Sukupolvi jolla asiat ovat huonoiten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jostain syystä pystynyt lainaamaan tuota ensimmäistä viestiä. Tahtoisin kyllä lähettää ap n aikakoneella 40 luvulle näkemään omakohtaisesti millaista elämä oli silloin, 50- 60 luvulla, vielä 70 luvulla. Haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän joutuisi asumaan niissä oloissa, vessassa, pesulla, pukeutumaan sen aikaisiin vaatteisiin, käymään kaupassa, koulussa, töissä jne. Uskomatonta puppua täällä näppäimiltä päästellään!

Älähän nyt kimpaannu. Ei sodan jälkeisillä sukupolvilla asiat sen paremmin ole ollut, vaikka teknologia onkin kehittynyt. Nuoremmat kärsivät työttömyydestä, konkursseista, eivät saa mitään säästöön vaikka ovat käyneet 7 vuotta kouluja peruskoulun jälkeen, koska palkka on niin pieni. Heillä on myös päihdeongelmia, neuropsykiatrisia ongelmia, on yksinhuoltajuutta ja 40 luvulla syntyneiden eläkkeet maksettavana.

OK loser

mee töihin

Niin, suurille ikäluokille on töitä ollut tarjolla suoraan koulun penkiltä. Moni tienasi suhteessa enemmän kuin maisteri tänä päivänä. Esimerkiksi isäni oli paperimies, eikä käynyt mitään kouluja. Töitä oli ja omakotitalo oli helppo hankkia. Sama työpaikka loppuun saakka. Äiti taas oli pankkivirkailija, kansakoulun penkiltä hänkin. Harrasti töissäkäyntiä.

OK loser

menisit töihin

Olen syntynyt 70. Sanoisin että tämän päivän nuoret ovat pahassa asemassa. Eläkemaksuja saavat maksaa, mutta pääsevät eläkkeellä vasta pitkälti yli 70 v.

Mun pitäs päästä joskus 67 v. 40 luvulla syntyneet pääsivät jo useimmat 60 v.

Vierailija kirjoitti:

En jostain syystä pystynyt lainaamaan tuota ensimmäistä viestiä. Tahtoisin kyllä lähettää ap n aikakoneella 40 luvulle näkemään omakohtaisesti millaista elämä oli silloin, 50- 60 luvulla, vielä 70 luvulla. Haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän joutuisi asumaan niissä oloissa, vessassa, pesulla, pukeutumaan sen aikaisiin vaatteisiin, käymään kaupassa, koulussa, töissä jne. Uskomatonta puppua täällä näppäimiltä päästellään!

Tää on jotenkin hassua, että nykyihmisen elämää pidetään helppona, kun kaikillahan on isot telkkarit, tietokoneet, hienot vaatteet jne. Itse olen sitä mieltä, että materiaaliset asiat eivät korreloi juuri mitenkään elämän helppouden kanssa. Itsekin suorastaan viihdyn alkeellisissa oloissa, missä elämä on tietyllä tavalla yksinkertaista ja asuisin jatkuvasti mökillä jos voisin.

Mikä nykyelämässä on sitten pielessä? Omalta osaltani työelämä on se isoin ahdistusta aiheuttava tekijä. Projektit ovat nykyään niin monimutkaisia, että kukaan ei oikein enää pysty niitä hahmottamaan (IT-hommissa jättimäisessä hankkeessa). Silti äärimmäisen epäselvistä asioista pitäisi olla kärryillä ja vastuussa. Koko ajan pukkaa sähköpostia kännykkään, palavereja päivässä niin paljon, että varsinaiseen tekemiseen ei meinaa riittää aikaa. YT-neuvottelua pukkaa vähän väliä. Usein tekisi mieli siirtyä johonkiin yksinkertaiseen duunarihommaan, mutta ei niillä palkoilla perhettä elätetä Helsingissä. Asunnot järkevältä alueelta alkavat olemaan puolen millin paikkeilla (kuinka pitkään nykyään menee perheasunnon lainan maksamiseen vs. mitä on mennyt aiemmilla sukupolvilla...). Ylipäätään varmuus tulevaisuudesta on olematonta, enkä todellakaan edes kuvittele, että saisin viettää nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti, kuten ennen oli tapana. 

