Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa kun lapsi joka toisen viikon isällään
20.02.2020 |
No onhan se myös "kamalaakin" ja 3v pojan kannalta toivois ydinperhettä. Mutta siis rakastan omaa aikaa, lapsiperhe-elämä ei kiinnosta yhtään minkä takia en ikinä tahdokaan lapsia enää. Vuosi menty näin ja huomaan tuntevani syyllisyyttä siitä että olen tyytyväinen itsekkäästi: Saan olla sekä äiti että elää täysin omaa elämääni joka toisen viikon.
Tämä on todella tuomittavaa mutta uskon että moni muukin voi samaistua.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Älä höpötä jos lapsi saa turvaa ja rakkautta molemmilta. Lapsi sopeutuu yllättävän hyvin tilanteisiin. Mekin erottiin kun lapsi oli kaksi. Oltiin kummatkin kotona lapsen eka vuosi ja yhdessä tehtiin juttui ja erikseen. Lapsi oli pari vuotta viikko viikko systeemillä kunnes sairastuin. Nyt enempi äidillään mut otan ainakun pystyn lapsen luokseni ja meillä hyvät välit. Lapsi toisaalta aistii teennäisen yhdessä asumisen jossa vanhemmat ei rakasta toisiiaan ja saa huonon mallin parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Niin, onhan se hirveää,jos nainen on muutakin kuin äiti. Elämästä nauttiminen, ei pääty äitiyteen. Lastaan voi rakastaa ja myös nauttia siitä omasta ajasta, ne eivät sulje toisiaan pois.
Tämä kommentti vain vahvistaa ajatustani siitä, että vuoroviikkovanhempi on sokea lapsen parhaalle ja on itsekäs. Ei normaali pienen lapsen vanhempi kaipaa puolet vuodesta vapaata lapsestaan, että jaksaa olla "äiti" tai "isä".
Minä en ole vuoroviikkovanhempi, ydinperhe ja pitkä parisuhde löytyy. Mitä opimme tästä: Ei kannata rakentaa mielipidettään keskustelupalstan pohjalta, kun ei tiedä kommentoijan taustoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Niin, onhan se hirveää,jos nainen on muutakin kuin äiti. Elämästä nauttiminen, ei pääty äitiyteen. Lastaan voi rakastaa ja myös nauttia siitä omasta ajasta, ne eivät sulje toisiaan pois.
Olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä jos kaikki muu paitsi äitiys/isyys on tärkeämpää? Huoltajuus ei muutenkaan kestä kuin 18 vuotta. No, sitoutumisen taso on näytetty.
Mihin se äitiys/isyys katoaa jos haluaa tehdä välillä muutakin kuin roikkua lapsessa 24/7? ei mihinkään. Edelleen, omasta ajasta nauttiminen ja vanhemmuus eivät sulje toisiaan pois. Kannattaa sinunkin joskus kokeilla. Surullisia nämä ihmiset jotka lopettavat muun elämän ,kun saavat lapsia. Sitten ihmetellään kun tulee eroja, mt-ongelmia ja ystävät katoavat.
Mä en puhu mistään 24/7 lapsen kanssa olemisesta. Vai etkö näe mitään eroa siinä, että on joka toinen viikko erossa lapsestaan kokonaisen viikon vs satunnaisesti joitain hetkiä, ehkä joskus harvoin max muutamia päiviä?
Vierailija kirjoitti:
0/5
mä mietin oliko tämä joku iltalööppientekijöiden keskustelunavaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Älä höpötä jos lapsi saa turvaa ja rakkautta molemmilta. Lapsi sopeutuu yllättävän hyvin tilanteisiin. Mekin erottiin kun lapsi oli kaksi. Oltiin kummatkin kotona lapsen eka vuosi ja yhdessä tehtiin juttui ja erikseen. Lapsi oli pari vuotta viikko viikko systeemillä kunnes sairastuin. Nyt enempi äidillään mut otan ainakun pystyn lapsen luokseni ja meillä hyvät välit. Lapsi toisaalta aistii teennäisen yhdessä asumisen jossa vanhemmat ei rakasta toisiiaan ja saa huonon mallin parisuhteesta.
