Nainen 44v mies 34 v, kannattaako edes harkita?
Itsellä (nainen) lapset luonnollisestikin tehty. Mies tässä se aloitteellinen, itse jarruttelen. Mies yrittänyt jo puoli vuotta että ihan pelkkä baarituttavuus ei kyseessä.
Kommentit (34)
No mikä miehessä saa jarruttelemaan?
Vierailija kirjoitti:
No mikä miehessä saa jarruttelemaan?
Järki sanoo, että näin suurella ikäerolla ei voi syntyä vakavaa suhdetta. En etsi mitään hetken huvituksia vaan pitkää vakituista suhdetta, jos suhteeseen alan. Pelkään että rakastun, sitoudun ja mies jättää vuoden tai parin päästä koska olen "vanha" ja löytää ikäisensä. Joku päässäni sanoo, että mies ei voi olla vakavissaan koska olen niin paljon häntä vanhempi. En halua sydänsuruja ja tuntuu, että tässä liian suuri riski siihen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä miehessä saa jarruttelemaan?
Järki sanoo, että näin suurella ikäerolla ei voi syntyä vakavaa suhdetta. En etsi mitään hetken huvituksia vaan pitkää vakituista suhdetta, jos suhteeseen alan. Pelkään että rakastun, sitoudun ja mies jättää vuoden tai parin päästä koska olen "vanha" ja löytää ikäisensä. Joku päässäni sanoo, että mies ei voi olla vakavissaan koska olen niin paljon häntä vanhempi. En halua sydänsuruja ja tuntuu, että tässä liian suuri riski siihen.
ap
Ei kuulosta järkikysymykseltä vaan heikolta itsetunnolta.
Järkesi pitäisi sanoa että maailma on täynnä kestäviä parisuhteita paljon suuremmallakin ikäerolla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä alotteita mies on tehnyt?
No ihan normaaleja. Mitä sillä on väliä? Ja ei, en ole tulkinnut mitään hyvän huomenen toivotusta aloitteeksi. Kyllä hän osaa avata suunsa aiheesta.
34 vuotias mies on joka tapauksessa täysi-ikäinen ja kasvanut jo ohi etsikkoaikansa, joten miksi et anna hänelle mahdollisuutta?
Elämä ei mene niin, että se suunnitellaan valmiiksi ja tietynlaiseksi. Kun ei elämä vaan mene niin.
Suurin osa onnesta menee ihmisillä ohi juuri sinun tavallasi. Ajattelet niin kuin uskot kaikkien ajattelevan. Et tee päätöstä rohkeasti omaa sydäntäsi kuunnellen. Voit siis valita elämän, jossa löydät ikäisesi tyypin ja olen puolionnellinen tai annat elämän viedä ja olet onnellinen.
Voit aivan hyvin kuolla viiden vuoden kuluttua tai mies kahden vuoden, joten onko järkeä pohtia jotakin tulevaisuutta? Elämmme aikaa, jossa pikku hiljaa sallitaan monenlaisia suhteita. Uskallatko muutenkaan tehdä elämässäsi mitään, mistä itse pidät? Lähde siitä jo miettimään, mihin olet valmis muissakin asioissa.
Kyllä mies voi suhun joksikin aikaa ihan oikeasti sitoutua, mutta onhan se nyt selvä, että esim. 38-39-vuotiaana hän kelpaa vielä hyvin n. 10 vuotta itseään nuoremmille naisille, ja sinä olet silloin jo viisikymppinen.
Mitä tässä nyt oikein kysytään? Mihin meidän halutaan ottavan kantaa?
En itse lähtisi suhteeseen (tai olisi lähtemättä) sen perusteella, mitä joku ”yrittää”.
Romanssit ja parisuhteet saavat alkunsa siitä, että molemmat ovat kiinnostuneita. Ne jatkuvat, jos molemmat haluavat samoja asioita.
Outoa ajatella, että varsinkaan nelikymppinen nainen näkisi naisen passiivisena kohteena.
Ihan yhtä lailla voit särkeä sydämesi vaikka 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Voit rakastua ja tulla jätetyksi miehen iästä riippumatta. Se riski ihan joka ikisen tulee rakkaudessa ottaa.
Mieheni on yhdeksän vuotta minua nuorempi ja kohta olemme olleet kymmenen vuotta naimisissa❤️❤️❤️
Entäs kuuden vuoden ikäero, onko paha? Vai meniskö neljä vuotta nuorempi? Missä menee raja mikä on ok?
