Adhd tutkimuksiin, kannattaako?

Olen miettinyt että minulla mahdolllisesti on hyvin lievä ADD tai jotain muuta?

Elämä tuntuu olleen yhtä taistelua ja takkua, vaikka mitään ei juurikaan ole tapahtunut vaan jumitan pääsemättä oikein minnekään. Tein ison elämänmuutoksen ja ajattelin sen tuottavan jotain tyydytystä sisäiseen tyhjyyteen mutta olo vain paheni. En vain saa mitään päätöksiä tehtyä enkä aloitettua asioita. Ja todellakin olen aina ollut tällainen , jo ennen kouluikää. Minusta tuntuu masentuneelta, mutta voiko ihminen olla koko elämänsä vain masentunut..
Minulla on aina ollut sellainen tunne, että aika menee liian nopeasti enkä ehdi ajatella tarpeeksi asioita.

Nyt mietin tutkimuksiin hakeutumista. Mietin vain kannattaako? Jos minulla jotain olisi, en varmaan lääkitystä tarvitsisi saisi tai haluaisi. Nyt minulla olisi haaveena opiskella omaa alaani eteenpäin, mutta en tiedä mitä, mihin suuntaan enkä osaa valita, olen miettinyt nyt jotain 5 vuotta. Koulut olivat niin tuskallisia että pelottaa jo nyt. Haluan opiskella, aihe kiinnostaa ja motivaatiota on, mutta ajatus vaikka vuodenkin koulutuksesta tuntuu vaativan aivan liikaa pitkäjänteisyyttä ja varmuutta siitä mitä haluan.

Olisikohan diagnoosista mitään käytännön hyötyä jos pääsisin vielä opintoihin kiinni? Tuntuu myöskin aika vaikelta kohdata näitä asioita, joten kynnys tutkimuksiin hakeutumisesta on melko iso...

Lyhyesti oireita/piirteitä joita tiedän varmasti minulla olevan:
- unohtelu. Tavarat katoavat, kämppä ja auto on kuin kaatopaikka.
- vaikeus tehdä valintoja
- vaikeus hallita aikaa. En huomaa ajankulkua, luulen tekeväni enemmän asioita tietyssä ajassa kuin on mahdollista
- on/off asenne asioihin, joko kiinnostaa tai ei yhtään. Vaikeus tehdä epäkiinnostavia asioita ja keskittyä niihin. Töissä jos yritän tehdä jotain tylsää rutiinihommaa huomaankin yhtäkkiä osallistuneeni viereiseen pöytäkeskusteluun enkä edes tiedä miten niin kävi. Asioihin jotka kiinnostavat minua voin uppoutua aivan täysin vuosiksi ja osata niistä kaiken, vitsailen usein olevani vähän autisti
- aloitekyvyttömyys/syöksyminen asioihin ilman suunnittelua. Yleensä kuitenkin jumitan. Ennen älypuhelimia saatoin vain istua sohvalla tekemättä mitään 2h ja miettiä että pitäisi lähteä *lisää tähän paikka*. Nyt kun on kaikki älylaitteet juutun selaamaan niitä.
- Lapsena olin haaveilija. Koulusta tuli huomautuksia koska en seurannut opetusta vaan tuijottelin ulos ikkunasta.
- Tunteiden ailahtelu. Lapsena sain jäätäviä raivareita mitä säikähdin siis itsekin koska menetin täysin itsehillintäni. Teini-ikä oli tokikin erityisen hankala, olin masentunut ja ajoittain itsetuhoinen, mutta pääsin siitä ihan omin avuin yli. Nykyäänkin olen tunteikas
- Minulla on diagnosoitu lukihäiriö. Tämä on tosi hassua koska olen ollut kielellisesti todella lahjakas, kirjoitin äidinkielestä L yo kokeissa. Kirjoitusvirheitä kyllä tulee (sori). Usein ilmeisesti liittyy ADHD
-ajoittainen masentuneisuus, en tosin tiedä olenko edes masentunut vai en. Minulle tulee aivan järjettömiä väsymysjaksoja, kulutan otseni helposti loppuun ennä osaa pysähtyä
-sosiaalinen kömpelyys. Osaan olla todella hyvä ihmisten kanssa ja osaan solmia luottamussuhteen ihmisiin. Silti kun en erikseen keskity olen kamala möläyttelijä enkä osaa käyttäytyä ns sääntöjen mukaan. Kun teen asiakastyötä ja keskityn siihen ongelmaa ei ole, kun rentoudun...
-olin todella koulukiusattu oman sosiaalisen typeryyden vuoksi. Koulut tuskaa..
-ajaudun vaarallisiin tilanteisiin ja saatan etenkin humalassa olla harkitsematon. Olen päätynyt hyväksikäytön uhriksi seurustelusuhteessa