Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako vaihtaa alaa vai opiskella tutkinto loppuun?
16.02.2020 |
Olen erittäin ahdistavassa tilanteessa. Olen parikymppinen yliopisto-opiskelija. Opiskelen professioalaa (valmistun tiettyyn ammattiin, enkä saa vain jotain yleispätevää tutkintoa), mutta alani työllisyystilanne ei ole paras mahdollinen ja siitä on vaikea saada tilastotietoa (on niin pieni ala). Pidän kovasti alastani, ja luulisin viihtyväni alan töissä. Opintoja on vielä 2,5 vuotta jäljellä. Tämä nykyinen on ensimmäinen korkeakoulututkintoni. Mahdollinen valmistuminen työttömäksi on alkanut ahdistaa ihan liikaa. Parin vuoden päähän ei toki voi ennustaa - tilanne voi silloin olla parempi tai vielä huonompi. Haaveilen alanvaihdosta jollekin lähes 100 % työllistävälle alalle. Toisaalta tuntuisi ikävältä heittää tähänastiset opinnot hukkaan. Lisäksi alanvaihto on tehty hankalaksi, ja parhaiten työllistäville aloille on myös kovin kilpailu. Jonkin verran toki opiskeluaikaisella aktiivisuudella ja tiettyjen taitojen kehittämisellä voi parantaa mahdollisuuksiaan pärjätä työnhaun kovassa kilpailussa, mutta myös itsensä jatkuva kehittäminen ja kilpailu muita vastaan tuntuu ahdistavalta. Haluaisin vain keskittyä opintoihin ja mennä sitten töihin.
Olen temperamentiltani aika herkkä ja turvallisuushakuinen, joten jatkuva epävarmuus ja työelämän raakuus ja kova kilpailu vie pian mielenterveyteni! Vinkkejä tai vertaistukea?
Kommentit (48)
Kävisin loppuun. Ehtii sitä senkin jälkeen aloittaa alusta jonkin uuden koulutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee jo opiskeluaikana alasi töitä. Helpottaa työnhakua kun valmistut.
Jos et onnistu löytämään nykyisen alan töitä tiukalla hakemisella esim. puoleen vuoteen, voithan pitää sitä merkkinä, että ala ei työllistä tarpeeksi hyvin, ja hakeutua sitten työllistävämmälle alalle.
Työelämä on luonteeltaan epävarmaa, opettele hyväksymään. Älä tee egokysymystä, eli älä sido itsetuntoa tai minäkuvaa siihen, saatko töitä tai pääsetkö opiskelemaan. Ota kaikki ihan vaan leikkimielisenä testinä, olo helpottaa.
Ite vaihdoin alaa yli nelikymppisenä, joten peli ei ole läheskään menetetty, päätätpä mitä tahansa. Kyl se siit.
Vierailija kirjoitti:
Tee jo opiskeluaikana alasi töitä. Helpottaa työnhakua kun valmistut.
Jos et onnistu löytämään nykyisen alan töitä tiukalla hakemisella esim. puoleen vuoteen, voithan pitää sitä merkkinä, että ala ei työllistä tarpeeksi hyvin, ja hakeutua sitten työllistävämmälle alalle.
Työelämä on luonteeltaan epävarmaa, opettele hyväksymään. Älä tee egokysymystä, eli älä sido itsetuntoa tai minäkuvaa siihen, saatko töitä tai pääsetkö opiskelemaan. Ota kaikki ihan vaan leikkimielisenä testinä, olo helpottaa.
Ite vaihdoin alaa yli nelikymppisenä, joten peli ei ole läheskään menetetty, päätätpä mitä tahansa. Kyl se siit.
Valitettavasti ala on sellainen, ettei töitä saa eikä voi tehdä opiskeluaikana. Toki pakolliset harkat on, mutta ne on kaikilla muillakin... Teen tällä hetkellä alaan liittymätöntä työtä opintojen ohessa, mutta kuitenkin sellaista, josta saattaa olla hyötyä työnhaussa (en siis tee jotain täysin aivotonta hanttihommaa, vaan minulla on myös vastuuta, suunnittelua ja monipuolista vuorovaikutusta työssäni).
Kiitos kaikille vastauksista. Jotenkin nyt tuntuu, että elämä pitää saada kiireellä valmiiksi, mutta järjellä ajateltuna kerkeää sen uuden tutkinnon opiskelemaan myöhemminkin. Olen kai vaan niin herkästi ahdistuvaa sorttia, että epävarmuus tuntuu kamalalta...