Yllättäen erovanhempi puolustelee eroa! En olisi mitenkään uskonut. Tottakai sopeutuu kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinulla olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Sekö sinusta on sitten parempi, että lapsi näkee vain joka toinen viikonloppu vanhempaansa? Surullista toki erot on ja kaikki varmaan haluaisi olla siinä onnellisessa ydinperheessä, mutta elämä ei aina vaan mene niin. Ja eipä sillä lapsella varmaan ole myöskään kivaa katsoa jatkuvasti riiteleviä vanhempia, jos asuvat saman katon alla "vain lasten vuoksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Älä höpötä jos lapsi saa turvaa ja rakkautta molemmilta. Lapsi sopeutuu yllättävän hyvin tilanteisiin. Mekin erottiin kun lapsi oli kaksi. Oltiin kummatkin kotona lapsen eka vuosi ja yhdessä tehtiin juttui ja erikseen. Lapsi oli pari vuotta viikko viikko systeemillä kunnes sairastuin. Nyt enempi äidillään mut otan ainakun pystyn lapsen luokseni ja meillä hyvät välit. Lapsi toisaalta aistii teennäisen yhdessä asumisen jossa vanhemmat ei rakasta toisiiaan ja saa huonon mallin parisuhteesta.
Yllättäen erovanhempi puolustelee eroa! En olisi mitenkään uskonut. Tottakai sopeutuu kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinulla olisi ollut.
No ei lapsemme oirehtinut millään lailla. Toisaalta kireys hävisi kun erosimme. Nyt jää aikaa enempi lapselle jolla molemmat vanhemmat välittää ja pitää huolta. Lisäksi lapsi tottuu että elämä vaihtelee ja muuttuu koko ajan. Eripaikoissa eri jutut. Huomasin tuttavapariskunnasta joka eli täysin rutiinisti lapsi saa hermoromahduksen jos ei saa tiettyä kuppia aina. Lisäksi kaikkea muuta kun täysin rutiinisti mennään jos poikkeaa kilahtaa. Lasta voi kasvattaa niin monella eritavalla. Eikä se rutiinin omainen parisuhde välttämättä ole paras. Suoritetaan elämä rutiinin omasesti tappaa luovuuden ja rakkauden. Jota lapsi janoaa
Onhan se erilaista. Mutta minä olen tehnyt tätä jo aika monta vuotta. Olen todella yksinäinen välillä. Monet sanovat minulle kadehtivansa omaa vuoroviikkoista rauhaani. Ymmärrän sen, heillä on harvoin sitä rauhaa. Toivoisin vaan välillä, että hekin voisivat ymmärtää, että minä koen sen rauhan välillä todella raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Pääsääntöisesti näin ei ole.
Niin ei varmaan olekaan,niissä perheissä joissa isä on alusta lähtien sivuutettu. Sitten on niitä perheitä,jossa isä on ollut alusta asti täysipainoisesti vanhempi,samanlailla kuin äiti. Niissähän tuo toimii,kun lapsi on kiintynyt molempiin vanhempiin.
Jep, meillä näin ja lapsi itseasiassa on sanonut, että haluaisi olla isänsä luona kokoajan, eikä koskaan äidin luona. Että näinkin päin! T. 44-v valkoinen heteromies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Haluaisitko sinä vaihtaa viikon välein kotia?
Minä en.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Älä höpötä jos lapsi saa turvaa ja rakkautta molemmilta. Lapsi sopeutuu yllättävän hyvin tilanteisiin. Mekin erottiin kun lapsi oli kaksi. Oltiin kummatkin kotona lapsen eka vuosi ja yhdessä tehtiin juttui ja erikseen. Lapsi oli pari vuotta viikko viikko systeemillä kunnes sairastuin. Nyt enempi äidillään mut otan ainakun pystyn lapsen luokseni ja meillä hyvät välit. Lapsi toisaalta aistii teennäisen yhdessä asumisen jossa vanhemmat ei rakasta toisiiaan ja saa huonon mallin parisuhteesta.
