Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi alatte nostalgisoida keski-ikäisenä?
20.02.2020 |
Otatte yhteyttä vanhoihin luokkakavereihin, muistelette vanhoja poikaystäviä lämmöllä? Wtf. Joo en halua elämääni enää ketään, joihin suhde on katkennut, koska siihen on syynsä. Miksi edelleenkään olisi yhteistä? Ja vanhat poikaystävät, ei todellakaan kiinnosta. Googlasin erästä, joka oli ensirakkauteni, törkeän komea, mutta ei meillä ole enää mitään yhteistä. En kaipaa mitään lapsuudesta ja nuoruudesta, en edes kauneutta.
Multa varmaan puuttuu nostagiageeni.
Kommentit (23)
Ketkä noin tekee? Oon keski-ikäinen, muttei tulis mieleenkään tehdä mitään luettelemistasi asioista. Enkä tunne ketään muutakaan joka olis tehnyt noin. Ei pidä yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketkä noin tekee? Oon keski-ikäinen, muttei tulis mieleenkään tehdä mitään luettelemistasi asioista. Enkä tunne ketään muutakaan joka olis tehnyt noin. Ei pidä yleistää.
Siis kyllähän ap:n kuvailema tapa on yleisempää keski-iässä kuin vaikka parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ketkä noin tekee? Oon keski-ikäinen, muttei tulis mieleenkään tehdä mitään luettelemistasi asioista. Enkä tunne ketään muutakaan joka olis tehnyt noin. Ei pidä yleistää.
Kysymys oli tietenkin niille, jotka tekevät noin. Kyllä näitä on sen verran tullut facessa erilaisia pyyntöjä mulle, että ilmiön täytyy koskea muitakin kuin mua. Poistin koko facen ongelman takia. Ap
Sama, en kaipaa mitään/ ketään elettyä, taaksejäänyttä. Turha vinkua mennyttä. Katse eteenpäin.
Enpä ole tuollaiseen "ilmiöön" törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syynä on usein se, että kun ihminen on paiskinut elämänsä ruuhkavuodet läpi tai on ylipäätään saavuttanut sen mihin nuorena tähtäsi (tai ei saavuttanut) on yksinkertaisesti aika päivittää myös oma itsensä. Se, joka oli 15-30 vuotiaana on muuttunut. Paluu menneisyyteen ja vanhoja muistellen on elämänkokemusten seulontaa ja arviointia . Lapsuuden ja nuoruuden juttuja katsoo ihan eri näkökulmasta, johon usein voi kuulua myös kriisiä ja traumojen avaamistakin. Esim, hyväksikäyttöön liittyvät muistot kirkastuvat usein keski-iän kynnyksellä yhtenä karkeana esimerkkinä.
Minulla oli tärkeää muistella elämääni ulkomailla. Luin kaikki silloiset päiväkirjani, googletin kohteista kaiken ja stalkkasin ovatko ihmiset missäkin. Tajusin, että pääsin niin myös eroon ikävästäni niitä aikoja kohtaan ja löysin sen rikkauden mitä ne ajat minussa ovat minuun hyvässä jättäneet.
Elämässä ei tee tiliä kuin itselleen. Nostalgia eli matkasta minuuteen, on osa sitä tilitystä. Kuka siihen jymähtää ei mielestäni selvillä vesillä itsensä suhteen.
Minäkään en ole tuohon törmännyt. Tuttavapiirissä nostalgia ilmenee sillä että kaivetaan vanhoja lemppariartistien tuotoksia naftaliinista, hymyillään nuorisolle joka yhtäkkiä tykkääkin siitä oman nuoruuden muodista ja kaivataan aikaa ennen someraivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syynä on usein se, että kun ihminen on paiskinut elämänsä ruuhkavuodet läpi tai on ylipäätään saavuttanut sen mihin nuorena tähtäsi (tai ei saavuttanut) on yksinkertaisesti aika päivittää myös oma itsensä. Se, joka oli 15-30 vuotiaana on muuttunut. Paluu menneisyyteen ja vanhoja muistellen on elämänkokemusten seulontaa ja arviointia . Lapsuuden ja nuoruuden juttuja katsoo ihan eri näkökulmasta, johon usein voi kuulua myös kriisiä ja traumojen avaamistakin. Esim, hyväksikäyttöön liittyvät muistot kirkastuvat usein keski-iän kynnyksellä yhtenä karkeana esimerkkinä.
