Olen huono äiti.

niin että pääset vähän tuulettumaan ja SÄÄNNÖLLISESTI, ei kerran vuodessa. Sanot miehellesi, että nyt ilta vapaata silloin tällöin, mielellään viikottain, muuten kenelläkään ei ole mukavaa.



2. Hanki kirjallisuutta ja LUE kuinka niitä lapsia pitää kasvattaa. Lue uudestaan ja uudestaan, nämä jutut pitää sisäistää. Hyviä opuksia mm.: Tahkokallion kirjat, Anna Wahlgren, Jari Sinkkonen.

Tiedon myötä ymmärrys on lisääntynyt. Ymmärrystä on tarvittu sekä lapsen ymmärtämiseen että omien tunteiden ja reaktioiden ymmärtämiseen. Kun ilmiöille saa sanat ja tukea kirjallisuudesta, niin niitä on helpompi hallita. Ja opiskelu jatkuu minulla yhä.

Ihminen, joka on ollut naimisissa 7 KERTAA, ei voi olla aivan tasa-painoinne, edes kasvattajana!

Pidä vaan ne säännöt joita tiedät että jaksat jatkuvasti valvoa. Kiellä/komenna lasta korkeintaan kaksi kertaa, sen jälkeen menet ottamaan rauhallisesti lasta kädestä tms pitäen kiinni ja otat pois pahan teosta tai ohjaat muualle. Valvot ettei lapsi enää tee samaa ja otat aina pois, jos yrittää uudellen. Paras tulos saavutetaan silloin kun lapsi pettyy ja alkaa ekhä itkemäänkin. Tiedät että olet oikeassa, sinä päätät ja lapsi kehittyy kun saa sopivasti pettymyksiä ja samalla oppii kunnioittamaan sinua kun pidät rauhallisesti kiinni mitä sanot.



Ja tärkein: Nuku riittävästi ja ota omaa vapaata, huutaminen on merkki keinottomuudesta ja siitä että alat olla liian väsynyt!!! Etsi erilaisia keinoja lastesi kasvattamiseksi eri tilanteissa, joku aina toimii!



Ja lopeta syyllisyyden kantaminen, olet riittävän hyvä äiti lapsillesi, kun yrität parantaa tapasi!

Anna Wahlgren kirjoittaa kirjassaan ettei aikuisen elmän tarvitse olla täydellistä että hän pystyisi kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Anna Wahlgren kuvaa loistavasti mitä lapsen mielessä tapahtuu tiettyinä aikakausina ja miten niihin asioihin kannattaa reagoida, se on mielestäni kirjan suurin vahvuus. Totta kai myös tämän kirjan suhteen kannattaa pitää maalaisjärki mukana, kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Tai voi hyväksyä ja silti tehdä toisella lailla, kuten minä =). Nimimerkillä lapsi vieläkin perhepedissä.

Tyhjää kaikki tyynni -siinä mielipiteeni Anna Wahlgrenistä ja hänen opeistaan!

Kerro oi hyvä ihminen mitä yrität saavuttaa perhepedilläsi, muuta kuin että lapsesi nukkuu vieressänne vielä 10-vuotiaanakin?

Vierailija:

Anna Wahlgren kirjoittaa kirjassaan ettei aikuisen elmän tarvitse olla täydellistä että hän pystyisi kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Anna Wahlgren kuvaa loistavasti mitä lapsen mielessä tapahtuu tiettyinä aikakausina ja miten niihin asioihin kannattaa reagoida, se on mielestäni kirjan suurin vahvuus. Totta kai myös tämän kirjan suhteen kannattaa pitää maalaisjärki mukana, kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Tai voi hyväksyä ja silti tehdä toisella lailla, kuten minä =). Nimimerkillä lapsi vieläkin perhepedissä.

T.4

Kaikki ongelmat eivät johdu puutteellisesta tai huonosta kasvatuksesta. On olemassa myös vaikeita lapsia, joihin mitkään tavallisten kasvatusoppaiden opit eivät päde.

supernanny-ohjemia. Varsinkin Jo Frost, jota mm. Sinkkonenkin on kehunut. Niitä ohjeleman lapsia pahempia tapauksia on vaikea kuvitella, mutta jo kolmessa viikossa on mahdollista saada lapset ruotuun muutamalla selkeällä säännöllä, johdonmukaisuudella ja peräänantamattomuudella.

