Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni. VOL 2
16.02.2020 |
Syy miksi tein tämän toisen ketjun aiheesta, on se, että välttämättä aiheesta kiinnostuneet eivät ole lukeneet pitkää ketjua loppuun ja toiseksi, että itselläni on vielä paljon asiaa sekä ymmärrettävää.
Olen todella onnellinen tukijoille.
Paljon keskustelin asiasta ja toivon, että ihmiset ymmärtäisivät ehkä jopa paremmin väkivaltaisten suhteen jatkumon ja siinä elävät ymmärtävät, että oikeasti vika ei ole heissä ja kuinka se manipulointi voi todella saada silmät sulkemaan todellisuuden ympärillä.
Se on uskomatonta ja täysin sanattomaksi vetävää viestintää. Hyvin hämmentävää.
Kirjoitan alle seuraavat tapahtumat.
Aikaisemminhan tarkoitus oli ns. huomaamatta kerätä tavarat ja poistua miehen elämästä. En uskaltanut kertoa erosta koska pelkään manipulointi, pelkään seuraamuksia.
Mielummin normaali suhtautuminen ja sen jälkeen lähtö ilman merkkejä. Se tuntuu turvalliselta. Vasta kotona voisin kertoa olevani mielummin yksin.
En edes kestäisi syytöksiä, mies vetäisi kaiken minun piikkiini vaikka juuri nyt olen jo aika heikko ja jopa tunnen huonoa omatuntoa, vaikka oikeastaan siihen ei ole mitään syytä.
Alla tapahtumia ja toivoisin edelleen kokemuksia ja ennen kaikkea tukea.
Kommentit (15)
Päästyäni perjantaina miehen luo, kaikki oli hyvin. Tämän aiheen kirjotukseni ja ahdistukseni vallassa yritin etsiä merkkejä ja ns todisteita miehen huonoudesta. Varmistusta omille tunteilleni, että asiat ovat huonosti.
Mies olikin todella ihana, huomioi minut, osti kaupasta kaiken minun mieltymyksillä kun ruokaa mietittiin. Kehui kauniiksi, kertoi ikävästään ja rakkaudestaan.
Mies koski minuun hempeästi, puhui rakastelusta, koski eri tavoin(paljon lempeämmin) ja halusi vain, että tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi hänen kanssaan.
Kertoi yhteisestä ajastamme tulevaisuudessa, huomioi minua todella erityisesti ja oli vain yksinkertaisesti todella lempeä minua kohtaan. Oli jotenkin todella oma itsensä, siis se johon rakastuin.
Tässä vaiheessa tunsin olevani hullu, ajattelin, että olen oikeasti kuvitellut kaiken aikasemmin tapahtuneen p"skan omaksi ylireagoinniksi. Ajattelin, että olen huono ihminen kun palstalle kirjoitan kokemuksiani ja ajattelin, että olenko väärässä. Olenko oikeasti vain keksinyt päästäni nämä asiat.
Mitään merkkejä siitä huonosta ihmisestä ei millään tavalla yksinkertaisesti ollut.
Jatkoimme iltaa....
Menimme ystävien luo.
Hänen ystävänsä sanoi, että anna naisellesi sun istumapaikka.
Vastasi, että olen niin lihava, että paikka ei olisi minullekaan hyvä.
Kaikkien edessä haukkui lihavaksi (en ole) ja tyrmistyin. Keräsin vain itseni enkä halunnut loukkaantua.
Miehet jatkoivat juttuaan omillaan ja minä nautin naisten seurasta.
Mentiin baariin, oli kivaa eikä mitään episodeja ollut, mies oli minun puolellani vaikka häntä tultiin iskemään. Hyvä näin, ilta oli mielestäni aika onnistunut.
Aamulla ajattelin olevani vain väärässä asioiden suhteen ja että ylireagoin tuota lihavuus-huumori-juttua.
Kunnes illalla särki taas minut henkisesti...
Jatkan kun tuskin mahtuu samaan tekstiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, narsistin tunnuspiirteistä ensimmäinen on se että sulle tulee jatkuvasti mieleen ajatus ”kumpi meistä on hullu?” Ja se että alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Tuo helliminen ja hyvänä pitäminen on narsistin tapa kietoa uhrinsa tahmeaan seittiin jossa on epämukava olla, mutta ei oikein osaa suoraan sanoa miksi. Sillä
sinua hallitaan.
Tätä on kyllä hirveää lukeakin. Miehesi haistaa että teet eroa ja laittaa päälle sen alun hurmausvaihteen että saa taas kiristettyä siimaa ja vedettyä sinua lähemmäksi, ja syklin jälkeen olet taas väsyneempi ja hämmentyneempi ja voimattomampi. Ap, JUOKSE. Älä mene sinne enää. Jos sulla on tavaroita miehen luona unohda ne. Mikään tavara ei ole mielenterveyden menetyksen arvoinen. Estä tuo kusi pää kaikilla alustoilla.
Voisiko joku linkittää alkuperäisen keskustelun tähän ketjuun? Aihe kiinnostaisi ja vasta nyt kiinnitin tähän huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis seuraavan iltana näimme taas ystäviä.
Kävimme kaupassa, kävimme yhdessä maisemapaikassa, nautimme toistemme seurasta ja oli hauskaa. Ei mitään merkkejä mitään poikkeavasta, ihan normaalia ja kaksi pariskuntaa keskustelevat ja heittävät huumoria.