Vapaa-ajalla on yleensä aivan uupunut töiden henkisestä kuormasta, vaikka pitäisi kunnollisena ihmisenä toki käyttää kaikki ylimääräinen aika urheiluun, lapsiin, sukulaisten tapaamiseen jne. Käytännössä nykyään tuntee elävänsä ainoastaan pidemmillä lomapätkillä, kuten kesälomalla ja muu aika on sellaista kärvistelyä.

Vierailija kirjoitti:

1930-luvulla syntyneet. Kuolo korjaa kohta.

Johan niitä menee nuorempiakin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70. Sanoisin että tämän päivän nuoret ovat pahassa asemassa. Eläkemaksuja saavat maksaa, mutta pääsevät eläkkeellä vasta pitkälti yli 70 v.

Mun pitäs päästä joskus 67 v. 40 luvulla syntyneet pääsivät jo useimmat 60 v.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lama-ajan lapset. Milleniaalit, joiden lapsuusaikaa varjostivat taloudellinen epävarmuus sekä perheiden rahaongelmat, ja jotka aikuisiksi päästyään saivat todeta ettei koulutuksesta huolimatta työtä niin vain enää olekaan tarjolla. Lisäksi heillä on niskaan hengittävä vanhempi sukupolvi, jolla kaikki tapahtui lähes tulkoon automaattisesti, kun sotien jälkeen heidän ei tarvinnut rakentaa yhteiskuntaa vaan pääsivät valmiiseen pöytään nauttimaan kaikista eduista. Milleniaalien kääntöpuoli on siinä, että heitä pidetään viisaimpana sukupolvena ja heistä iso osa onkin modernia vela-porukkaa - he kun osaavat elää ensisijaisesti itselleen.

X-sukupolvesta kuuluu samaan porukkaan ainakin sen ajanjakson loppupuolella syntyneet. Monet heistä kärsivät lamoista ihan samalla tavalla jne., kuin myös monet heistä valmistuivat ja opiskelivat 90-luvun laman synkimpinä vuosina.

Joo, mutta me pääsimme kokemaan 2000-luvun it-huuman ja vakiinnutimme asemamme työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jostain syystä pystynyt lainaamaan tuota ensimmäistä viestiä. Tahtoisin kyllä lähettää ap n aikakoneella 40 luvulle näkemään omakohtaisesti millaista elämä oli silloin, 50- 60 luvulla, vielä 70 luvulla. Haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän joutuisi asumaan niissä oloissa, vessassa, pesulla, pukeutumaan sen aikaisiin vaatteisiin, käymään kaupassa, koulussa, töissä jne. Uskomatonta puppua täällä näppäimiltä päästellään!

Tää on jotenkin hassua, että nykyihmisen elämää pidetään helppona, kun kaikillahan on isot telkkarit, tietokoneet, hienot vaatteet jne. Itse olen sitä mieltä, että materiaaliset asiat eivät korreloi juuri mitenkään elämän helppouden kanssa. Itsekin suorastaan viihdyn alkeellisissa oloissa, missä elämä on tietyllä tavalla yksinkertaista ja asuisin jatkuvasti mökillä jos voisin.

Mikä nykyelämässä on sitten pielessä? Omalta osaltani työelämä on se isoin ahdistusta aiheuttava tekijä. Projektit ovat nykyään niin monimutkaisia, että kukaan ei oikein enää pysty niitä hahmottamaan (IT-hommissa jättimäisessä hankkeessa). Silti äärimmäisen epäselvistä asioista pitäisi olla kärryillä ja vastuussa. Koko ajan pukkaa sähköpostia kännykkään, palavereja päivässä niin paljon, että varsinaiseen tekemiseen ei meinaa riittää aikaa. YT-neuvottelua pukkaa vähän väliä. Usein tekisi mieli siirtyä johonkiin yksinkertaiseen duunarihommaan, mutta ei niillä palkoilla perhettä elätetä Helsingissä. Asunnot järkevältä alueelta alkavat olemaan puolen millin paikkeilla (kuinka pitkään nykyään menee perheasunnon lainan maksamiseen vs. mitä on mennyt aiemmilla sukupolvilla...). Ylipäätään varmuus tulevaisuudesta on olematonta, enkä todellakaan edes kuvittele, että saisin viettää nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti, kuten ennen oli tapana. 

