Lue keskustelun säännöt.
Miksi säästät?
11.02.2020 |
Tuli tuosta nuukailuketjusta mieleen että mikä ajaa ihmisen säästämään ja nuukailemaan. Tuleeko siitä tapa ja pakkomielle vai onko säästämisellä jokin tavoite (vai molempia). Itse olen ollut koko elämäni pienituloinen, juuri nyt säästän saadakseni oman kodin ja että puolisoni voi jäädä eläkkeelle ennen virallista eläkeikää. Mites te muut? Olisi mielenkiintoista kuulla.
Kommentit (25)
En halua työskennellä 70-vuotiaaksi, ja sen jälkeenkin kitkuttaa köyhänä lopun elämän. Eli säästän voidakseni jäädä pois töistä reilusti aiemmin ja paremmalla elintasolla. En kylläkään ole sairaalloisen pihi, en vain tuhlaa mihinkään turhaan koska "niin kuuluu elää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suht koht samoista syistä kuin ap. En saa törsäämisestä suurtakaan iloa. Kaikkea on jo. Vain koulutuksesta voisin maksaa ja auto täytyy vaihtaa, mutta vanhaan kuten yleensä.
Nuorempana olin vähävaraisempi, en halua enää elää epävarmuudessa. Pienikin säästö on kotiin päin.
Pahan päivän varalle ja saadakseni asioita joita haluan. Säästän asioissa joilla on minulle vähäinen merkitys tai helppo säästää. Ja sitten on juttuja jotka eivät vaan kiinnosta, esim baareissa käyminen ja elektroniikka, mutta voiko sitä nyt varsinaisesti sanoa säästämiseksi...
Mulla säästyy säästämättä. Oma talo, 3vuotta vanha auto, molemmat velattomia. Eikä muutakaan velkaa.
Olen 60v, joten mun tarvitse enää brassailla designtavaroilla.
Pääasia, että on mukavat vaatteet yllä, mukavat kengät jalassa.
Naamaankaan ei tarvitse hölvätä mitään ylihintaisia rasvoja.
Tuleva työeläkkeeni tulee olemaan todella pieni. Säästän ja sijoitan "eläkettä".
En halua olla taloudellisesti riippuvainen puolisosta, enkä halua joutua sossun asiakkaaksi.
Pystyn sijoituksillani elämään kelvollista elämää, vaikka tulisi avioero tai jäisin leskeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakysymyksenä voisi kysyä, että miksi kuluttaa? Turhasta ja järjettömästä kuluttamisesta irtipääseminen on vapauttavaa. En ole sitä, mitä omistan ja mihin kulutan. Tykkään siitä tunteesta, mikä tulee mahdollisimman vähällä materialla "selviämisestä". Oma haaveeni on omavaraisuus, se merkitsee itselleni vapautta.
Olen pitkänlinjan nuukailija, tulen toimeen todella vähällä. Lopetin jo kokoaikatyönteon ja siirryin osa-aikaisuuteen, mutta roimasti pienemmästä palkasta jää edelleen säästöön. Haluan kuitenkin käydä töissä, aiemmin haaveilemaani vapaa-aikaa on nyt sopivasti.
Työ antaa kuitenkin rytmin elämään ja työpäivien jälkeen vapaapäivät tuntuvatkin jossain.
En osta oikeastaan mitään, mitä en pakosti tarvitse.
Jotenkin olen aina ihaillut vähällä toimeentulevia, kekseliäisyyttä, oman polun kulkemista kaikkien laumasielukuluttajien ja materianpalvonnan sijaan.
Mahdollisimman vähällä pärjääminen on mulle jo ikäänkuin peli, itseni haastaminen.
Ja oikeasti, olen myös tajunnut kuinka järkevää ja ekologista tämä on. Miksi ihmeessä lankeisin markkinamiesten ansaan, ryhtyisin haluamaan jotain joka on nyt muodissa ja trendikästä ja heittäisin vanhat, täysin toimivat tavarat, vaatteet, yms hukkaan.
Pidän huolta niistä mitä mulla jo on.
Onnellisuuteni ja elämän mielekkyys tulee mulle ihan muualta kuin ostoskeskuksista, kaupoista ja nettipuodeista.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästö tarkoittaa että on jotain mihin tarrata.
Vaikka hammaslääkärissä käynti.
Aloin vasta kohtalaisen iäkkäänä säästää.
Nuorena kannattaisi aloittaa.
Oltuani ensin intisssä, sitten opintotuella ja työttömänä, en enää ikinä halua joutua samanlaiseen taloudelliseen ahdinkoon. Niinpä olen työllistyttyäni yrittänyt parhaani mukaan säästää ja sijoittaa. Nyt neljännesvuosisadan jälkeen alan olla siinä pisteessä, etten enää ikinä putoa toimeentulotukea vastaavaan tilanteeseen.
Haluan kuitenkin, että minulla olisi eläkkeelläkin yhtä paljon rahaa käytettävissä kuin nyt. Niinpä jatkan säästämistä ja sijoittamista vielä ainakin vuosikymmenen, ellen peräti eläkeikään.
Ennen kuin joku sanoo, ettei omaisuutta saa hautaan, niin uskon omaisuuteni kelpaavan vaimolle, sisareni lapsille tai vaikka hare-krishnalle. Rahalle on aina ottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästäkseni töistä pois noin viisi vuotta ennen eläkeikää eli noin kymmenen vuoden kuluttua, tähän liittyy myös velkojen pois maksaminen.
