-*- SYYSPOPPOON JUHANNUS -*-

KAmala päänsärky..illalla en saanu unta vaa piti nukahtamistapu ottaa..miten voi yks reissu tehä tällässen streesin,ihan ku ei oli ikinä käyty missää?!!!!



EIlen oli kiva grillailla.Löydettii kiva paikka ja grillit oli kivellä ja viltit levitetty..Siitä meni ohi selvässä maistissa oleva mies ja se sano olleensa edellisenä päivänä samassa paikassa ja siinä oli ollu 2kyykäärmettä!!!Voitte uskoa et tuli rouviin liikettä...RAskaanaoleva kaverin otti typyn sylii ja mä olin kerätä tavaroita,pojalle sanoin et kato kokoajan etees ja tömistä jalkoja..siinä vaiheessa kuulu sihinää jokapuolelta heinikosta ;-) Lokit huomas heti et aletaa lähtee ja syöksyivät grillien kimppuu...Me kannettii tavaroita ja kaveri jol on jalkapaketissa vahti grillejä!No saatii syötyä...Rantakioski ehti siiä mennä kiinni ni tultii puol8aikaa meille päiväkahville...Mut oli kiva retki!!



Nyt pitäs viel käydä kaupassa.Kissa on kyllästynyt ruokaansa,jättää aian syömättä ni pitää hakee muuta....Ja toivottavasti saadaa typy unille!



Mukavaa päivää kaikille!



Ja TiPi:Varmaa ihania ne kisunpennut :-)



jatu

Harmittavasti ajeltiin Öttiksen kanssa tänään ristikkäin eikä päästy näkemään :( Olin just vielä luvannut äitilleni, että mennään siskoni miehen tytön rippijuhlissa käymään niin, että ollaan yhtä aikaa paikalla ja nähdään sitte muitakin. Toivottavaksi Öttiksen ja perheen reissu sujui kuitenkin hyvin.



Kukkuu. Koitahan käydä jo ilmoittautumassa. Sähän voit hyvänen aika olla jo vaikka vauva kainalossa tai synnyttämässä, jos ei mitään kuulu. Mä oon vähitellen päässy jo siihen ajatukseen/ tuntemukset on sellaiset,että RASKAANA ollaan ja jossain vaiheessa edessä on synnytys. Sitä en oikein vieläkä tajua, että sitten meillä on vauva ja neljäs lapsi.



Aika hyvin on jo hommat ja varusteet valmiina. Mutta joutenolo ei sovi mulle. Heti alkaa painoa tulla ja koko ajan väsyttää eli jotain on puuhailtava. Toki tässä arjen pyörittämisessä jo tekemistä riittää ja jos kelit viilenee, voi rueta leipomaan ym.



Pomppikaahan pinoon huomenna viimeistään



T@hti

Taitaa olla hb alhainen, kun veto pois koko ajan. Pitää käydä huomenna apteekissa rautatabletit hakemassa. Mun makeanhimo palasi heti, kun söin makeaa ja nyt taas maistuu..huoh. Paljon on tullut juotua vettä ja kaiketi suolaa huutaa elimistö, kun tänään teki mieli sipsejä. Siis me ei IKINÄ osteta itsellemme niitä, ellei jotkin illanistujaiset tms. ja nyt oottaa iso sipsipussi dippikastikkeineen meitä. Katellaan leffaa, kunhan Nekku nukahtaa, mies on nukuttamassa.



T@hti, mullakin epätodellinen olo vauvan tulos suhteen, tosin on tässä vielä aikaa sitä miettiä!



Eilen istuskeltiin ulkona ja kerrottiin Nealle syy siihen, miksi äidin maha on iso. Nea tässä taannoin jo katsoi mua arvioiden ja tokaisi, että ISO maha! Kerrottiin, että siellä on pieni vauva ja että Neasta tulee isosisko. Tyttö oli mietteliään näköinen, olis halunnut kurkata vauvaa. Sitten lähti juoksemaan, kääntyi katsomaan meitä, hymyili ja sanoi, että pieni vauva ja jatkoi menoaan. Mulle tuli siinä yhtäkkiä suunnattoman surullinen olo ja itketti kun katoin pienen tyttöni menoa. Kohta ei Nea oo enää meidän ainokainen ja meidän vauva..jotenkin suretti, että Nea joutuu luopumaan meidän täydestä huomiosta ja mietin, että miten suuri järkytys vauva mahtaa Nekulle olla. No, aina on sisaruksia syntynyt. Eiköhän mekin selvitä.