Yllättäen erovanhempi puolustelee eroa! En olisi mitenkään uskonut. Tottakai sopeutuu kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinulla olisi ollut.
Mä voin erolapsenakin puolustella eroa. Muistan hyvin kuinka helpottunut olin siitä, että vanhemmat erosivat ja se riitely loppui. Se oli mielestäni todella pelottavaa lapselle ( vaikka ei onneksi sisältänyt "kuin" mykkäkoulua ja välillä kovaäänistä riitelyä).
Meillä ei ollut tilaisuutta olla vuoroviikkosysteemillä, mutta siitä huolimatta noin kerran kolmessa viikossa viikonloppuisin ja lomamatkoilla/ juhlapyhinä -systeemillä, olemme kyllä saaneet mitä parhaimmat välit muualla asuneeseen vanhempaan. Tärkeintähän tuossa oli se, että näin vanhempien tekevän ratkaisuja yhdessä, ilman riitoja. Eron jälkeen olivat hyvissä väleissä. Isäni mm. oli yksi äitini kantajista hautajaisissa.
Mä oon etä-äiti, lapsi 2-5 päivää vaihtelevasti joka toinen viikko mulla. Näin menty reilu vuosi ja poika koht 5v. Ikävöin kyllä mutta yllättävän helppoa on olla etä. Kyllä mua on pahalla silmällä katottu ja tuomittu asiasta eikä todellakaan saisi sanoa et nauttii omasta ajasta. Asutaan eri paikkakunnilla ja pojalla loistava iskä joka haluaa olla itse lähivanhempi ja se on pojalle nyt parempi kun tukiverkostotkin siellä. Tykkään kanssa kun on omaa aikaa harrastaa ja tehdä vaikka tosi kova ikävä mutta kaikkeen tottuu. Silloin kun lapsi mulla ollaan 24/7 yhdessä tehdään kivoja juttuja.
En myöskään halua lisää lapsia koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3v on liian pieni viikko-viikko -systeemiin.
Jos puhuttaisiin koulaisista, voisin täysin samaistua siihen, miten ihanaa on olla yksin ja joka toinen viikko erossa lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Älä höpötä jos lapsi saa turvaa ja rakkautta molemmilta. Lapsi sopeutuu yllättävän hyvin tilanteisiin. Mekin erottiin kun lapsi oli kaksi. Oltiin kummatkin kotona lapsen eka vuosi ja yhdessä tehtiin juttui ja erikseen. Lapsi oli pari vuotta viikko viikko systeemillä kunnes sairastuin. Nyt enempi äidillään mut otan ainakun pystyn lapsen luokseni ja meillä hyvät välit. Lapsi toisaalta aistii teennäisen yhdessä asumisen jossa vanhemmat ei rakasta toisiiaan ja saa huonon mallin parisuhteesta.
Yllättäen erovanhempi puolustelee eroa! En olisi mitenkään uskonut. Tottakai sopeutuu kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinulla olisi ollut.
Ai että lapsen takia pitäisi jäädä huonoon parisuhteeseen? Sittenhän se on kivaa, kun pettää ja riitelee ja hajoaa henkisesti. Onhan se lapselle paljon parempi katsoa kahta sellaista yhdessä sinnittelevää vanhempaa kuin kahta erossa olevaa ja onnellista. Nyt haloo, valoja päälle. Vai uskontoko sinulta kieltää erot? Hamaan loppuun asti h*lvetillisessä parisuhteessa, jossa kumpikin vihaa toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Haluaisitko sinä vaihtaa viikon välein kotia?
Minä en.
ohis
Ihmiskunta on ollut nomadeja suurimman osan historiastaan, joten ajatus kodin vaihtamisen kamaluudesta on lähinnä nykyisessä kulttuurissamme.
Se on kyllä aidosti surullista, että tärkeät ihmiset lapsen ympärillä loitontuvat, mikä varmasti tapahtuu jos heitä näkee vain joka toinen viikonloppu, mutta jostakin syystä moni puhuu mieluummin kodin vaihtamisen ikävyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surulliselta kuulostaa lapsen kannalta. Ja noin pienikin vielä. Ei tuollaisessa pallottelussa ainakaan lapsen etua mietitä.