Vapaa-ajalla on yleensä aivan uupunut töiden henkisestä kuormasta, vaikka pitäisi kunnollisena ihmisenä toki käyttää kaikki ylimääräinen aika urheiluun, lapsiin, sukulaisten tapaamiseen jne. Käytännössä nykyään tuntee elävänsä ainoastaan pidemmillä lomapätkillä, kuten kesälomalla ja muu aika on sellaista kärvistelyä.

OK loser

sä  nyt et vaan osaa kuin trollata vauvapalstalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jostain syystä pystynyt lainaamaan tuota ensimmäistä viestiä. Tahtoisin kyllä lähettää ap n aikakoneella 40 luvulle näkemään omakohtaisesti millaista elämä oli silloin, 50- 60 luvulla, vielä 70 luvulla. Haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän joutuisi asumaan niissä oloissa, vessassa, pesulla, pukeutumaan sen aikaisiin vaatteisiin, käymään kaupassa, koulussa, töissä jne. Uskomatonta puppua täällä näppäimiltä päästellään!

Tää on jotenkin hassua, että nykyihmisen elämää pidetään helppona, kun kaikillahan on isot telkkarit, tietokoneet, hienot vaatteet jne. Itse olen sitä mieltä, että materiaaliset asiat eivät korreloi juuri mitenkään elämän helppouden kanssa. Itsekin suorastaan viihdyn alkeellisissa oloissa, missä elämä on tietyllä tavalla yksinkertaista ja asuisin jatkuvasti mökillä jos voisin.

Mikä nykyelämässä on sitten pielessä? Omalta osaltani työelämä on se isoin ahdistusta aiheuttava tekijä. Projektit ovat nykyään niin monimutkaisia, että kukaan ei oikein enää pysty niitä hahmottamaan (IT-hommissa jättimäisessä hankkeessa). Silti äärimmäisen epäselvistä asioista pitäisi olla kärryillä ja vastuussa. Koko ajan pukkaa sähköpostia kännykkään, palavereja päivässä niin paljon, että varsinaiseen tekemiseen ei meinaa riittää aikaa. YT-neuvottelua pukkaa vähän väliä. Usein tekisi mieli siirtyä johonkiin yksinkertaiseen duunarihommaan, mutta ei niillä palkoilla perhettä elätetä Helsingissä. Asunnot järkevältä alueelta alkavat olemaan puolen millin paikkeilla (kuinka pitkään nykyään menee perheasunnon lainan maksamiseen vs. mitä on mennyt aiemmilla sukupolvilla...). Ylipäätään varmuus tulevaisuudesta on olematonta, enkä todellakaan edes kuvittele, että saisin viettää nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti, kuten ennen oli tapana. 

Vapaa-ajalla on yleensä aivan uupunut töiden henkisestä kuormasta, vaikka pitäisi kunnollisena ihmisenä toki käyttää kaikki ylimääräinen aika urheiluun, lapsiin, sukulaisten tapaamiseen jne. Käytännössä nykyään tuntee elävänsä ainoastaan pidemmillä lomapätkillä, kuten kesälomalla ja muu aika on sellaista kärvistelyä.

OK loser

sä  nyt et vaan osaa kuin trollata vauvapalstalla

Sä et osaa edes trollata. Ainoastaan hokea kahta sanaa kuin mikäkin idiootti.