Eilinen iltapäivä vierähti kavereiden kanssa Lintsillä. Nea oli aika pahantuulinen, hammas vaivasi, mut tänään jo oli iloisella mielellä. Oltiin pariin otteeseen ulkona. Mä sen sijaan oon ollut väsymyksen takia pinna kireellä. Mitään ei ois jaksanut ja kotityöt ei lopu koskaan.



Nea onneks hetkittäin tekee itsekseen palapelejä ja on innostunut leikkimään Noan arkin eläimillä. On söpöä katsoa pienen leikkejä, kun eläimet juttelee toisilleen tyyliin ' moi poni, mitä kuuluu' .



Jotain piti kommentoidakin, mutta pää tyhjeni. Jotenkin raskaalta tuntuu mennyt viikonloppu. Jospa raudan syönti hiukan piristäisi. Oottelen, että pinoon tulisi taas enemmän elämää arjen myötä! :)



Enkeli1 ja Nea+minivauva rv 18+6

Keskikesän juhla juhlittu ja nyt alkaakin syksyn odotus :). Onneksi ei sentään. Juhannus meni aika hyvin, mies oli vähän rasittava, samoin pienimmät tytöt, jotka vaan tappelevat.



Vielä olis viikko töitä ja sitten lomaillaan. Ensi viikolla pitäisi saada vanha kämppä tyhjäksi (edelleen se kirjahylly) ja ullakko- ja kellarikomerotkin pitäis tyhjentää. Appivanhemmat tulevat huomenna lasten kanssa, niin saan vähän hommia etenemään. Tänään mies ei jaksanut ja ensi viikolla on töissä kiire, koska alkaa loma. Mur.



Olet, T@hti, kyllä niin reipas ja touhukas. Ota välillä ihan rennosti ;).



Paljon voimia, tällä kertaa, erityisesti raskautetuille. Nämä helteet ja touhukas lapsi/lapset eivät ole helppo yhdistelmä.



Kukkuu, oletko linjoilla? Älä pidä jännityksessä.



Pile

Meillä oli tosi kiva juhannusreissu. Ainoastaan automatkat oli tosi rasittavia. Lapset kitisi koko ajan jotain ja matka oli kuitenkin vaan pari tuntia suuntaansa. Mutta perillä oli kivaa. Touhuttiin, syötiin, uitiin, saunottiin jne. Illat istuttiin pihalla ja parannettiin viini- yms. lasien äärellä maailmaa, kun lapset nukkui sisällä. Oli erittäin mukavaa ja säätkin suosi, vaikka viileääkin oli välillä. Hyttysenpuremia olen täynnä ohvista huolimatta, mutta kyllä kai senkin kestää:)



Meillä alkaa viikon päästä miehen loma. Sama vika kuin Pilellä, että kiire viikko edessä, kun lomallelähtö stressaa miestä ja töissä on tietty kauhea kiire aina ennen lomaa. Vaikea tajuta, että loma alkaa kohta ja parin viikon päästä lähdetään jo sinne Turkkiinkin. Minä en pysy perässä tän ajankulun kanssa! Sitten vaivaa, ettei ole kunnon fiiliksiä, kun ei ehdi tajuta kaikkea edessäolevaa ollenkaan.



Nyt on kuitenkin edessä arki ja takana myöhäiset illat, joten lähden kuromaan univelkoja kiinni:)



T: Ynis

Kivaa olla kotona. Vaikka kuinka uhkasin, että koko juhannus ollaan kotona, niin toisin kävi. Pitihän siellä mökillä pistäytyä. Melkoista seikkailua koko reissu, ei ainakaan ollut yhtään rentouttavaa. T oli ihan mahdoton, menossa koko ajan järveen tai laiturille, tai tyhjensi tuhkaa takasta ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja se kavereiden määrä... Ainakin viisi miljoonaa hyttystä ja mäkäräistä. Miten Saamuska sinä pärjäät siellä Lapissa näiden kavereiden kanssa?!



Noh, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (paitsi että ei auta ylensyönti, taas maha kurnii...)!



Kukkuuta minäkin huhuilen, joko olet mennyt noutamaan ihmelapsukaista?



