Numeroarvostelu palaa peruskouluun!

Ihanaa!

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006403436.html

Ensimmäinen uuden OPS:n mukanaan tuoma hörhöily on saanut pisteen ja hyvä niin. Harmillisesti asia tietenkin korjataan vasta, kun eka ikäluokka on nyt 9. luokkalaisia ja huomataan, että perseelleenhän tämä meni. Toivottavasti seuraavaksi puretaan ilmiöoppimisen kanssa häröily.

Oma lapseni kuuluu tämän hörhöilyn uhreihin, onneksi vasta siihen seuraavan ikäluokkaan. Joku palavasieluinen virkamies selitti posket hehkuen vanhampainillassa näiden ollessa 5. luokalla, kuinka mahtavaa onkaan, kun lapset vaan itsearvioivat ja opettaja määrittelee sen, onko tavoitteet saavutettu vai ei. Hän oli hyvin pettynyt, kun heidän toiveensä siitä, että ekat numerot saataisiin vasta 8. luokan keväällä ei ollut mennyt läpi, vaan opettajat pakotettiin antamaan numerot jo 7. luokalla keväällä.

En ole ikinä ollut vanhempainillassa, jossa esitettään niin paljon kysymyksiä ja ilmaistaan suoranaista suuttumusta, kuin tuolloin. Jo silloin kysyttiin, että MIKSI? Kun kuitenkin niillä numeroilla haetaan jatko-opintoihin. Asiantuntijan mielestä oppilaat osaavat parhaiten arvioida omaa edistymistään ja arvioidaan heidän itsensä asettamien tavoitteiden mukaan. Juttuna oli siis se, että 10-vuotiaat asettavat omat tavoitteensa ja arvioivat sitten omaa edistymistään niihin nähden. Siis suunnilleen jotain näin puupäistä.

Nuoremme, joka nyt onneksi on kohtuullisella tasolla koulussa, sai siis ensimmäiset numeronsa viime keväänä. Siihen saakka todistuksen asteikko oli: tavoitteet saavutettu/tavoitteet saavutettu ositain/tavoitteita ei saavutettu. Piste. Ei mitään sanallista arviointia, ei mitään muuta. At´rviointikeskusteluissa mentiin jonkun uuden OPS:n kaavakkeen mukaan ja keskityttiin lähinnä siihen, millä fiiliksellä koulussa ollaan. Tärkeää sekin toki.

Toki vaikka matikassa vanhemman on helppo arvioida tasoa vaikka numeroita ei saakaan, 18/28 pistettä kertoo, ettei kaikki ole hallussa, mutta jotain sentään osataan. Monessa muussa aineessa on hankalampaa, kun arviointi ei perustu pelkästään kokeisiin. Vanhempien pitäisi olla OPS asiantuntijoita ja myös heillä tulisi olla aikaa ja osaamista seurata herkeämättä lapsen edistymistä verrattuna tavoitteisiin. Itse en ainakaan tähän olisi kyennyt, sitä varten kai opettajia koulutetaan korkeasti, että heillä on tähän valmius?

Sääliksi käy nyt päättöarviointinsa saavia. Mutta kyllä kannatti pari ikäluokkaa uhrata sen alttarille, että kehittäjät pääsivät korjaamaan jotain, mikä ei ollut alunperinkään rikki.