Ap
Opintotukien takia annan eri neuvon kuin muut. Jos teet tämän tutkinnon loppuun niin et saa enää opintotukea toista korkeakoulu tutkintoa varten.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä alasta on kyse... Harvoja on sellaiset yliopistoalat, joissa valmistuu a) selkeään ammattiin, b) joissa on huono työllistyminen ja c) jota työtä ei voi tehdä ennen, kuin on valmistunut... Itselleni ei tule yhtään tällaista komboa mieleen, jossa kaikki edellä mainitut ehdot täyttyisivät.
Mutta itse kysymykseen: tekisin tutkinnon loppuun. Jos tarvetta, voit tehdä kakkostutkinnon sitten joskus jostain työllistävämmästä alasta, näin tein itsekin. Kakkostutkinto on huomattavasti pienempi homma, kuin ensimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opintotukien takia annan eri neuvon kuin muut. Jos teet tämän tutkinnon loppuun niin et saa enää opintotukea toista korkeakoulu tutkintoa varten.
Rahanpuute toki aiheuttaisi stressiä, mutta todennäköisesti poikaystäväni olisi silloin jo työelämässä. Lisäksi uskon, että pahassa tilanteessa vanhempani auttaisivat minua rahallisesti. Tietenkin tekisin myös kesätöitä ja mahdollisesti opintojen ohella jotain. Eli raha tuottaisi päänvaivaa, mutta uskoisin sen puolen jotenkin järjestyvän.
Ap
Kävisin loppuun, jotta saisin opintolainan takaisinmaksun sekä eläkekertymää suoritetusta tutkinnosta. Onko alallasi parempi työllisyystilanme ulkomailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuun vaan jos kerran on sellainen mikä kiinnostaa ja mistä pidät. Mieti miten voit parantaa mahdollisuuksiasi työllistyä ja suunnittele opintosi siihen katsoen.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä alasta on kyse... Harvoja on sellaiset yliopistoalat, joissa valmistuu a) selkeään ammattiin, b) joissa on huono työllistyminen ja c) jota työtä ei voi tehdä ennen, kuin on valmistunut... Itselleni ei tule yhtään tällaista komboa mieleen, jossa kaikki edellä mainitut ehdot täyttyisivät.
Mutta itse kysymykseen: tekisin tutkinnon loppuun. Jos tarvetta, voit tehdä kakkostutkinnon sitten joskus jostain työllistävämmästä alasta, näin tein itsekin. Kakkostutkinto on huomattavasti pienempi homma, kuin ensimmäinen.
En halua kertoa alaa tunnistamisriskin vuoksi, on sen verta pienet piirit :D Mutta mitä tarkoitat sillä, että kakkostutkinto on pienempi homma? Meinaatko, että opiskelu yleensä on tutumpaa ja sujuu siksi paremmin, vai tarkoitatko hyväksilukuja? Todennäköisesti toinenkin tutkinto olisi tiukasti etukäteen määritellyn koulutusputken professioala, joten hyväksilukuja olisi vaikeampi saada kuin "yleispätevillä" aloilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% varma työllisyys taitaa olla nykyään lääkäreillä.
Vierailija kirjoitti:
Kävisin loppuun, jotta saisin opintolainan takaisinmaksun sekä eläkekertymää suoritetusta tutkinnosta. Onko alallasi parempi työllisyystilanme ulkomailla?
Ulkomaiden työllisyystilannetta en ole tutkinut, pitääpä yrittää selvittää! Kielitaitoa on sen verran, että ainakin englanniksi ja ruotsiksi työskentely onnistuisi pienellä harjoittelulla. Kiitos tästä vinkistä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opintotukien takia annan eri neuvon kuin muut. Jos teet tämän tutkinnon loppuun niin et saa enää opintotukea toista korkeakoulu tutkintoa varten.
Opintotukea saa 2250 euroa vuodessa. Onko se niin merkittävä summa, että tekisi näin suuria päätöksiä sen perusteella?
Minä hain alalle, jolla on hyvä työllisyystilanne. Halusin turvaa ja varman tulon.
Valitsin väärän alan. Ei se pelkkä varma työllisyys tee ihmisestä onnellista. Jo opiskeluaikana on ollut paljon harjoitteluita ja joka harjoittelussa tunnen kuolevani sisäisesti, kun ala on niin väärä kuin olla ja voi. Tuntuu, että myyn sieluni, jos jään tälle alalle.
Nyt sanoisin, että kuuntele sydäntäsi ja opiskele sitä alaa, joka sinua todella kiinnostaa. Sen varmasti työllistävän ammatin voi hankkia, jos unelma-ala ei kannakaan. Jos jätät nyt kesken, saatat päätyä väärälle alalle jossittelemaan, että jos se unelma-ala olisikin työllistänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
100% varma työllisyys taitaa olla nykyään lääkäreillä.