Minulle on välillä vaikea olla pitämättä tiukasti kiinni säännöistä vaan lipsun koska säälin tai olen myötätuntoinen itkevää lastani kohtaan ja hellyn liiankin helposti. Oma äitini oli juuri tuollainen.

Nyt olen yrittänyt pitää sanani ja ole tiukka omasta mielestäni, mutta se kannattaa....

ei ap.

.

Itselleni auttoi ns. unikoulu. Menin ensin joka ilta lasten kanssa ysiltä tai aiemmin nukkumaan kahden viikon ajan -> mieluummin mukavampi äiti kuin kiiltävä kämppä, eli jätin osan huushollauksesta vähemmälle. Kuten silittäminen jäänyt kokonaan...:)



Sitten kun univelka poissa olen mennyt 2-3 iltana vkossa samaan aikaan nukkumaan. Myös oma aika on tärkeätä. Sitä minä en uskonut ennenkuin olin pinna-palaa-helposti-ja-hermot-kireällä-mutsi. Nyt en ole hermostunut ikuisuuksiin. Minä kun en huuda niin kävin kiinni:( Arvaas kuinka syyllisyys ja huono omatunto oli...:( Et ole huono äiti kun analysoit käytöstäsi ja yrität muuttua.



Itseään täytyy vähän psyykata myäs: lapset pieniä vain kerran ja mitä sitten jos joku esim menee rikki lasten leikeissa tms. soon vaan tavaraa;)

Eli vaikea lapsi ei ole sama kuin kasvatuksen seurauksena hankalasti käyttäytyvä lapsi. Vaikea lapsi voi olla esimerkiksi aisteiltaan herkkä, joka ei pidä kosketuksesta ja on siksi vaikea lohdutettava. Aisteiltaan herkkä saattaa olla myös herkästi heräilevä, joka ei totu kodin ja ympäristön samoina toistuviin ääniin edes vuosien kuluessa vaan herää jatkuvasti. Tällaisen heräilevän vauvan vanhemmat joutuvat hyssyttelemään vauvaa takaisin uneen yötä päivää kuukausien, jopa vuosien ajan, jolloin on selvää, että hoitaminen käy rankaksi ja vauva koetaan vaikeaksi.



Vaikeat vauvat eivät myös esimerkiksi viihdy hetkeäkään itsekseen lattialla, sängyssä tai sitterissä. Koska vauva protestoi yksin jättämistä kovalla äänellä, on äidin vaikea laskea vauvaa käsistään. Siten äidin on vaikea huolehtia itsestään, syödä, käydä vessassa, suihkussa, jne. Itsestä huolehtiminen ei siis onnistu edes vauvan unen aikana, sillä vaikeat vauvat heräilevät jatkuvasti ja sen vuoksi kaikenlaisten toimintojen suunnitteleminen on hyvin hankalaa.



Vaikeilla vauvoilla ei ole itkussaan erilaisia sävyjä, kuten useimmilla vauvoilla. Vauva reagoi kaikkeen hyvin voimakkaasti itkemällä täysillä. Siksi äidin on mahdoton erottaa itkeekö vauva nälkää, vatsavaivoja, seuran puutetta tai muuta. Koska kaikki itku kuullostaa samalta, on äidin mahdoton tietää, miten lohduttaisi vauvaa ja saisi itkun loppumaan. Se tekee vauvan onnistuneen hoitamisen vaikeaksi.



Ja nämä asiat eivät ole opetettuja, vaan joillakin vauvoilla on kaikki nämä ja monta muuta hankalasti käsiteltävää ominaisuutta jo syntymästään asti. Eivätkä ne ominaisuudet katoa mihinkään lapsen kasvamisen myötä. Ne kyllä lievenevät, kun lapsi oppii käsittelemään tunteitaan, mutta ominaisuudet pysyvät perustaltaan samoina. Vaikeita vauvoja on todella olemassa, eikä heidän vanhempiensa jaksamista auta syyllistäminen huonosta kasvatuksesta tai jaksamisesta, vaan nämä vanhemmat kaipaavat ymmärrystä ja tukea.

ja sääli jota tunnet lapsen itkiessä, on vain itsesääliä! Sinun tulee olla riittävän vahva ja aikuinen kestääksesi lapsen tunteita, myös pahaa mieltä, jonka itse aiheutat, mutta lapsen parhaaksi! Lapsesi tarvitsee pettymyksiä ja pidemmällä tahtaimellä hän on myös onnellisempi kun olet pystynyt olemaan tiukka. Lupaan että huutamisesi jää paljon vähemmälle kun uskallat olla tiukempi ja pitää kiinni vaatimuksistasi, lapsen itkuista huolimatta!!

