En vieläkään saanut vastausta siihen, että miksi nuori aikuinen sanoo: "Silloin kun minä olin nuori"
Kommentit (15)
Kukaan ei ole mielestään aikuisempi, kuin nuori aikuinen. Heidän ajatuksissaan teini-ikä oli sitä varsinaista nuoruutta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole mielestään aikuisempi, kuin nuori aikuinen. Heidän ajatuksissaan teini-ikä oli sitä varsinaista nuoruutta.
Ööö, mitä logiikkaa tässä oli?
Ap
Ihan normaalia sanoa, että silloin kun minä olin nuorempi/teini/lapsi, mutta graah kun ottaa aivoon, kun nuoren näköinen ihminen, max. 30-v selittää tuollaisia silloin kun minä olin nuori-juttuja. Nuoren vastakohta on vanha, sellainenko sinä olet nyt??
Joissain asioissa maailma muuttuu nopeasti. Se 30-vuotias voi tarkoittaa sanalla nuori 15-vuotiasta. Ja moni sanoo tota läpällä.
Oletan että toivottavasti vain vitsillä?
Itse ainakin tuota ilmaisua sopivassa tilanteessa käytän ainoastaan muuntamalla samalla ääneni ns. vanhaksi, eli selkeästi havaittavissa etten ole tosissani.
Koska asiat ovat kehittyneet valtavasti viimeisen 20-30v aikana. Ei mielestäni tarvi kovin paljon älyä ymmärtääkseen tämän. Esim itse 30 vuotias enkä lapsena tiennyt ketään jolla oli kännykkä. Nettiyhteyskin oli harvinainen. Joten onhan tässä tapahtunut valtavia muutoksia 30v aikana.
Toisaalta maailma on muuttunut hurjasti esim 10 vuoden aikana. Itse olen 37 vuotias ja puhun lähinnä niin, että nuorempana muodossa koska en todellakaan koe olevani vielä vanha.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia sanoa, että silloin kun minä olin nuorempi/teini/lapsi, mutta graah kun ottaa aivoon, kun nuoren näköinen ihminen, max. 30-v selittää tuollaisia silloin kun minä olin nuori-juttuja. Nuoren vastakohta on vanha, sellainenko sinä olet nyt??
Kaikesta sinäkin stressaat. Jos joku kokee olevansa vanha 30 vuotiaana ja tuntee ettei enää ole nuori, niin sitten tuntee. Ulkonäkö on asiaan liittymätön asia. Joku 15 vuotias voi näyttää vanhalta, mutta on silti nuori ja joku näyttää nuorelta, vaikka on vanha.
Minusta kaikki yli 26 vuotiaat voivat hyvin puhua nuoruudestaan menneenä asian. He ovat kaikki sen jälkeen vanhoja. Sitä nuoremmat ovat nuoria ja mitä silloin on tapahtunut on tapahtunut nuoruudessa. Eli 18 vuotiaalta voi kysyä ” kuinka nuori olet”?, mutta 28 vuotiaalta, ”kuinka vanha olet”.
Minuakin on huvittanut kun välillä töllössä esim joku 25v sanonut että "minun nuoruudessani" tms... Mitä hittoa, olet nuori, edelleen.
Mutta yritän ymmärtää, muistelisin että mulla oli 25vuotiaana jo kova 30kriisi ja tunsin itseni tosi vanhaksi, elämä tuntui olevan ohi. :D
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole mielestään aikuisempi, kuin nuori aikuinen. Heidän ajatuksissaan teini-ikä oli sitä varsinaista nuoruutta.
Juu, parikymppiset naiset on todella asiallisia ja topakoita, kai heidän mielikuvissaan aikuinen on sellanen. Siksi he ovat hyviä työntekijöitäkin.
Ovat oikein sellasia täti-ihmisiä sisäisesti. :D
Me keski-ikäiset ollaan niiden rinnalla pahaisia kakaroita, jotka eivät ota mitään tosissaan.
Subjektiivinen juttu miten asiat kokee, mutta itse en haluaisi omaan tuttavapiiriin ihmisiä, jotka minun ikäisenä käyttäytyvät nostalgisesti ja sanovat, ettei ole enää "nuori mies" kuten eräs soijamies yhdessä valtakunnallisen lehden artikkelissa vasta.
Tuollainen puhe vetää läsnäolijoita pohjalle ja kannattaa jättää sisäiseen dialogiin, koska kaikilla ei välttämättä ole sitä samaa tunnetta ja kokemusta. Uskon että tällaiset ihmiset ovat myös helposti kateellisia toisten samanikäisten hyvästä kropasta, uusista harrastuksista, tulevaisuuden suunnitelmista yms.
Pikkuvelikin ilmoitti joskus 4v vanhana jostain ettei häntä oltu koskaan noin verisesti loukattu koko hänen elämänsä aikana!
Onko sallittua sanoa " kun olin nuorempi"? Vai miten pitäisi ilmaista "10-20 vuotta sitten kun ikää ja kokemusta oli vähemmän kuin nyt"?
Kun minä olin nuori, kyllä vaan kolmekymppiset oli jotain muuta kuin nuoria.
Kaikki on suhteellista.
Nuorien mukaan 2 v pitkä parisuhde on ”pitkä”.
Kävelin kerran vanhaa 80+ miestä päin. Hän kääntyi ja sanoi ”aina on ilo törmätä nuoriin naisiin”. Olin tuolloin lähes 50.