Perehdyttäminen hoitoalalla

Vaihdellut tosi paljon. Lähes mitättömästä, viikkojen perehdytykseen. Osassa ihan luokatonta vittuilua ja jopa huutamista. Ne paikat, joissa on ollut kunnon perehdytys ovat kyllä omaa luokkaansa työpaikkoinakin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdellut tosi paljon. Lähes mitättömästä, viikkojen perehdytykseen. Osassa ihan luokatonta vittuilua ja jopa huutamista. Ne paikat, joissa on ollut kunnon perehdytys ovat kyllä omaa luokkaansa työpaikkoinakin.

Minkä tyypisistä paikoista ollut kyse? Sairaalamaailma, vanhuspuoli, kehitysvammaisten yksikkö, päiväkoti..?

Ap kannattaa varmaan siirtyä hoitajatnet foorumille. Kohta alkaa se ylenpalttinen trollaus

Kokemuksia, esimerkkejä?

Itse työskentelin vanhuspuolella lähärinä n. 15 vuotta ja perehdytys vaihteli välillä ei ollenkaan - 3 työvuoroa. Ehdin työskennellä todella monessa paikassa noiden vuosien aikana enkä voi yleispätevästi sanoa, mikä määrä perehdyttämistä on tarpeeksi, se on niin paikka- ja työkohtaista. Tuo parhain 3 vuoron perehdytys oli kyllä mielestäni luksusta, tosin työkin oli haastava kaikin puolin.

Mutta pahimmillaan siis uuteen paikkaan mennessä perehdytys oli tyyliin "tossonnoi" ja samalla ojennettiin avaimet kouraan. Siitäpä sitten lähdet suunnistamaan täysin uppo-oudossa paikassa... Tai itse asiassa nyt kun muistelen niin kerran kotihoitoon mennessä ei edes niitä avaimia annettu vaan kun aloin kysellä että mistäköhän löydän oman listani ja asukkaille avaimet ja lääkkeet niin heitettiin vaan että no tuolla kaapissa on. Kun löysin oikean kaapin, olikin se lukossa. Kun kysyin avainta, minulle tiuskaistiin vaan että no se on "mirkulla". Ookoo, voisitkohan kertoa mistä tämä "mirkku" löytyy? "No v***** ei se oo vielä tullut töihin!!1!". Siinä sitten jokaiselta toimistolle tulevalta (usea tiimi samoissa tiloissa ja porukka jäi taukotilaan pyörimään) piti käydä itse kysymässä että hei oletko mirkku, onko avaimia... Koko tiimi tiesi että olen ekaa päivää sijaistamassa mutta MITÄÄN ohjeita ei annettu ja kysymyksiin vastattiin todella ynseästi.

Opiskelen nyt toista alaa ja opintojen ohessa voisin hyvin sijaistaa (kaupungissa huutava sijaispula) mutta no way in hell, en mene kun sijaisia tarvitaan vaan noissa paikoissa joista on omia huonoja kokemuksia+kuullut muilta. Sitten taas noissa paikoissa joissa on mm. panostettu siihen sijaisen/uuden pidempiaikaisen työntekijän ekoihin vuoroihin niin niillä on vakkarisijaiset jo omasta takaa. Ymmärrän kyllä että noissa paikoissa joissa ei perehdyttämisen ole panostettu tippaakaan, on muutenkin kuormittavaa olla töissä, vaihtuvuus suurta mutta turha sitä olisi sen sijaisen niskaan kaataa. Omaan nilkkaan se kosahtaa kun maine kulkee eikä kukaan enää halua teille sijaiseksi tai töihin ja saatte omasta selkänahastanne repiä sen puuttuvan työpanoksen.

Yleensä se raja missä perehdyttäminen loppuu ja vastuunotto alkaa on häilyvä. Riippuu onko yksikössä käytössä perehdytyslista mitä voi seurata samalla kun tekee töitä, auttaa hahmottamaan mitä kaikkea pitäisi tietää. Itsellä menee perehtymiseen parista vuorosta moneen viikkoon riippuen siitä, vastaako työ aiempaa kokemustani hyvin vai ei.