Riippuu miehestä. Onko ollut naimisissa tai pitkässä/pitkissä parisuhteissa? Onko ehtinyt nauttimaan vapaudestaan riittävästi, jotta osaa arvostaa vakiintumista. Haluaako vielä omia biologisia lapsia? Ja vaikka nyt ei haluaisikaan mieli voi muuttua, kun ikää tulee.
Ikinä ei voi olla täysin varma mistään, mutta joskus riski on vaan otettava, jos haluaa jotain saavuttaa. Mutta jos kovasti epäilyttää ja "jokin pistää vastaan" niin mielestäni ei kannata vakavampaa suhdetta lähteä kehittelemään.
Valitettavasi ei ole mitään taetta etteikö sydänsuruja voisi tulla sinulle tai miehellesi ennemmin tai myöhemmin ja syynä sydänsurujen syntymiseen voi olla muiakin syitä kuin se, että teillä on enempi ikäeroa kuin monella muulla pariskunnalla, mutta myös paljon vähemmän kuin monella pariskunnalla, joiden suhde on voinut toimia vuosia tai paremmin vuosikymmeniä.
On totta, että monta kertaa niin, että mies on ollu se suhteessa se vanhempi.
Mutta jos nyt aattelet vaikka Ranskan presidentti Emmanuel Macronina (s. 1976), joka on ollu yli kymmenen vuotta aviossa lukioaikaisen ranskanopettajansa Brigitte Trogneux’n kanssa. Hänellä on vaimonsa kautta kolme lapsipuolta, joista yksi oli Macronin kanssa samalla lukioluokalla.
- - Uskaltaisin väitää, etä kumpaisellakin olisi varmasti muiakin kumppaniehdokkaita niin nyt kuin mahd, aiemminkin ollut tarjolla.
Niin tai näin omaa iseään ja tunteitaan on uskallettava ja kyettävä kuuntelemaan. Kenelle sinä Ap olet kumppania valitsemassa itsellesi va enempi mietien ja pohien, mitä muut hänestä mahd. ajatttelevat?
Sinkkumies
Siinä voi käydä niin että sinulla on yksi lapsi lisää, olet milffi ja mies ei ymmärrä miksi lapset haittaavat seksielämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä miehessä saa jarruttelemaan?
Järki sanoo, että näin suurella ikäerolla ei voi syntyä vakavaa suhdetta. En etsi mitään hetken huvituksia vaan pitkää vakituista suhdetta, jos suhteeseen alan. Pelkään että rakastun, sitoudun ja mies jättää vuoden tai parin päästä koska olen "vanha" ja löytää ikäisensä. Joku päässäni sanoo, että mies ei voi olla vakavissaan koska olen niin paljon häntä vanhempi. En halua sydänsuruja ja tuntuu, että tässä liian suuri riski siihen.
ap
Mulle kävi juuri noin. Erittäin erittäin paskasti. Yleensä mies hakee vanhemmasta naisesta vain seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on yhdeksän vuotta minua nuorempi ja kohta olemme olleet kymmenen vuotta naimisissa❤️❤️❤️
Mutta minkäikäisiä olette? Sillähän ei ole väliä kuin tietyissä ikäkausissa. Käytkö kauneusoperaatioissa, täytätkö naamaasi jne? Kun rupsahdat niin se on siinä. Miehille ei naisen luonne merkkaa vaan ulkonäkö. Rupsahtaneet kuoret heitetään pois, sisuksella ei väliä.
Kuinka yskinkeraisena ja typerinä sinä oikein pidät meitä miehiä? - Jos pelkkä naisen ulkonäkö riittäsi siihen että haluaisni elää ja olla naisen kanssa parisuhteessa, tai olisi lopulta se merkittävin asia naisessa (tai jollain myös miehessä) niin yhtä hyvin sitä kaiketi voisin yrittää elää ja olla parisuhteessa nuken kanssa.
En väitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä. - Kyllähän se on monesti se, minkä toisessa ensimmäisesnä huomaa. Mutta ei kauneimmastakaan ulkonäöstä ole juurikaan apua, jos sen alla ei ole mitään erityisä ja rakastettavaa .
Enkä näin sanoessani tarkoita, että vähemmän kauniit (/ tai komeat) olisivat hengeltään ja tai luonteeltaan automaattisesti yhtään sen parempia (tai huonompia) parisuhdekumppaneita.
Sinkkumies
Hurvittelukategoriaan menisi itselläni.