He jäivät vielä syömään luoksemme, tein ruoan ja tarjosin lasin viiniä toiselle heistä.
Mieheni oli jo juonut paljon eikä nukkunut montaa tuntia edellisyönä. Tosin en minäkään.
Yhtäkkiä sanoi, että "Täytä ystäväni lasi viinillä. Hei tarjoilija! Tee se! Tarjoile ystävälle lisää viiniä!"
En tehnyt niin koska tyyppi ei edes tahtonut lisää ja oli lähes puolilasia vielä jäljellä.
Mies vain alkoi hokemaan kuinka hirveä ämmä olen kun en tarjoile, miksi palvelijana en voi tehdä niin, miksi kieltäydyn noin helposta hommasta enkä kuuntele miestä.
Huusi vain ja haukkui, hoki minun olevan palvelija.
Kuulemma minun olisi pitänyt painua he"vettiin ja katsoa millä kulkuvälineellä pääsen nopeiten kotipaikkakunnalleni.
Olin saastaa ja huonoa seuraa, huono palvelija ja hävytön kun en suostunut miehen pyyntöön.
Vielä kun ystävät olivat aivan ihania eikä kyseinen ihminen edes halunnut lisää sitä viiniä., lähinnä vaivaantui ja nolostui miehen käytöksestä. Tottakai...
Lisäksi mies vielä kaatoi lisää ja tavallaan pakotti juomaan toisenkin lasin.
Itse karkasin hetkeksi näkyviltä, jotta mies rauhottuisi ja kun vieraat olivat lähdössä, niin kysyin onhan heillä kaikki hyvin.
Kuulemma oli ja kysyivät samaa minulta. Sanoin, että on mutta eniten harmitti heidän todistuksensa tilanteesta ja lähtivät pois.
Hävetti niin paljon. Oli vain jatkettava normaalisti ja mies oli yhtäkkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Seuraavana päivänä selostin tilanteen miehelle. Sanoi puolustukseksi, ettei muista mitään.
Sanoi myös, että hänellä on ollut tosi rankkaa ja se kärjistyi noin.
Kun sanoin, että harmittaa vieraiden puolesta ja hänen on syytä pyytää anteeksi niin vastaus oli että: "kyllä he mut tuntevat"
Ei siis mitään vastuuta, ei anteeksipyyntöö, ei katumuksen merkkejä...
Ei mitään.
Paitsi, että mies vain sanoi rakastavansa minua ja sanoi, että kuin rankkaa on ollut ja sanoi, ettei kiusaa enää, hieman naureskellen.
Itse en koskaan käyttäytisi noin nöyryyttävästi, tuskin missään humalatilassa ja jos niin tekisin niin kyllä pyytäisin anteeksi useasti ja olisin aivan kauheissa omatunnontuskissa. Haluaisin korvata asian jne....
Mutta tää oli kyllä sellainen tilanne että ottaa päähän taas.
Tavarat pakattu ja pian on omaan kotiin lähtö edessä eikä paluuta ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku linkittää alkuperäisen keskustelun tähän ketjuun? Aihe kiinnostaisi ja vasta nyt kiinnitin tähän huomiota.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3665525/miten-paasen-irtaantumaan-raado…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ap nyt lujana. Mieti loppuelämää tuollaisessa vuoristoradassa. Se ei ole vaihtoehto. Älä anna tuon enää manipoida itseäsi kertaakaan. Onneksi asutte eri paikkakunnilla ilmeisesti.
Sehän käski sun lähteä. Miksi et silloin lähtenyt? Mitähän oikeastaan haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vielä pitäisi tapahtua että ihan oikeasti tajuaisit lähteä tuosta suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku linkittää alkuperäisen keskustelun tähän ketjuun? Aihe kiinnostaisi ja vasta nyt kiinnitin tähän huomiota.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3665525/miten-paasen-irtaantumaan-raado…
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se hauska ihana mies ei ole totuus, se on naamio. Totuus on se mies joka sanoo normaalipainoista lihavaksi ja tarjoilijaksi ja haukkuu ja nolaa. Tämän jälkimmäisen läsnäolo tulee lisääntymään koko ajan kunnes ei ole enää mitään muuta. Tuo mies ei edes osaa rakastaa vaikka väittää niin. Ihminen joka rakastaa ei kohtele toista noin millään tekosyyllä.
Etkö pelkää, että ukkosi näkee tämän keskustelun? Ehkäpä kannattaa nyt vain ihan oikeasti lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä edellisen ketjun viimeisiä juttujani..
Tämä on vaikeaa koska en ymmärrä.
Tämä on vaikeaa koska mitkään järkiperustelut eivät auta kaiken kokemamme jälkeen, ei voi ymmärtää miksi ihminen todella käyttäytyy niin kylmästi yhtäkkiä. Ei voi jäädä kuin sanattomaksi. Ja vaiheet kiertää loputtomiin....
Tästä viikonlopusta on oikein hyvä esimerkki.
Olin matkalla miehen luokse, ajattelin, että korkeintaan yksi yö ja katoan vaihvihkaan miehen elämästä. Otan tavarani, esitän normaalia hänelle ja sitten vain katoan enkä ole häneen yhteydessä.
Totuuden silmissä mokasin jo heti ensimetreillä, että lankesin siihen mitä välillämme tapahtui ensimmäisen illan aikana tänä viikonloppuna päästyäni hänen luokseen...
Viikonloppu alkoi hyvin mutta päättyi 'yllätykseksi" pahaan oloon.
Ap