Jep, ainakin lääkäreillä, hammaslääkäreillä, puheterapeuteilla ja psykologeilla. Tosin olen valmis opiskelemaan myös AMK:ssa, jos sieltä jonkun hyvin työllistävän ja jokseenkin kiinnostavan alan löytäisin.
Ap
Farmasiakin taitaa olla aika pomminvarma ala. Eikä tarvitse opiskella kuin kolme vuotta.
Ihan normaalia ahdistusta. Minulla oli generalistiala ja kyllä ahdisti, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Alkuun piti tehdä tuntitöitä, pätkiä, tosi huonolla palkalla.
Vaikutat kieltämättä aika turvallisuushakuiselta, jos ajatuskin muiden kanssa kilpailemisesta saa sinut murenemaan. Miten kestät elämää oppilaitoskuplan ulkopuolella ylipäänsä? Voit toki hakea yliopistoon opiskelemaan jotain marginaalista alaa ja niin poispäin, mutta maailma ei ole kenellekään velkaa oikeaa työpaikkaa pelkkien haaveiden perusteella. Olen itsekin yliopiston käyneenä nähnyt nämä ihmisten haaveet ja sitten tyrmistyksen siitä, kun yhteiskunta tai kuuluisa Joku Muu ei ole pedannut automaattista polkua omiin haaveisiin. Mitäs vanhemmat ette käyneet niitä keskusteluja nuorisonne kanssa vaan vain ostitte rätit ja puhelimet ja tsemppasitte ilman mitään kritiikkiä.
Mulla on useampi ystävä, jotka menivät yliopistoon opiskelemaan alaa, joka kiinnostaa ja on enemmän harrastus kuin tuleva työ.
Yksi valmistui. Ei saanut töitä. Tiesi jo etukäteen työllisyystilanteen olevan erittäin huono. Opiskeli uuden yliopistotutkinnon, joka työllistää.
Toinen keskeytti opinnot ja aloitti opinnot amiksessa työllistävällä alalla.
Kolmas keskeytti opinnot ja on tehnyt useamman vuoden osa-aikaista myyjän hommaa.
Kaikki he katuivat, että eivät ajatelleet nuorina unelmian pidemmälle. Kyllähän se on kaunis ajatus, että toteuttaa intohimoaan. Mutta aikuisuudessa rahaongelmat tulevat vastaan. Mikä järki hukata monta vuotta nuoruudestaan tutkintoon, jolla ei saa töitä? Sitten pitää kuitenkin opiskella se toinen ammatti.
Lukioilla olisi mielestäni velvollisuus antaa todenmukaiset mielikuvat eri ammateista. Joidenkin alojen aloituspaikkoja tulisi myös vähentää. On mahdollista löytää kiva ala, jossa jaksaa ja josta löytyy töitä. Ehkä se ei ole unelma-ammatti, mutta onpahan rahaa ja energiaa tehdä vapaa-ajalla mitä lystää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat kieltämättä aika turvallisuushakuiselta, jos ajatuskin muiden kanssa kilpailemisesta saa sinut murenemaan. Miten kestät elämää oppilaitoskuplan ulkopuolella ylipäänsä? Voit toki hakea yliopistoon opiskelemaan jotain marginaalista alaa ja niin poispäin, mutta maailma ei ole kenellekään velkaa oikeaa työpaikkaa pelkkien haaveiden perusteella. Olen itsekin yliopiston käyneenä nähnyt nämä ihmisten haaveet ja sitten tyrmistyksen siitä, kun yhteiskunta tai kuuluisa Joku Muu ei ole pedannut automaattista polkua omiin haaveisiin. Mitäs vanhemmat ette käyneet niitä keskusteluja nuorisonne kanssa vaan vain ostitte rätit ja puhelimet ja tsemppasitte ilman mitään kritiikkiä.
No minä olen myös turvallisuushakuinen ja minun piti kyllä jo lapsena huolehtia esim itsarilla ja perheen tappamisella uhkailevasta kännikalaisästäni, minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi ja koulukiusattu vuosikausia jne jne. Olisi mukavaa jos edes aikuisena ei tarvitsisi stressata ja pelätä aamusta iltaan mutta ei, pitää kilpailla ja stressata ja pingottaa ja ahdistua.
Kävisin loppuun ja hakisin sitten uuteen jos tarvis. Oot kuitenkin noin pitkällä ja jos alasi kerran kiinnostaa. Älä heitä hukkaan.