Mä en kyllä ole edes lukenut Anna Wahlgrenin kirjaa, mutta veikkaan että siinäjotain järkeä on, koska on ainakin suositumpi kuin sinun mielipiteesi...

Vierailija:

Tyhjää kaikki tyynni -siinä mielipiteeni Anna Wahlgrenistä ja hänen opeistaan!

Kerro oi hyvä ihminen mitä yrität saavuttaa perhepedilläsi, muuta kuin että lapsesi nukkuu vieressänne vielä 10-vuotiaanakin?

Vierailija:

Anna Wahlgren kirjoittaa kirjassaan ettei aikuisen elmän tarvitse olla täydellistä että hän pystyisi kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Anna Wahlgren kuvaa loistavasti mitä lapsen mielessä tapahtuu tiettyinä aikakausina ja miten niihin asioihin kannattaa reagoida, se on mielestäni kirjan suurin vahvuus. Totta kai myös tämän kirjan suhteen kannattaa pitää maalaisjärki mukana, kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Tai voi hyväksyä ja silti tehdä toisella lailla, kuten minä =). Nimimerkillä lapsi vieläkin perhepedissä.

T.4

Ainakaan yhteenkään lapseen ei tehoa jotenkin erityisen hyvin huutaminen ja karjuminen. Joidenkin uskon kaipaavan tehokastakin fyysistä ohjausta (esim. holding), mutta pää punaisena rääkyminen ei auta ketään.



Yleensä ne ihmiset, joilla on " mahdottomia" lapsia toistaa jotain samaa virhettä kerta toisensa jälkeen (esim. antaa ain alopulta periksi lapsen kiukkuamiselle) ja sitten ihmettelee, miksi lapsi on niin mahdoton.

Meidän herkälle vauvalle kaksi ehdotonta juttua koko perheen hyvinvointia ajatellen oli se, että vauva sai olla iholla yötä päivää. Sai nukkua vieressä ja kulki päivät liinassa. Yöaikaan meillä ei noustu sängystä koskaan, vaan kun vauveli alkoi huutaa, nostin hänet vatsani päälle, siinä sitten ajan kanssa rauhoittui.



Usein vaikeiden vauvojen vanhemmat sortuvat kokeilemaan " kaikkia keinoja" , mikä ei muuta kuin haittaa tuollaisen vauvan rauhoittumista. Kannattaa ottaa huomioon lapsen ylenpalttinen läheisyyden tarve, ja sen jälkeen päättää kuinka perheessä toimitaan. Se usein rauhoittaa ja helpottaa lasta pidemmän päälle.

mmm....sanoinko jossakin kohtaa, että nukuttaisin vauvan omassa sängyssään laitokselta tultua? En muistaakseni, mutta nyt kun otit sen puheeksi, niin miksi ei?



Tiesitkö, että suuria riskejä liittyy juuri siihen, että vauvoja pidetään vieressä kun itse nukutaan?



T. Olinkohan 4

Esimerkiksi tuo, että hyvää se huutaminen lapselle tekee. Tällainen lapsi huutaa tavallista lasta herkemmin ja huuto johtuu lapsen kokemasta todellisesta hädästä. Jos vanhemmat eivät siihen reagoi, vaan antavat lapsen huutaa, on siitä enemmän haittaa kuin kasvatuksellista hyötyä.



Tämä ei tarkoita sitä, että edellä annetut vinkit eivät olisi hyviä, sillä mistään ei voi päätellä ovatko ap:n lapset vaikeita vai helpompia luonteeltaan. Äiti voi tuntea itsensä väsyneeksi ja huutaa muistakin syistä kuin lapsen haastavan luonteen vuoksi.