuulostaa tosi hyvältä, hienoa että jotkut tosiaan löytää sen omanlaisen alansa! Psykologiaa on vain hieman vaikea päästä lukemaan, ainakin yliopistoon tutkintoon johtavaan koulutukseen. Olenkin itse kahminut kirjastoista aiheeseen liittyviä kirjoja vuosikaudet, todella mielenkiintoisia ovat.

Ap