Kumman huumori parempaa?

Se joka muille nauraa, on yleensä tosikko.

Jälkimmäinen.

Ensimmäinen ehkä hänen omasta mielestään ja muiden samaan porukkaan kuuluvien. Kunhan nauraminen kohdistuu aina ulkopuoliseen. Voivat sitten yhdessä keksiä lisää nauramisen aihetta ja syyttää kohdetta tosikoksi.

Molemmat yhdistettynä.

Hauskat kotivideot, sitähän moni (ei kaikki) katsoo ja nauraa. Onko se kiusaamista tai huonoa huumoria nauraa heidän sähläilylleen?

Tietysti heikkouksille nauraminen usein on ihan kiusaamista. Mutta  Esim. meillä on perheessä niin läheiset välit ja tunnistamme itse omia vikojamme, että niistä on omassa perhepiirissä ihan turvallista vitsailla.

Ja olemme siis kaikki aikuisia. 

Kumpikaan ei välttämättä ole hyvää huumoria. 

Pahinta on se, kun nauraa toiselle haluten vain nolata tämän, ja sitten vaaditaan siltä toiselta "itselleen nauramista". Ei se niin mene. Joko pitää nauraa itselleen ensin tai sitten se nauraja on hyvää tarkoittava kaveri. Kaveri ei esimerkiksi pilkkaa toista, jos tämä ei naurakaan.