Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut elämäsi onnellisinta aikaa?
19.02.2020 |
Tällainen vanhakin ketju löytyi, mutta aloitan uuden. Elän tällä hetkellä elämäni raskainta aikaa, joten olisi mukava piristykseksi lukea muiden kertomuksia onnellisista ajanjaksoista ja siitä, mikä on tehnyt onnelliseksi.
Itse sanoisin, että opiskeluaikani yliopistossa oli todella hyvää ja onnellista. Oli sellainen kaikki ovet avoinna eikä yhdestäkään pakko kulkea -fiilis. Huoletonta tavallaan, vaikka opiskelinkin tavoitteellisesti ja ahkerasti.
Myös vuosi 2015 oli todella hyvä. Olin juuri muuttanut yhteen mieheni kanssa vuoden kestäneen etäsuhteen jälkeen. Pääsin työpaikkaan, jossa ystävystyin heti työkavereiden kanssa. Kaikki läheiset olivat vielä terveitä.
Miten teillä?
Kommentit (30)
Lapsuus. Eihän sitä voita mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin pari vuotta Floridassa. Olin niin paljon onnellisempi tuolloin kuin asuin merenrannalla ja sää oli lämmin ja aurinkoinen. En vaan osaa olla onnellinen kylmässä ja pimeässä ilmastossa. Haluan muuttaa takaisin.
Lapsuus, ennen kouluun siirtymistä. Kärsin koulukiusaamisesta koko peruskoulun ajan ja sen jälkeen minusta tuli syrjäytynyt nuori
treffit kirjoitti:
Nyt!
Sain just potkut ja tulevaisuus on ihan auki.
Ja siis noi potkut oli hyva asia :) Nyt vaan pitaisi paattaa, etta mita alkaa tekemaan loppuelamallaan. Etta ei kun uraneuvojalle vaan...
Ehka opiskelu jollekin uudelle alalle?
Oma yritys?
Muutto maasta?
Ihanaa kun "world is my oyster"!!! <3
Minut kanssa lomautettiin, mutta lomautus oli ainoastaan helpotus koska tuo ala teki mut täysin onnettomaksi ja nyt haluan täyden urakäännöksen. Tavallaan pelottava mutta samalla todella vapauttava tunne.
Ei ainakaan lapsuus. Elin sen väkivaltaisessa ja todella epävakaassa ympäristössä. Alan pikkuhiljaa yli parikymppisenä löytämään onnellisuuteni, pala palalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhe aika, kun lapsi oli vielä pieni, ja murkkuikäkin oli ok. On se ihana vieläkin, mutta kyllä ne hienoja vuosia oli.
Kun ex-vaimo keräsi tavaransa ja muutti pois kymmenen vuotta sitten. Vapauduin samalla kotivankilasta ja maanpäällisestä helvetistä. Illalla töistä kotiin tullessani saatoin nauraa vapautuneesti kun tajusin ettei kukaan ole kotona odottamassa naama norsun*vitulla kyselemässä että miksi meni taas niin myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ajat ovat olleet onnellisia, nyt tämä vanhuuskin. Joka ajanjaksossa on hyviä puolia enemmän kuin huonoja.
Yläaste oli onnellista aikaa, pääsin ihan kamalalta ala-asteelta pois. Yläasteella löysin luovat harrastukset, kävin tanssimassa, oli poikaystäviä, semmoista viatonta pussailua, ei huolta huomisesta, ihania kesiä. Kaikenkaikkiaan yläaste oli kenties elämäni huolettominta aikaa koskaan.
Aikuisällä ollut parhaita aikoja pikkulapsiajan jälkeiset ajat, kun lapset ovat isompia ja heidän kanssaan saa nauraa ja jutella paljon. Ei ole enää sosiaalisia pakkoja, kuten leikkipuistot ja kerhot, vaan lapset hoitavat sosiaalisuuden omatoimisesti. Lapset asuvat kotona vielä ja heistä on iloa ja seuraa.
Toivon paljon, että saisi tulevaisuudessa vielä kokea sellaista huoletonta aikaa.
Onnellisinta aikaa on ollut pari vuotta putkeen.
Kun kolmas lapseni syntyi,etenkin kun oli jo yksi keskenmeno takana.Olin todella onnellinen kun hän on terve.Kun lapset on pieniä tuntuu että tämä on just sitä elämän parasta ja onnellisinta aikaa.