Miksi en koe oloani hyväksi seurassa

Koita opetella ajattelemaan, että kaikki mitä joku muu sanoo tai tekee ei todellakaan aina liity juuri sinuun. Tosiasia kun on, että useimmiten ei liitykään. Opettele myös ajattelemaan, että toisen tunteet ovat hänen omia tunteitaan eivätkä sun tunteitasi. Et ole vastuussa toisen ihmisen myötähäpeän tuntemuksista. Etkä varsinkaan ole vastuussa siitä, mitä sun läheisesi sanovat. Keskityt aivan liikaa itseesi.

Tunteeko kukaan muu tällaista laajennettua häpeää?

Yritä nähdä jokainen erillisenä yksilönä. Kukaan ei ole vastuussa toisen sanoista, teoista tai tunteista, mutta jokainen on vastuussa omistaan.

Aika ylimielistä edes sanoa muille, että "huh, tunnen myötähäpeää". 

Ei ylipäätään kannata keskittyä niin paljon siihen, mitä joku toinen mahdollisesti tuntee sosiaalisessa tilanteessa. Ehkä lääkkeeksi tuollaiseen taipumukseen, että liikaa ajattelee, mitä joku toinen saattaa ajatella ja tuntea, voisi sopia jonkinlainen tietoinen mindfulness-tyyppinen keskittyminen läsnäolevaan hetkeen, lähtien omista ruumiillisista aistihavainnoista?

Eli kun huomaa taas tekevänsä sitä, pitäisi sellaisen pysähtymisen hetken siinä kesken sosiaalisen tilanteen, eihän siihen mene kuin joitain sekunteja.

Minulle myötähäpeä tai sen pelkääminen, että joku läheinen saa aikaan sitä jossakussa kolmannessa, ei ole ollut ongelmana, mutta olen kyllä muuten häpeäherkkä. Itselleni on ollut yksi parhaista lääkkeistä liialliseen häpeään se, että keskityn sen sijaan moraaliin eli pyrin tekemään oikein ja kohtelemaan muita hyvin.

Mokauksia, noloja väärinkäsityksiä ja vaikka sellaista ettei osaa jotain ja tekee virheitä, tapahtuu kaikille ja ne saattavat aiheuttaa häpeää, mutta sentään voi sanoa itselleen, ettei kuitenkaan tehnyt väärin ja ollut ilkeä kenellekään.

Minä häpeän puolisoni moukkamaisuutta ja suoranaista tyhmyyttä joissakin ihan yleistietoa käsittävissä asioissa. Hän on kuitenkin hyvä ihminen muuten. Miten selviäisin noloista tilanteista hänen kanssaan?