Että saisin maksettua vuokran. Palkka 1350e kk, ei riitä ja saan asumistukeakin.
Ei riitä rahat ravintoon ja muihin menoihin.
Siksi peseydyn kerran viikossa ja en käytä saippuaa tai shampoita.
Samasta syystä pesen myös pyykkiä kerran kuukaudessa.
Joka kuukausi saa itkeä että miten rahat riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut pienellä rahalla pärjäävä ja ihailen heitä, jotka tulee toimeen pienilläkin tuloilla.
En juuri tarvitse mitään, kaikkea on. En nauti kuluttamisesta ja viihdyn hyvin kotona. Rahaa jää säästöön vähän kuin huomaamatta.
Koen joskus olevani vähän outolintu kun työkavereilla on pitkät listat mitä aikovat ostaa kun tulee vaikka bonukset/kesälomarahat. On lamppua, astiasarjoja, merkkilaukkua, kalliit kengät ym. Itselleni ei oikein tule edes mieleen mitä voisi tarvita/ostaa.
Lapsuudenkodissani ei tavaralla pröystäilty, enkä osaa itsekään. Erityisen nuuka en kuitenkaan ole, ostan esim. mielummin hyvää kuin halpaa. Mutta kait sitä säästää sitä varten, ettei ikinä joutuis pulaan vaikka kaiken menettäisi. Että pärjäisin omillani loppuun asti. Ja jonkinlaisia haaveitakin on joihin tarttee paljon rahaa, en välttis kuitenkaan ikinä toteuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri tarkoituksiin: puskuria pahan päivän varalle, eläkeaikoja varten, lapsille pesämunaa. Lyhyellä tähtäimellä matkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkänlinjan nuukailija, tulen toimeen todella vähällä. Lopetin jo kokoaikatyönteon ja siirryin osa-aikaisuuteen, mutta roimasti pienemmästä palkasta jää edelleen säästöön. Haluan kuitenkin käydä töissä, aiemmin haaveilemaani vapaa-aikaa on nyt sopivasti.
Työ antaa kuitenkin rytmin elämään ja työpäivien jälkeen vapaapäivät tuntuvatkin jossain.En osta oikeastaan mitään, mitä en pakosti tarvitse.
Jotenkin olen aina ihaillut vähällä toimeentulevia, kekseliäisyyttä, oman polun kulkemista kaikkien laumasielukuluttajien ja materianpalvonnan sijaan.
Mahdollisimman vähällä pärjääminen on mulle jo ikäänkuin peli, itseni haastaminen.
Ja oikeasti, olen myös tajunnut kuinka järkevää ja ekologista tämä on. Miksi ihmeessä lankeisin markkinamiesten ansaan, ryhtyisin haluamaan jotain joka on nyt muodissa ja trendikästä ja heittäisin vanhat, täysin toimivat tavarat, vaatteet, yms hukkaan.
Pidän huolta niistä mitä mulla jo on.
Onnellisuuteni ja elämän mielekkyys tulee mulle ihan muualta kuin ostoskeskuksista, kaupoista ja nettipuodeista.
N38
Kuin omat ajatukseni. N55
Vierailija kirjoitti:
Suomi on muuttumassa banaanivaltioksi - kaikki ovat esim. 10 vuoden kuluttua yhä enemmän omillaan. Kukaan tuskin odottaa että tulevaisuus tuo mitään parempaa mukanaan. Alamäkeä on ollut ainakin viimeiset 30 vuotta, mutta erityisesti viimeiset 10 vuotta. Tämä on globaali kehitys, eikä koske ainoastaan Suomea. Säästöillä täytyy pärjäillä, ja Lidli auttaa siinä.
T. Lidl-mies.
Samoilla linjoilla toinen Lidl-mies.
En varsinaisesti säästä, mutta ruokaa lukuunottamatta ei oikein ole mitään, mihin kuluttaa. Markkinat on suunnattu nuorille ja minä olen jo 50+.
Ap:lle tiedoksi, viime päivinä uutiset ovat olleet täynnä juttuja siitä kuinka asuntojen arvot romahtavat.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006398745.html
Karmea käänne asuntomarkkinoilla: Joka toisen suomalaisen kodin arvo laskee - ”Kymmenen vuoden päästä niitä jaetaan ilmaiseksi”
https://www.iltalehti.fi/raha-nyt/a/20996557-8781-4518-8bf4-6effaaf75ec4
Karu arvio: Asuntojen arvo säilyy tällä vuosikymmenellä vain harvoilla alueilla – moni menettää käytännössä koko omaisuutensa.
https://www.iltalehti.fi/talous/a/c4721f4f-4cbb-4f84-b08e-16ed08077e89
Itse olen päättänyt olla ostamatta asuntoa ja säästää rahaa (korkoa korolle)
https://www.sijoittaja.fi/53597/korkoa-korolle/
Heti kun valmistun ammattiini ja saan työpaikan, aloitan säästämisen.
Suomi on muuttumassa banaanivaltioksi - kaikki ovat esim. 10 vuoden kuluttua yhä enemmän omillaan. Kukaan tuskin odottaa että tulevaisuus tuo mitään parempaa mukanaan. Alamäkeä on ollut ainakin viimeiset 30 vuotta, mutta erityisesti viimeiset 10 vuotta. Tämä on globaali kehitys, eikä koske ainoastaan Suomea. Säästöillä täytyy pärjäillä, ja Lidli auttaa siinä.
T. Lidl-mies.