Enkeli, yritähän levätä. Vaikka se vaikeaa onkin! Itse lin T:n aikaan kanssa ihan melkein jouten rv 30 lähtien. En saanut maitopurkkia painavampaa nostaa, enkä istua autossa kauppareissua pitempään. Lääkärin mukaan syntyy ihan hetkellä minä hyvänsä, eikä pysy loppuun asti. Mutta kuinkas sitten kävikään, synnytys meni yli ja piti käynnistää... En sano, että sinulla käy prikulleen samanlailla vaan että tiedän tunteen, että aika käy piiiiiiiiiiiiiiiiiitkäksi kun pitää varoa ja ottaa rennosti. Ja uskon, että Nea suhtautuu tulokkaaseen hyvin ja kerkeät itsekin sopeutua hyvin ajatukseen, että Nekusta tulee isosisko. Siksi se luonto on asian järjestänyt niin, että odotus aika on pitkä :)



Ihana ja suloinen tuo T-P:n Onni tuon laulumuistelon kanssa. Ja suloisia on varmaan myös kisun pennut.



Meillä koirat oli kanssa ihan hepakassa niiden miljoonien itikoiden kanssa. Onneksi meillä oli sellaista eläinten itikkamyrkkyä, se auttoi vähän. Nyt koirat vaan makoilee, saivat juosta ihan kunnolla.



Ihana auringon nousu oli aamulla neljän aikaan. Tyyni järvi, aamuaurinko, hiljaisuutta ja linnun laulua.... Ja aamulla taas nukutti ihan hävyttömän paljon. T nukkui tosin yllättävän pitkään, melkein 8 asti.



Mutta nyt menen laittamaan pyykit kuivumaan, sitten suihkuun ja syömään. Onneksi ei lapset heränneet, kun palohälytin alkoi äsken ulisemaan. Mies polttaa leipiä aika hyvin pohjaan.... Ja vielä leivänpaahtimessa! Mahtava käry tulee alakerrasta. Pitää mennä katsomaan ;D



Mimmu ja väsynyt katras

Kovasti on isompien lapsien kanssa pakattu, viimeiset ohjeet ja halaukset annettu ja ensi yönä neljän aikaan lähtevät isänsä kuljettamina ensin Rovaniemelle ja sieltä kahden lentäen Helsinkiin. Ovat ensin muutaman päivän esikoisen kummitädin ja tämän miehen luona , josta nämä sitten vievät heidät Turkuun vanhempieni luokse. Molemmille ensimmäinen lento. Kovasti lapsosia taitaa jännittää (ja jännittää vähän äitiäkin ;)). 5.7 menemme sitten loput perässä, lentäen vai autolla, se selviää sitten lähempänä. Taitaa Antsa olla ensi viikon aika ihmeissään kotona vallitsevasta hiljaisuudesta.



Muistan, Enkeli, minäkin, miten jännitin keskimmäisen syntymää. Esikoinen oli sellainen kultapoju, että tuntui kovin haikealtakin jakaa kaikki se rakkaus. kaikki meni tietenkin hyvin. Esikoinen oli mallikas isoveli ja tyttö keskimmäinen taas ihan oma erikoinen ihana yksilönsä joka sai ihan omanlaista rakkautta. Antsa syyspoika taas tuli sen verran myöhemmin (ikäeroa isompiin sisaruksiinsa 6,5 ja 5 vuotta), että taitaa tuo olla aika tavalla meidän kaikkien (varsinkin isänsä ;)) lellikki ja lemmikki.



Kävimme tänään ystäväni luona 40-vuotissyntymäpäivillä. Tämä ystäväni sairastaa syöpää ja on juuri sytostaattihoidoissa. Puhuimme isompien lasten kanssa (vasta jälkeenpäin) siitä, miksi hän oli kalju. Esikoinen oli ajatellut hänen vain ajaneen keveän kesätukan ja keskimmäinen taas jutellut jo ystäväni samanikäisen tyttären kanssa siitä, että se johtui lääkkeistä. Kumpikaan ei sen enempää asiaa ihmetellyt, vaan siirtyi siitä iloisesti muihin aiheisiin. Lapset ovat vielä niin ihanasti kiinni hetkessä.



Läysimme varastosta Antsalle isompien vanhoja leluja (mm. rattilelun ja huoltoaseman) ja poika itki sydäntäsärkevästi, kun joutui menemään nukkumaan ja jatkamaan leikkiä vasta huomenna. Vielä olisi jonkun verran leluja piilossa. Onpa mukavaa, kun kaikki on pienimmälle niin uutta ja mielenkiintoista :)



Onnekasta viikkoa kaikille!! (ja viimeisillään raskautuneiden velvollisuus on tehdä ilmoitus itsestään joka päivä) :D



Saamuska♥

Ollaan jo hetki oltu kotona. Heti oli pakko pyykkiä yksi koneellinen pestä. Ja koneelle piti heti rynnätä.