1990-1999 syntyneillä lapsuus on alkanut monella kusosesti. Lama vei työpaikat ja pankki katon pää päältä. Muistan itse että ruokana oli vielä 2000-luvun puolella usein pelkkää puuroa eikä lapsena ollut minkäänlaisia harrastuksia. Vaatteet oli usein sukulaisten vanhoja ja leipäjonossa seistiin kun markat vaihtui euroksi. Sitten 2008-2014 iski uusi lama joten ei ollut mitään menemistä lukioon koska siihe ei ollu varaa. 2015 valmistuin työttömäksi ja kyseessä oli 2000-luvun huonoiten työllistävä vuosi. Vasta nyt hiljalleen työelämään ja ainoa lohtu että omassa ikäpolvessa on yllättävän paljon kohtalon tovereita.

Vierailija kirjoitti:

Lama-ajan lapset. Milleniaalit, joiden lapsuusaikaa varjostivat taloudellinen epävarmuus sekä perheiden rahaongelmat, ja jotka aikuisiksi päästyään saivat todeta ettei koulutuksesta huolimatta työtä niin vain enää olekaan tarjolla. Lisäksi heillä on niskaan hengittävä vanhempi sukupolvi, jolla kaikki tapahtui lähes tulkoon automaattisesti, kun sotien jälkeen heidän ei tarvinnut rakentaa yhteiskuntaa vaan pääsivät valmiiseen pöytään nauttimaan kaikista eduista. Milleniaalien kääntöpuoli on siinä, että heitä pidetään viisaimpana sukupolvena ja heistä iso osa onkin modernia vela-porukkaa - he kun osaavat elää ensisijaisesti itselleen.

Tämän on pakko olla vitsi, tai sarkasmia, tai jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70. Sanoisin että tämän päivän nuoret ovat pahassa asemassa. Eläkemaksuja saavat maksaa, mutta pääsevät eläkkeellä vasta pitkälti yli 70 v.

Mun pitäs päästä joskus 67 v. 40 luvulla syntyneet pääsivät jo useimmat 60 v.

OK loser

Nyt boomer nettikurssille mars! Yksi kerta riittää, ei tarvitse painaa lähetä-painiketta monasti. Kyllä se siellä se viesti on ja pysyy kun sen kerran lähettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jostain syystä pystynyt lainaamaan tuota ensimmäistä viestiä. Tahtoisin kyllä lähettää ap n aikakoneella 40 luvulle näkemään omakohtaisesti millaista elämä oli silloin, 50- 60 luvulla, vielä 70 luvulla. Haluaisin nähdä hänen ilmeensä kun hän joutuisi asumaan niissä oloissa, vessassa, pesulla, pukeutumaan sen aikaisiin vaatteisiin, käymään kaupassa, koulussa, töissä jne. Uskomatonta puppua täällä näppäimiltä päästellään!

Tää on jotenkin hassua, että nykyihmisen elämää pidetään helppona, kun kaikillahan on isot telkkarit, tietokoneet, hienot vaatteet jne. Itse olen sitä mieltä, että materiaaliset asiat eivät korreloi juuri mitenkään elämän helppouden kanssa. Itsekin suorastaan viihdyn alkeellisissa oloissa, missä elämä on tietyllä tavalla yksinkertaista ja asuisin jatkuvasti mökillä jos voisin.

Mikä nykyelämässä on sitten pielessä? Omalta osaltani työelämä on se isoin ahdistusta aiheuttava tekijä. Projektit ovat nykyään niin monimutkaisia, että kukaan ei oikein enää pysty niitä hahmottamaan (IT-hommissa jättimäisessä hankkeessa). Silti äärimmäisen epäselvistä asioista pitäisi olla kärryillä ja vastuussa. Koko ajan pukkaa sähköpostia kännykkään, palavereja päivässä niin paljon, että varsinaiseen tekemiseen ei meinaa riittää aikaa. YT-neuvottelua pukkaa vähän väliä. Usein tekisi mieli siirtyä johonkiin yksinkertaiseen duunarihommaan, mutta ei niillä palkoilla perhettä elätetä Helsingissä. Asunnot järkevältä alueelta alkavat olemaan puolen millin paikkeilla (kuinka pitkään nykyään menee perheasunnon lainan maksamiseen vs. mitä on mennyt aiemmilla sukupolvilla...). Ylipäätään varmuus tulevaisuudesta on olematonta, enkä todellakaan edes kuvittele, että saisin viettää nykyisessä työpaikassa eläkeikään asti, kuten ennen oli tapana. 

