Onko täällä muita äitejä joilla diagnosoitu tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus

Miten olet kehdannut ryhtyä äidiksi?

Diagnoosia ei ole mutta varmasti sellaisen saisin jos hakisin apua. Sen verran vauhtia ja vaaratilanteita on ollut elämässä, että jätin lapsiluvun myös yhteen. Ei minusta olisi yksin huolehtimaan kenestäkään. Onneksi on hyvä, kärsivällinen, rauhallinen ja huolehtiva puoliso joka on lasta aina oikeastaan enemmän hoitanut kuin minä.

Mitä oireita löytyy?

Et ole "näkyvästi väkivaltainen" - mitä tuo tarkoittaa? Siis olet vähän väkivaltainen mutta silleen salaa, ettei näy muille?

Kumppanini on epävakaan äidin lapsi. Kohtuuton nainen, äiti siis. Aiheuttaa surua vielä aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä oireita löytyy?

No ennen olin aika hankaluuksia aiheuttava kun tunteeni heitteli laidasta laitaan, purskahdin itkuun mistäkin syystä, käytin karkeaa, pessimististä ja pistävää kieltä miehelleni. En pystynyt hillitsemään itseäni ja negatiiviset asiat jäivät pyörimään mieleeni.

Olen edelleen tämän miehen kanssa yhdessä ja olen ihan hämmästynyt miten voimme olla edelleen yhdessä. Ero käynyt mielessä monta kertaa ja ei ole pitkä aika kun mietin tosissani eroa. En mieheni takia vaan itseni koska olotilani on ollut kerrastaan tuskastuttava. Enimmäkseen tunnen pitkästyneisyyttä, yksinäisyyttä ja sitä että tulee suuri tunne olla enimmäkseen yksin. Olen ollut sitä mieltä ettei kukaan jaksa olla kanssani tai viettää kanssani aikaa.

Nyt meillä on ekaluokkalainen ja on ollut suuri haaste pitää tunteeni kurissa etenkin nyt kun lopetin vielä mielialalääkkeiden käytön muutama kuukausi sitten (en ole saanut niiden käytöstä mitään hyötyä). Osaan elää kuitenkin tätä arkea, teen kotitöitä, ruokaa, pelaan lapsen kanssa ja käyn paikoissa. Silti olen aina jotenkin tylsistynyt enkä osaa olla paikoillani. Voi johtua myös stressistä kun työni on haastavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin jonka sitten kannan kotiin.

Olen suuttuessani hyvinkin väkevä, jopa kylmä jolloin on parempi ettei kukaan ole lähettyvilläni kun sille päälle satun. Lapseni on voimakastahtoinen joten sen takia on ollut melkoinen vihantunteiden vastainen taistelu itseäni kohtaan. Sisäinen maailmani on paljon kamalampi mitä ulospäin näytän. En ikinä puhunut rumasti, kiroillut enkä ole käynyt lapseen käsiksi. Jos näitä tilanteita tulee minun on ollut pakko mennä tilanteesta pois. Ap

Lapsiraukat.

Tsemppiä! Hienoa että tiedostat puutteesi ja haluat olla hyvä äiti.

Tunteet heittelee nollasta sataan sekunneissa, olen pettänyt useita kertoja, alkoholin liikakäyttöä, katoamistemppuja ja kultaista keskitietä en ole koskaan löytänyt. Kaikki on aina joko tai. Vanhemmiten olen kyllä rauhoittunut mutta taustalla jotenkin kuohuu aina. #Kakkosen oireet, ei diag