En vaan enää jaksaisi
herätä joka aamu ihan hirvittävään tuskaan ja pahaan oloon, ahdistukseen, pelkoon. En jaksa kävellä kadulla ja katsoa vastaantulevia ihmisiä päin. Alkaa pikkuhiljaa tuntua että kaikkia ihmisiä ei vain ole tarkoitettu elämään. Isoin tekijä on tietenkin intohimottomuus, tuntuu kuin aivoista puuttuisi osa joka estää minua tuntemasta mielenkiintoa mitään kohtaan ja jäljelle jää vain tyhjyyttä
Miten te jaksatte nousta aamulla sängystä?
Kommentit (6)
Narua saa S-raudasta. Muista bonukset!
😂
Vierailija kirjoitti:
Narua saa S-raudasta. Muista bonukset!
😂
Öljyä varmaan on valmiina?
Toiset ihmiset tarttis jonkun aivan erilaisen elinympäristön.
Kokeilkaa sitä.
Joo tuttua, minulla on suunnitelmat jo aika pitkällä lähteä täältä. Jos saisin täyden varmuuden etten pelkästään jää vammautuneena kitumaan tänne, tekisin heti omakohtaisen exitin. Olen kyllä itsekin ollut lopun partaalla yli kymmenen vuotta, tai pikemminkin koko elämäni ajan, mutta onneksi on nyt enempi tietoa miten tämän voisi saada loppumaan. Tämä on hyvin sairas maailma eikä täällä ainakaan empatiakykyinen, muitakin kuin itseään ajatteleva ihminen kestä elää masentumatta. Enkä kestä minäkään enää ihmisiä yhtään, tahtovat pelkkää pahaa minkä voisaalta älinpitämättömyydeltään ehtivät.
Jaksan nousta sängystä kun koira on pakko viedä aamulenkille.
T: elämänhaluttomuutta ja it-semur-hasuunnitelmia jo 20 vuoden ajan