Vapaa-ajalla on yleensä aivan uupunut töiden henkisestä kuormasta, vaikka pitäisi kunnollisena ihmisenä toki käyttää kaikki ylimääräinen aika urheiluun, lapsiin, sukulaisten tapaamiseen jne. Käytännössä nykyään tuntee elävänsä ainoastaan pidemmillä lomapätkillä, kuten kesälomalla ja muu aika on sellaista kärvistelyä.

OK loser

sä  nyt et vaan osaa kuin trollata vauvapalstalla

Sä et osaa edes trollata. Ainoastaan hokea kahta sanaa kuin mikäkin idiootti.

OK loser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70. Sanoisin että tämän päivän nuoret ovat pahassa asemassa. Eläkemaksuja saavat maksaa, mutta pääsevät eläkkeellä vasta pitkälti yli 70 v.

Mun pitäs päästä joskus 67 v. 40 luvulla syntyneet pääsivät jo useimmat 60 v.

OK loser

Nyt boomer nettikurssille mars! Yksi kerta riittää, ei tarvitse painaa lähetä-painiketta monasti. Kyllä se siellä se viesti on ja pysyy kun sen kerran lähettää.

OK loser

Aloittaja sanoi että hänen 40-luvulla syntyneet vanhempansa 'pääsivät vähällä elämästä.' Kyse ei siis ollut siitä miten heillä on asiat tällä hetkellä. Lukekaa tarkemmin. Lähihistoriaan kannattaa myös perehtyä, ja millaista oli elämä sodanjälkeisessä Suomessa. Paljon hyviä ja kuvaavia teoksia löytyy vaikka kirjastosta.

Lama toi toisille rikkauksia, asunto meni myyntiin just ennen lamaa, asuttiin maalla oin tunnin matkan päässä helsingistä jonkin aikaa "kodittomina" samalla kuin asuntohinta ja muut säästöt tienasi 20%n korkoja. Lopulta irtos isompi ja parempi koti alle puolella millä vanha myyty koska pakkohuutokauppa ja loput fyrkat osakkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja sanoi että hänen 40-luvulla syntyneet vanhempansa 'pääsivät vähällä elämästä.' Kyse ei siis ollut siitä miten heillä on asiat tällä hetkellä. Lukekaa tarkemmin. Lähihistoriaan kannattaa myös perehtyä, ja millaista oli elämä sodanjälkeisessä Suomessa. Paljon hyviä ja kuvaavia teoksia löytyy vaikka kirjastosta.

Ja tämän siis kirjoitti se boomer jonka äiti joutui sodan aikana evakkoon, asui lukuisien ihmisten nurkissa, kävi koulua aina kun perhe sai jostain hommattua kengät ja pääsi uuteen kotiin vasta 14-vuotiaana 1949. Oma elämäni on ollut rikasta ja kylläistä siihen verrattuna, ja aina katto pään päällä.

Boomerilla meni tunteisiin kun joku odoitti että on hyväosainen eikä pitäisi olla mitään valittamista ja tajuta ettei nuoremmat saavuta samoja etuja ikinä kuin mistä hän on nauttinut.

Vierailija kirjoitti:

Boomerilla meni tunteisiin kun joku odoitti että on hyväosainen eikä pitäisi olla mitään valittamista ja tajuta ettei nuoremmat saavuta samoja etuja ikinä kuin mistä hän on nauttinut.

OK loser

"pökkii ostoskärryillä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerilla meni tunteisiin kun joku odoitti että on hyväosainen eikä pitäisi olla mitään valittamista ja tajuta ettei nuoremmat saavuta samoja etuja ikinä kuin mistä hän on nauttinut.

OK loser

"pökkii ostoskärryillä"

Hiljaa boomer.

40-luvulla syntyneet ovat joutuneet kestämään kovan lapsuuden ja elämän. Kiitoksena nuorten sukupolvet, joille tuodaan kaikki eteen valmiina kultalautaselta, vain kvittuilevat.