Outo ystävyys

Mietin onko mun aika päästää irti mun ainoasta ystävästäni.
Ollaan oltu kymmenen vuotta tosi läheiset,tekemisissä päivittäin. On jaettu ilot ja surut. Ystäväni on kuitenkin luonteeltaan hyvin negatiivinen ja puhuu ihmisistä pahaa seläntakana. O
Parin viime vuoden aikana hänen asenne kaikkeen vaikuttaa aika raskaalta. Hänen tapa olla ja tehdä on oikea, kaikki parisuhteet on perseestä eikä hän ymnärrä miten kukaan sellaiseen rupeaa hyi kamala. Jos joku odottaa vauvaa, se on ihan hirveää. Jos joku ylipåätään on onnellinen se on kamalaa eikä tule kestämään.
Olen ajatelut että hänellä on rankka vaihe omassa elämässä ja olen koittanut olla apuna ja tukena.
Tilanne kärjistyi kun aloin seurustelemaan viime vuonna. Ystävä vaan haukkuu mieheni ja toivoo että eroisimme pian. Kaikki on hyi yök,miehen ulkonäköä myöten kaikki. Ja tämän vuoksi en ikinä miehestä ystävälleni viitsi puhua, enkä halua että he tapaavat. Tämä suhde ei ole ystävältäni pois,sillä tapasimme ja juttelimme ihan kuten ennenkin.
Sitten kävi pari kertaa niin että ystäväni ei pariin päivään puhunut minulle mitään. Ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Odotin muutaman päivän ja kysyin taas onko kaikki ok ja hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt hiljaisuutta on jatkunut kuukausi.
Mitä mun pitäisi tehdä? Kysellä taas perään vai antaa vaan olla? Ehkä elämä on vähän helpompaa ilman negatiivista ihmistä siinä, vaikka harmittaakin kyllä.