Kärsin jo teininä koulukiusaamisen takia sosiaalisten tilanteiden pelosta, opettajien ja vanhempien mielestä kiusaajaluokalle esiintyminen oli parannuskeino

:( Altistamistahan näihin aina tarjotaan ratkaisuksi, mutta se ei saisi tapahtua tilanteissa, jossa on vaara mennä ojasta allikkoon. Todella ikävää, että olet joutunut kokemaan moista.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että noista ajoista on kuitenkin vuosia ja et ole enää sama ihminen kuin silloin eivätkä ne luokkalaisetkaan. Älä anna niiden aikaisten tapahtumien määrittää itseäsi. Vaikka täällä palstallakin välillä miettii, että minkälaisia ihmisiä meissä aikuisissakin oikein on, kun kommentit ovat välillä aika raadollisia niin tosielämässä onneksi valtaosa aikuisista kanssaihmisistä suhtautuu toisten ihmisten jännittämisiin tai ahdistuksiin myötätuntoisesti eikä ainakaan mitenkään tuomitsevasti. Vaikka ei ole varmasti helppoa niin yritä elää elämääsi täysillä juuri sellaisena kuin sinä olet! Sinun ei tarvitse olla yhtään muunlainen, ethän silloin olisi juuri sinä! Ja oikeasti sinulle tärkeät ihmiset sen ymmärtävät, muista ei edes ole väliksi, koska kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää ja miksi pitäisikään. Kuitenkin lisäksi lukuisat tuntemattomatkin esimerkiksi kaupoissa, julkisissa liikennevälineissä, työpaikoissa jne. ovat puolellasi vaikka näkisivätkin sinua jännittävän tai ahdistavan, vaikka sinusta itsestäsi ei siltä tuntuisikaan. Eikä siinä jännittämisessä ole tasan tarkkaan mitään hävettävääkään, se on itseasiassa tosi sympaattista ja kertoo ihmisestä paljon. Hän on todennäköisesti ystävällinen, ajattelevainen ja vahvasti tunteva persoona:)

;(