Yksinäisyyden multihuipentuma olen minä
Mä asun kotona vanhempien luona ja raha asioiden takia en ole päässyt muuttamaan omaan asuntoon. No asiani onkin se ettei ole kavereita täällä missä asun ja olen hylkiö. Kyllä hylkiö.
Koko lapsuus kiusaamista minne meninkin ja ammattikoulu jäi kesken kiusaamisen takia kun mä en jaksanut sitä. Olen jonkun 4v ollut kotona vaan masennuksen takia ja paniikkihäiriötäkin sairastan. Lääkitys kyllä on.
Masennus tunteena on hirveä kun kukaan porukoista ei kysy miten mulla menee ja mitä oon tehnyt päivän aikana. Veljen asioista ollaan kiinnostuneita.
Surettaa kun elämässä ei ole ihmisiä jotka haluais olla mun kanssa tai vaan laittaa viestiä. Mutta ei. Mua ei huomata. Yritän olla esillä muissa tiloissa kotona olohuoneessa jne. Kerran kysyin miksei multa kysytä ikinä mitään niin vastaus oli en ehtinyt. Siinä välissä oli naapurin tytöstä jo puhuttu kuinka mukava hän on.
Kommentit (5)
Siis omat perheenjäsenesi eivät huomaa sinua, eivät kysy kuulumisiasi jne.? Näin tulkitsin tuon, että yrität kotona olla olohuoneessa ja muissa yleisissä tiloissa esillä.
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että ehkä perheenjäsenesi olettavat, ettet halua heidän liiemmin kyselevän, kun olet niin paljon kotona, et opiskele tms. Ehkä he siis ajattelevat, että haluat olla rauhassa kyselyiltä ja he antavat sinun olla?
Harmi jos he eivät millään tavalla huomioi sinua, juttele. Ehdota jotain yhteistä tekemistä, vaikka elokuvan katselemista tai ruoanlaittoa yhdessä joku ilta?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No mun vanhemmat sanoi etteivät voi olla mun kavereita ja siksi ei voi tehdä mitäään yhdessä oon jo luovuttanut elämän suhteen että saisin joskus seuraa.
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat sanoi etteivät voi olla mun kavereita ja siksi ei voi tehdä mitäään yhdessä oon jo luovuttanut elämän suhteen että saisin joskus seuraa.
Vanhempasi kuulostavat aika rajoittuneilta. Se ei ole sinun vikasi. Kyllä vanhempi voi olla vanhempi, sekä ystävä jos haluaa. Mutta aika moni ihminen elää elämänsä niinkuin yhteiskunta sanoo ja enemmistö elää. Tee töitä, töitä, töitä ja kuluta niin paljon kuin ehdit. Joka siis on sairas tapa elää. Miten olisi merkityksellisyys omassa elämässä?
Kaikkein hirveimmältä kuulosti tuo että naapurin tyttö oli sitä ja tätä ja niin yleistä Suomessa ettei tytöt saa itse tukea tyttärinä. Halia sulle. On todella väärin ja kovaa tuollainen. Voi kunpa voisi olla tukenasi.
Ei kyl itsestä luettuna vaikuta kovin mukavalle tuollainen. Syrjintää ihan selkeästi on. Jos tiedostaa toisen olemassaolon eikä mitään puhuta on se kurjaa.