Missäs Kukkuu on? Joko pikkuista kääröä hakemassa?



Harmi kun ei T@hden kanssa nähty. Just meni aikataulut ristiin.



Matka meni hyvin. Veeti nukkui automatka sekä sinne että takas tultaessa melkein kokonaan. Välillä leikki leluillaan ja söi eväitä. perillä oli aivan onnessaan kun sai olla huomion keskipisteenä ja kaikkien lellittävänä.



Rovaniemellä oltiin torstaihin asti (miehen tädin luona) ja torstaina jatkettiin matkaa Askaan mökille ja Sodankylässä piipahdettiin (mies on sodankylästä kotoisin). Torstaina käytiin ranuan eläinpuistossa. Veeti siellä onnessaan katteli eläimiä ja kaikki eläimet oli Veetin mielestä hauvoja. Lapissa oli oikein kivaa, mäkäräisiä vaan riitti liiaksikin. Lauanataina mentiin takaisin rovanimelle ja tänä aamuna lähdettiin ajamaan kotiin päin. Koti matkalla käytiin Tuurissa piipahtamassa.



Pitää laittaa sähkärillä tulemaan muutamia kuvia reissusta.



Nyt on selkä kipeä ja maha painaa keuhkoja ja kylkiluita ikävästi. Nyt on myös uutena vaivana tullut suonenvedot jalkaan öisin. Liitos kivut on myös aika moisia nykyään. Ei Veetiä odottaessa vaan ollut tällaisia vaivoja. Hyvin kuitenkin jaksoin autossa istua.



Huomenna pitää muistaa virtsanäyte viedä labraan. Siinä kun oli viime käynnillä jotakin häikkää. Tekemistä taas riittää. Pyykkiä on isot pinot.



Nyt en muista mitä piti kommentoida. Pää lyö tyhjää.



Öttis, Veeti ja masuasukki rv30+5

Tämä menee jo korostamisen puolelle. En malttanut kirjoitella heti, kun piti päästä niittämään ja kurkkimaan mökkireissun jälkeen pihan kuulumiset. Ensimmäinen unikko kukkii! Taitaa jäädä viimeiseksi, kun siirtelin niitä toukokuussa, eivätkä ole oikein toipuneet. Siis mietsiä ei raskaus paina, ehhehheh.



Juhannus meni maalla, kokkoloilla käytiin veneellä, saunottiin, uitiin ja syötiin. Eilinen ilta vietettiin miehen ja Kukkasen kanssa tutustumassa Mikkelin päivystyksen juhannusruuhkaan. Olimmekin melkein ainoat ilman poliisi- tai palomiessaattuetta tulleet.



Kukkanen rupesi yhtäkkiä illalla itkemään eikä liikuttanut tai antanut koskea vasempaan käteen. Kaikin puolin oireet muistuttivat Poikasen kahta murtumatapausta. Ensin kuvissa oli näkyvinään paikaltaan mennyt luu, mutta seuraava lääkäri ei nähnyt mitään. Kukkanen oli tosi kipeän oloinen, mutta tänään koko homma oli ohi ja käsi on taas käytössä. Outo homma, ehkä joku nivel oli mennyt paikoiltaan hetkeksi, ei pystytty paikallistamaan, mikä aiheutti kivun ja itkun.



Muutenkaan ei ollut ratkiriemukas tunnelma. Juhlapyhät menee aika saman kaavan mukaan, ahistaa, kun en saa sanottua, etten halua sellaista. Ihme " pinnalla kaikki hyvin - pinnan alla kuohuu" -meininkiä, jossa olen yhtenä siloittelijana mukana. Yök, ällöttää oma jees jees -linja.



Synnyttämässä siis en ole. Maha on matalalla ja supistuksia tulee. Kuten T@hdellä, luonto on tehnyt taas tehtävänsä. Alan olla valmis synnytykseen. Hösellyksen tarve on vähän hellittänyt.



Remppa on aika masentavassa vaiheessa. Home haisee ja seuraavaksi ryhdytään pesemään sitä pois. Pikkuprojekti eikä ole yhtään kiire. Muista mahdollisista riskipaikoista saatiin juhannuksena hyviä vinkkejä Kukkasen kummisedältä. Taistelu jatquu.



Oma, iso napa

Kukkuu ja Ihmelapsi 38+3