Minulla oli tärkeää muistella elämääni ulkomailla. Luin kaikki silloiset päiväkirjani, googletin kohteista kaiken ja stalkkasin ovatko ihmiset missäkin. Tajusin, että pääsin niin myös eroon ikävästäni niitä aikoja kohtaan ja löysin sen rikkauden mitä ne ajat minussa ovat minuun hyvässä jättäneet.
Elämässä ei tee tiliä kuin itselleen. Nostalgia eli matkasta minuuteen, on osa sitä tilitystä. Kuka siihen jymähtää ei mielestäni selvillä vesillä itsensä suhteen.
Tuo on vähän eri asia, jos et ottanut yhteyttä näihin menneisyyden ihmisiin. Kaipa niistä jotain hyvääkin seuraa tai ainakin kuulin, että joku on mennyt naimisiinkin entisen poikaystävänsä kanssa eron jälkeen. Tuollainen taas saa mut kammoamaan yhteydenottoja entisestään, vaikka voihan joku yksinäinen vain hakea face-kavereita ilman sen kummempaa tarkoitusta uudistaa ystävyys tai seurustelu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole tuohon törmännyt. Tuttavapiirissä nostalgia ilmenee sillä että kaivetaan vanhoja lemppariartistien tuotoksia naftaliinista, hymyillään nuorisolle joka yhtäkkiä tykkääkin siitä oman nuoruuden muodista ja kaivataan aikaa ennen someraivoa.
Tuota tehdään nykyisten ystävien kanssa kyllä mekin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muistele minäkään teiniajan poikaystäviä lämmöllä. Ja luettuani teiniajan päiväkirjoja, mietin kuinka ihmeessä olen antanut kohdella itseäni noin huonosti.
Mutta esim. kiinnostus omaa sukua ja historiaa kohtaan on vain vahvistunut näin keski-ikäisenä. Toki jo lapsena halusin tietää kaiken mahdollisen esim. isovanhempieni elämästä, evakkomatkasta jne. Tutkin jo silloin innolla vanhat valokuvat ja kyselin niiden ihmisistä.
Mutta nyt kiinnostus on laajentunut vielä paljon kauemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
En muistele minäkään teiniajan poikaystäviä lämmöllä. Ja luettuani teiniajan päiväkirjoja, mietin kuinka ihmeessä olen antanut kohdella itseäni noin huonosti.
Mutta esim. kiinnostus omaa sukua ja historiaa kohtaan on vain vahvistunut näin keski-ikäisenä. Toki jo lapsena halusin tietää kaiken mahdollisen esim. isovanhempieni elämästä, evakkomatkasta jne. Tutkin jo silloin innolla vanhat valokuvat ja kyselin niiden ihmisistä.Mutta nyt kiinnostus on laajentunut vielä paljon kauemmaksi.
Jollain tavoin muistelen kyllä lämmöllä noita muutamaa poikaystävää, jotka mulla oli. Toisesta löytyi kuvia ja katsoin omia kuvia myös, ja kyllä hän vain oli niin uskomattoman komea ja karismaattinen, ettei mikään ihme, että rakastuin ensisilmäyksellä ja hänkin minuun. Mutta en silti halua olla missään tekemisissä. Sama oikeastaan vanhojen koulukavereidenkin suhteen. Vaikka olisivat olleet aikoinaan mukavia, niin en silti halua olla tekemisissä.
