Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päättyneet parisuhteet ja niistä jäänyt epätietoisuus
13.02.2020 |
Omalla kohdallani:
Olin ex-mieheni kanssa 10v+ yhdessä. Hän tilaili käytettyjä naisten pikkuhousuja salaa postirestanteosoitteen turvin. Asia tuli sattumalta ilmi. Toki aluksi hermostuin, ällöttävä ajatus, mutta lopulta asia vaiettiin jonkinlaisen hienotunteisuuden ja tabun nimissä.
Minulta myös katosi vuosien varrella omia vaatteitani. Lähinnä kai alusvaatteita ja mekkoja. Ihmettelin tätä joskus ääneen exälle joka ei kommentoinut asiaan oikeastaan mitenkään. Lopulta ymmärsin, kun taas hävisi rintaliivit, että hänhän ne vie. Meillä ei ollut käynyt ketään vieraita, olen siitä 100% varma, ja niin vain lähtivät uudet liivit kuivaustelineeltä eikä niitä koskaan enää löytynyt. Ex tietenkin kiisti asian. Oli muutenkin patologinen valehtelija. En ollut osannut aiemmin epäillä exääni vaatteiden varastelusta, vaikka asiahan oli päivänselvä kun sitä katsoi eri (avautunein) silmin.
Erostamme on nyt pari vuotta aikaa ja molemmat elää omaa elämäänsä. Silti huomaan välillä pohtivani: kenen kanssa oikein jaoin vuoteen lähes 15v ajan. Ja kuinka vähän sitä lopulta tunteekaan toista.
Onko muilla vastaavia kysymysmerkkejä omista (ex-) suhteistaan? Jäikö jokin asia selvittämättä?
Kommentit (6)
Ei ole. Miksi niitä pitäisi jälkikäteen kaivella/selvitellä, mitä se jalostaa? Jos suhde on jo ohi, niin se on ohi varmaan ihan syystä. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ajattele mitenkään aktiivisesti mennyttä, lopulta aika vähän, mutta mikäli voisin valita totuus-epätietoisuus (esim. onko ex transu vai pukeeko jotakin muuta varastetuilla vaatteillani), niin valitsisin totuuden. Totta tosin tuokin että mennyt on mennyttä.
Ap
Turha noita on liikoja miettiä. Ei kaikkeen ole selitystä ja ei selitykset asioita muuksi muuta. Anna olla ja menen eteenpäin.
Ymmärrän hämmennyksesi ja negatiiviset tunteesi. Sinua on pidetty epätietoisuudessa ja valehdeltu. Aika paljon kaiketi vaaditaan että puoliso niin toimii, joten voi kai sanoa että hän ei ollut sinut taipumuksensa kanssa. Olisitko halunnut auttaa häntä, jos tietäisit nyt sen minkä tiedät?
Miten parisuhteessa voidaan rakentaa myös henkisesti hyvä paikka olla, mitä se olisi vaatinut häneltä? Entä sinulta? Kannattaa kai miettiä tätä ennen uutta suhdetta...
Kiitos kommentistasi. Hyviä kysymyksiä.
Mikäli ex on/olisi itse pukeutunut varastamiinsa vaatteisiini, niin olisin alkujärkytyksestä selvittyäni hyväksynyt asian ja todennäköisesti vaiennut siitä hienotunteisesti, kuten myös tein pikkuhousujen tilailusta. En missään tapauksessa olisi käyttänyt asiaa häntä vastaan tai mitenkään revitellyt sillä.
Hänhän ei ole mikään pehmo naismainen pieni mies joka ilkeän akkansa vuoksi peitti taipumuksensa, mikäli joku niin ajatteli, vaan kaikkea muuta. Patologinen valehtelija, väkivaltaan taipuvainen, sairaalloisen itsekeskeinen pessimisti. Vouhottaa ulkokullalla, vähempi varaiset ovat hänen silmissään "rahvaita". Muutamia puolia mainitakseni. On hänessä toki myös hyviä puolia kuten meissä kaikissa.
Tarkoitus ei ollut niinkään pohtia omasta halustani päättynyttä ex-parisuhdettani, vaan olisi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia aiheesta.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ei ole ihan siksi että en halua enää ajatella niitä suhteita ollenkaan, en siis myös selvittää niistä mitään.