Lue keskustelun säännöt.
Onko naisen aggressiolle paikkaa yhteiskunnassa jos se ei ole epäsuoraa?
20.02.2020 |
Tarkoitan sellaista pienimmillään tapaa sanoa asiat suoraan ja pahimmillaan pyrkiä nyrkkitappeluun. Miehille jopa jälkimmäinen on joissain tapauksissa "hyväksyttyä" kun taas naisen pitäisi olla aggressiivinen epäsuoremmin jottei tulisi kohdelluksi hulluna ämmänä.
Itse jos sanon naisena suoraan mielipiteeni jostain herne vedetään syvälle nenään. Pitäisi osata se piiloaggression muoto josta ei jäisi kiinni niin olisi hyvä. Raivostuakaan kun ei ikinä saa kun sukupuoli on väärä. On tosin kulttuurikin kun täällä pitäisi olla niin rauhallinen, vaikka taivas kaatuisi niskaan.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten puolustaminen.
Entä muuten? Pitääkö olla aina hillitty ja hallittu? Saako muille vaikka sanoa suoraan mollaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida olla. Kukaan ei myöskään ymmärrä, jos naisena puhuu aggressioista. Siitä, että esimerkiksi tuntee suunntatonta vihaa tai raivoa. Sellaista, että tekee mieli satuttaa jotain.
Mut on kyllä leimattu ties miksi, hulluksi ja epävakaaksi.
Lisäyksenä, että itse en koe voivani edes ilmaista itseäni itsenäni kun ymmärretään aina väärin. Sitten kuulen vielä, että minun pitäisi olla "jämäkkä". Mitä helv...kun olen jämäkkä, loukkaannutaan! Joutuu koko ajan olemaan varuillaan, piilovattuilijoita on niin paljon liikkeellä. Jopa ystävien mielestä saa vaikka ulkonäköä kommentoida, mutta vastaapa heidän kommentteihinsa jotain nasevaa niin SINÄ olet tehnyt väärin. Ap
Agressiivisuudella on vähän paha klangi. - Agressiivisuus yksin on usein heikko tapa yrittää ratkoa eeen tulevia asioita. Sen sijaan en ymmärrä, että miksi asioiden suoraan sanomien olsii vain miesten yksinoikeus. Tai, jos naisa ns. kiukuttaa syystä tai toisesta, niin totta kai hänellä tulee olla oikeus tällöin ilmaista tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida olla. Kukaan ei myöskään ymmärrä, jos naisena puhuu aggressioista. Siitä, että esimerkiksi tuntee suunntatonta vihaa tai raivoa. Sellaista, että tekee mieli satuttaa jotain.
Mut on kyllä leimattu ties miksi, hulluksi ja epävakaaksi.
Just näin. Se näkyy suhtautumisessa naisten tekemiin rikoksiinkin esim. parisuhdeväkivallan suhteen kun miesten heterosuhteissa kokemaa väkivaltaa ei oteta vakavasti. Samalla ei oteta myöskään vakavasti naisten tekemää väkivaltaa...eli nainen ei muka KYKENE samanlaiseen väkivaltaan.
Vastahan jäi kiinni naispuolinen huumepomo joka oli paljon miehiä brutaalimpi. Samaa on sanottu myös Nuijasodan ajan naisista jotka olivat työntämässä aatelismiehiä jään alle innokkaammin kuin miehet ikinä.
Naiset voivat olla jopa paljon julmempia kuin miehet. Ei meissä ole pelkkää äidinvaistoa ja empatiaa. Mutta koska aggressio ei ole naisille hyväksyttyä naiset oppivat pienestä pitäen paljon julmemman tavan olla aggressiivisia joka näkyy koulussa, tyttöjen harrastusporukoissa jne: tavan syrjiä ja eristää ei-toivottuja jäseniä, kiristää ja uhkailla rivien välissä, selän takana pahan puhumisen, juoruamisen ja muiden mm. virkavallan käyttämisen aggressioon. Naiset mm. tehtailevat lasuja, käyttävät ystävällisyyttä tiedonhankintaan ja kostavat näkymättömästi, usein asiamiesten välityksellä. Tavoilla joista ei yleensä edes jää kiinni ja joita ei mielletä aggressioksi.
Ajatellaan vaikka perusteetonta huostaanottoa. Se toteutetaan helposti lain kirjan mukaan tuottaen samalla mittaamatonta väkivaltaa uhreja kohtaan. Sormeakaan ei olla nostettu, mutta peruuttamatonta pahaa on tehty. Henkirikoksesta voidaan sentään tuomita ja tekijä ja uhrit ovat tiedossa. Kun lasun kiusalla tehnyt naapuri tai tuttu ja sosiaalitoimen virkanainen käytännössä aiheuttavat kuolemantuottamuksen he eivät ole paperilla tehneet mitään väärää. Näppärää. Enkä puhu mistään omista lapsista kun sellaisia ei edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien lasten puolustaminen.