Miksi se olisi surullista, jos molempien vanhempien luona on hyvä olla?
Olisiko sinusta mukava vaihtaa viikon välein kotia? Ja kyllä sekin vähän kalskahtaa korvaan, kuinka vuoroviikkovanhempi hehkuttaa omaa lapsivapaata aikaa. Että millainenkohan lapsi-vanhempisuhde mahtaa olla? Jotenkin ei kuulosta kovinkaan lämpimältä ja rakastavalta. Ja kun on noin pieni lapsi kyseessä, niin mitenköhän on lapsen kiintymyssuhteen laita omaan vanhempaan. Näkisin vuoroviikkoasumisen pienelle lapselle herkästi kaoottisena ja turvattomalta järjestelyltä. Mutta tietenkään vanhempi halua myöntää tätä, koska siitähän tulee, kuten ap:lle, huono omatunto.
Älä höpötä jos lapsi saa turvaa ja rakkautta molemmilta. Lapsi sopeutuu yllättävän hyvin tilanteisiin. Mekin erottiin kun lapsi oli kaksi. Oltiin kummatkin kotona lapsen eka vuosi ja yhdessä tehtiin juttui ja erikseen. Lapsi oli pari vuotta viikko viikko systeemillä kunnes sairastuin. Nyt enempi äidillään mut otan ainakun pystyn lapsen luokseni ja meillä hyvät välit. Lapsi toisaalta aistii teennäisen yhdessä asumisen jossa vanhemmat ei rakasta toisiiaan ja saa huonon mallin parisuhteesta.
Yllättäen erovanhempi puolustelee eroa! En olisi mitenkään uskonut. Tottakai sopeutuu kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinulla olisi ollut.
Ai että lapsen takia pitäisi jäädä huonoon parisuhteeseen? Sittenhän se on kivaa, kun pettää ja riitelee ja hajoaa henkisesti. Onhan se lapselle paljon parempi katsoa kahta sellaista yhdessä sinnittelevää vanhempaa kuin kahta erossa olevaa ja onnellista. Nyt haloo, valoja päälle. Vai uskontoko sinulta kieltää erot? Hamaan loppuun asti h*lvetillisessä parisuhteessa, jossa kumpikin vihaa toisiaan.
Ohis, mutta kuka takaa ettei lapsi joudu eron jälkeen uusperheeseen, jossa riidellään ja petetään ja ollaan onnettomia, koska ilmeisestikään vanhemmilla ei ole mahdollisuutta suhteidensa laatuun vaikuttaa?
Ei se ole tuomittavaa ap, nauti vaan :) Mullekin sopii aika hyvin tämä lähivanhemmuus: saan keskittyä lapseen ja toisaalta saan välillä olla kokonaan irti kaikesta.
Tottakai on hyvä antaa aikaa itsellensä ja ladata akkuja.
Mulla on kans joka toinen viikko lapset äidillään.
En sano että täysillä nauttisin siitä viikosta kun lapset eivät ole mulla,
päinvastoin, ikävä heitä on joka päivä. En olisi tahtonut ydinperheen eroa,
sitä ei toivoisi kellekään. Mutta kuten sanottu, joskus ero on se parempi vaihtoehto,
varsinkin lapsen kannalta.
Jos en tietäisi että lapsilla on exällä hyvä olla, murehtisin varmaan vielä tosi paljon enemmänkin.
m39
Mihin se äitiys/isyys katoaa jos haluaa tehdä välillä muutakin kuin roikkua lapsessa 24/7? ei mihinkään. Edelleen, omasta ajasta nauttiminen ja vanhemmuus eivät sulje toisiaan pois. Kannattaa sinunkin joskus kokeilla. Surullisia nämä ihmiset jotka lopettavat muun elämän ,kun saavat lapsia. Sitten ihmetellään kun tulee eroja, mt-ongelmia ja ystävät katoavat.