Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

appivanhemmat sotkeutuvat lasten kasvatukseen

25.06.2006 |

vähän veikkaan että muillakin on samanlaisia tarinoita, joten kertokaa mulle miten olette ratkaisseet tilanteen.



meillä on olleet hyvin läheiset suhteet miehen vanhempiin. muuten sujuu asiat ok, mutta varsinkin anopilla on taipumuksena puuttua lasten kasvatukseen ja syömisiin. useita vuosia on tätä keskustelua käyty mutta nyt juhannuksena tilanne räpsähti silmille ja minulla tuli mitta tayteen.



kyse ei ole mistään kamalan isoista asioista, mutta perimmältään kuitenkin siitä että appivanhemmat kokevat oikeudekseen tulla puuttumaan kasvatukseen ihan sillä perusteella että he ovat isovanhempia. tilanne kärjistyi kun oltiin heidän luonaan ja 4v joutui jäähylle koska kiukutteli. oli oikein sellainen tyypillinen raivokohtaus kun piti alkaa syömään ja pistettiin poika sitten jäähylle istumaan 3 metrin päähän ja sanotiin että pöytään saa tulla sitten kun lopettaa huutamisen ja riehumisen ja on rauhoittunut. tämä ei isovenemmille kelvannut vaan halusivat mennä nostelemaan poikaa. ja kun mies sanoi että ette mene, kun poika saa siinä rauhoittua sen pari minuuttia niin hommahan repes aikuisten eripuraan. jäähyt ovat meillä kotona käytössä ja poika rauhoittuu parissa minuutissa. niin siinä lopulta kävi että poika sitten parin minuutin päästä rauhoittui ja tuli syömään, mutta appivanhemmat jatkoivat napinaa ja kysenalaistamista. selitimme ties monennenko kerran että tämä on aivan normaali kasvatuskäytäntö ja meidän perheen asia ja näistä asioista on keskusteltu neuvolassa ja jopa lapsipsykologi n kanssa. vastauksesti saatiin sitten hörinoita paskapuheesta ja jeesustelusta. siis ihan asiattomuuuksiin meni.



ja sitten kun päätettiin lähteä pois niin alkoi se perinteinen lausuntokierros siitä että kyllä he asiat tietävät kun on niin monta omaa lasta ja lastenlasta ja he ovat sentään mummo ja ukki ja parhaansa tekevät meidän eteen jne...



tiedän kyllä että hyvää he tarkoittavat mutta mulla on tullut mitta täyteen. kasvatusasioista keskustelu isovenhempien kanssa on ihan eri asia kuin tällainen tilanteeseen paukahtaminen ja vanhempien mitätöinti. ihan kuin heillä ei olisi mitään kunnioitusta meidän vanhemmuutta kohtaan!



mulla on sellanen olo että en halua olla appivanhempien kanssa paljon tekemisissä, kun he lähtevät haukkumislinjalle- minä olen kuulemma pikkumainen ja ei tarvitse muiden miniöiden kanssa tälläista kokea. haluan että miehellä ja lapsilla on kivaa ja hyvät välit mummolaan, mutta tuntuu että verenpaine nousee itselläni pelkästään ajatuksesta mummolavierailulla. tilannetta vaikeuttaa vielä se että odotamme kolmatta lasta ja joudun todennäköisesti vuodelepoon ihan pian. alustavasti on puhuttu että isovenhemmat auttaisivat lasten kanssa kun itse pidän kinttuja ristissä ja jos miehellä on jotain pakollista menoa.



miten tällasen tilanteen voi ratkaista? juttu on jotenkin ihan lukossa jaminä vedän oman rajani tähän- en halua enää tapella miloin mistäkin kasvatusasiasta (alussa syötin lapset ylipainoisiksi ja nyt ovat liian laihoja- kauhulla odotan teini-ikää ja vääriä kasvatusmetodejamme). mies on onneksi ottanut napakan linjan vanhempiinsa ja puhuu asiat mutta jotenkin tuntuu että kun itse vetäydyn tilanteesta niin se johtaa tämän miniän kyräilyyn.



mitä te olette tällaisissa tilanteissa tehneet? anoppi ja appiukko ovat mukavia ihmisiä, ainoastaan tämä lastenkasvatusasia hiertää pahasti...



Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
19.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mörköoopperan kanssa ja meilläkin asiat olivat todella huonosti esikoisen vauva-ajan ja nyt tilanne on sellainen että minä käyn anoppilassa jos on ihan pakko. Puhelimessa ei onneks ole vuosiin tarvinnut jutella kuten ennen kerran viikossa anopille kaikki vauvanhoito asiat ja vaikka kuinka perusteli niin aina oli jotain naputtamista.Eivät uskoneet että meillä oli koliikkivauva vaan ihmettelivät miten ei saada huutoa loppumaan, hyvä etteivät ihan huonoksi äidiksi jopa haukkuneet.

Synttäritkin pidettiin aina väärään aikaan tai päivänä ja kutsuttiin vääriä ihmisiä .

Häistä-97 lähtien asiat menivät pahempaan suuntaan(->2002 asti)ja appi kiukutteli milloin mistäkin (" mä en tanssi ton kanssa" ym. kommentteja heitellen).

Mua ei kans vois vähempää kiinnostaa niiden touhut nykyään ja olen niin paljon erossa niistä kuin vaan mahdollista.Nyt kyllä lauantaina pakkokyläilyä mutta onneksi voidaan olla vaan pari tuntia.

Vierailija
2/3 |
20.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saattavat vieläkin soittaessaan neuvoa (pyytämättä) kasvatusasioissa. Se ärsyttää, mutta osaan ottaa asiaa jo enemmän huumorilla. Mieheni pisti aikoinaan molempien vanhemmat kuriin sanomalla suoraan ettei heillä ole oikeutta puuttua. Pidimme pari vuotta etäisyyttä isovanhempiin ja nykyään he osaavat käyttäytyä paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
25.06.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sellaisten ihmisten kanssa ei onneksi tarvi olla tekemisissä joiden kanssa ei viihdy. Jos joku ihminen tuppautuu vasten tahtoani reviirilleni toistuvasti, en halua olla sellaisten kanssa tekemisissä, olkoonkin mieheni tai lapseni läheisiä. Olen sitä mieltä, että meillä kullakin on vaan yksi elämä ja käytän rajallisen vapaa-aikani niiden ihmisten kanssa joilta saan jotain positiivista elämääni. Olen tiukka täti, myönnän, mutta sen jälkeen kun on arvosteltu äitiyteni, luonteeni, työkykyni ja mielenterveyteni (muutamia asioita mainitakseni), niin minulla ei enää ole mitään menetettävää.



Minun appivanhemmillani oli ilmeisesti se käsitys, että he voivat tehdä ja sanoa mitä tahansa ja miniän on se vain kestettävä. Sellainen on vallankäyttöä. Mutta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa; minulla on onneksi viime kädessä valta olla heitä tapaamatta... Olen siis ratkaissut asian siten, että mies ja lapsi tapaavat appivanhempia niin paljon kuin haluavat, mutta itse en osallistu tapaamisiin. Koko perheen tilanne kohentui huomattavasti siitä lähtien kun näin päätin. Sillä se, mikä heikentää äidin hyvinvointia, heijastuu myös lapseen. Jos anoppi tai appi pahoittaa äidin mielen, hän tekee samalla vahinkoa myös lapsenlapselleen, se olisi sukulaisten syytä muistaa.



Appivanhemmat pilasivat ainoan lapsemme vauva/taaperoajan ja siitä tulen olemaan ikuisesti katkera. En voi unohtaa niitä asioita. Ja lapsenhoito ei siis ole ainoa asiani johon he ovat puuttuneet negatiivisella tavalla.



On surullista, että joillain ei ole omaa elämää ja täytyy päteä sekaantumalla aikuisen lapsensa ja etenkin miniän elämään. Seuraukset nähdään tässä tarinassa.



Mutta kaikessa on puolensa. Nykyään on mahtavaa kun saan omaa aikaa miehen ja lapsen kyläillessä anoppilassa :-) Todella vapauttavaa! Ei voisi vähempää kiinnostaa anoppilan kuulumiset.



Teillä on sentään hyvä että mies puolustaa sinua. Meillä mies ei ole puolustanut vaimoaan, vaikka sanookin vanhempiaan idiooteiksi minulle. Se, että mies on niin nössykkä, on luonnollisesti aiheuttanut kitkaa parisuhteeseen ja koitunut myös miehen kärsimykseksi jossain määrin.



En suosittele anppin käyttämistä lapsenhoitoapuna tuollaisessa tilanteessa. Maksaisin mieluummin yksityiselle hoitajalle kuin olisin riippuvainen anopista sillä tavalla. Mielenterveys on rajallinen luonnonvara, etenkin allekirjoittaneella ;) joten on parasta vaalia sitä koko perheen edun nimissä.