Tutkimattomia ovat herran tiet - kertokaas tarinoita miestenne katoamisreissuista

No eipä ole sen kummempaa katoamista ollut kun eräs yhteinen baarireissu josta hävisi kuin pieru saharaan. Löytyi naapurista seuraavana aamuna eikä muistanut itsekään kuinka oli sinne päätynyt. Suurin piirtein saatiin illan kulku lopulta selvitettyä eikä siitä suhteeseen traumoja jäänyt.

Mies lähti aikoinaan tupakan haku reissulle kuukausi lapsemme syntymän jälkeen, näin hänet 35 vuotta myöhemmin lapsenlapsemme rippijuhlissa.

Yhtenä iltana oli kämppä tyhjä, luulin miehen ottaneen hatkat. Ei lappua, ei viestiä ei mitään. Yleensä hän on siihen aikaan kotona, kun hänen ei töissä tarvitse käydä.

Illemmalla tuli taksilla hakemaan pihasta, oli mystinen eikä kertonut mitä luvassa.

Epäilin pahinta. Hengityksessä oli vivahde konjakin makua, muttei ollut mitenkään päihtynyt.

Hän käski minun peittää silmäni kaulahuivillani ennenkuin ollaan perillä.

Lopulta paljastui että hän oli varannut meille sviitin hotelli Kämpistä, jossa ruusunterälehtikylpy odotti kera sihijuoman (alkoholiton).

Ilta huipentui siihen että sain tietää seuraavana päivänä meidän lentävän St. Bartsille, jossa mies kosi minua.

Tämä tarina on tosi.

up

Täytin 30 v. Mies julisti suureen ääneen miten kehittelee jotain kivaa ja ostaa lahjan "kerrankin".

Tulin illalla koiin. Mies oli avannut ostamansa viinapullon ja hävisi kahdeksi päiväksi. Olin tuona aamuna käynyt yksin sukupuolitautitesteissä, jotka olivat edellytys lapsettomuusselvityksille jotka piti aloittaa kun oltiin kummatkin sitä mieltä että aletaan tosissaan yrittämään.

Kerran oli myöhässä töistä paluussa melkein tunnin. Se johtui siitä, että oli pyörästä mennyt rengas puhki, eikä ollut paikkausvehkeitä mukana ja joutui kävelemään. Muuten ei ole ollut hukanteillä. Tämä oli vielä siihen aikaan, kun ei ollut kännyköitä jokaisella eikä varsinkaan hänellä vastarannankiiskillä. 

Vauvamme oli reilun viikon ja miehen piti olla apuna, koska olin todella heikossa kunnossa synnytyksestä. Emme asuneet yhdessä. Hän riipaisi kännit ja katosi luotani.

Puhelin oli joko kiinni tai k-pää ei vastannut siihen. Sukulaiset tai tutut eivät tienneet missä hän oli kun nöyrryin soittelemaan. Parin päivän ihmettelyn jälkeen hoipuin ulos vauva kantorepussa (vätys oli luvannut ennen katoamistaan tuoda vaunut, mutta ei sitten kai jaksanut). Jäljitin miehen auton käyttämättömänä kotini läheltä. Sitten lähdin jonkin vaiston ohjaamana miehen omistamalle sijoituskämpälle, joka oli kohtuu lähellä.

Kämpän piti olla tyhjä ja ilman sähköjä, mutta ovi oli auki ja jatkoroikka vedetty rappukäytävästä lähelle säälittävää ihmisenkuvatusta, jolle naapuri oli säälistä lainannut patjan. Siinä äjä makasi, kelmeänä ja kuivuneen keskellä hirvittävää rivistöä tyhjiä pulloja, oksennukset rinnuksilla ja puhelin kädenulottovilla, mutta tunteitaan säästääkseen oli laittanut sen äänettömälle. Oli huolissaan vaan siitä, että kaadan jäljellä olevat viinat pois.

Vierailija kirjoitti:

Mies lähti aikoinaan tupakan haku reissulle kuukausi lapsemme syntymän jälkeen, näin hänet 35 vuotta myöhemmin lapsenlapsemme rippijuhlissa.

Oisit piruuttas kysynyt, että oisko hänellä tarjota tupakkaa.