Jos itse kaipaisin uusia ystäviä ja tuttavia niin en kääntyisi vanhojen, vaan uusien puoleen. En siis oikein tiedä mitä tuolla haetaan, paitsi nostalgiaa (muistatko, kun tehtiin sitä tai tätä). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on tullut muutamia tällaisia ja suurin osa oli yksinäisiä, jotka halusivat tavata myös.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut muutamia tällaisia ja suurin osa oli yksinäisiä, jotka halusivat tavata myös.
Tuota oikeastaan juuri "pelkään", koska yksi yhteydenottajista olisi halunnut tulla käymään kotonani. Ihan mukava nainen, mutta vähän oudolta se kuulosti, koska ollaan viimeksi oltu yläasteella enemmän tekemisissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostalgia on ihanaa! Kun se musa nyt vaan o l i parempaa, itse oli nätimpi, oli miehiä, vapautta, uraa, hyviä ystäviä. Onhan se nyt vähän toista kuin perus keski-ikäisen arkielämä duunin, kaupan ja perheen (jos sellaine on) välillää sahatessa. Ystävyys ei ole keski-iässä yhtä syvää kuin nuorempana jolloin vielä jaettiin kaikkia idealistisiakin juttuja. Nyt vaan puhutaan arjesta.
Muutama vanha koulukaveri on pyytänyt Facebook-kaveriksi. Hyväksyn, koska olivat mukavia. Yksi, jonka kanssa aikoinaan hengasin paljon yhdessä on joskus päivityksiä kommentoinut ja pari kertaa vuodessa lähetetään Messenger viestejä, ihan mukavaa. Minulle ei siis ole ollut mitään riesaa näistä vanhoista tutuista.
Vierailija kirjoitti:
Nostalgia on ihanaa! Kun se musa nyt vaan o l i parempaa, itse oli nätimpi, oli miehiä, vapautta, uraa, hyviä ystäviä. Onhan se nyt vähän toista kuin perus keski-ikäisen arkielämä duunin, kaupan ja perheen (jos sellaine on) välillää sahatessa. Ystävyys ei ole keski-iässä yhtä syvää kuin nuorempana jolloin vielä jaettiin kaikkia idealistisiakin juttuja. Nyt vaan puhutaan arjesta.
Oletko laittanut viestiä vanhoille ystävillesi, joihin yhteys on katkennut? Sehän tässä varmaan on yksi erottava asia, kun mun mielestä nyt on kaikki paremmin kuin ennen, siis omassa elämässä, ystävyyksissä ja muutenkin. Musiikki oli parempaa, itse olin kauniimpi, mutta kaikki muu on nyt paremmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Muutama vanha koulukaveri on pyytänyt Facebook-kaveriksi. Hyväksyn, koska olivat mukavia. Yksi, jonka kanssa aikoinaan hengasin paljon yhdessä on joskus päivityksiä kommentoinut ja pari kertaa vuodessa lähetetään Messenger viestejä, ihan mukavaa. Minulle ei siis ole ollut mitään riesaa näistä vanhoista tutuista.
Sittenhän meni hyvin. Riesaa juuri pelkään, koska ei ole mukavaa olla tyly kenellekään, jolla saattaa olla yksinäisyyttä tms. Ap
Kyllä ikävöin kouluaikaisia ystäviä. En kuitenkaan ota yhteyttä, koska ei ole mitään yhteistä. Googlettamalla myös selviää aika paljon vanhojen ystävien elämästä. Jotenkin se toisaalta latistaa nostalgian ja kiinnostuksen.
Alue: Aihe vapaa
Minä en nostalgisoi luokkakavereita tms ollenkaan, mutta kyllä muuten haluaisin palata lapsuuteen, jolloin oli enemmän kaikkea. Oli enemmän ystäviä, oli enemmän elossaolevia sukulaisia, ei tarvinnut olla yksin aamusta iltaan, ei tarvinnut tienata itse rahaa. Vaikka isä oli juoppo, vanhemmat riiteli koko ajan ja minua koulukiusattiin niin elämä oli silti parempaa kuin nyt nelikymppisenä.