Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka selvitä isän kuolemasta?
07.02.2020 |
Olen 26-vuotias, viime vuonna AMK:sta valmistunut ja vuoden alusta vakityön saanut nainen. Olen parisuhteessa, juuri muuttanut 1,5 vuoden etäsuhteen jälkeen mieheni luokse ja irtisanonut oman asuntoni kotipaikkakunnallani - virallinen muutto on kuun lopussa. Mies on mainio, en ole koskaan ollut kenenkään kanssa näin onnellinen. Menetin masennuksen vuoksi luottotietoni pari vuotta sitten, mutta sain viime vuoden keväällä kaikki velat maksettua ja odotan, koska palaan takaisin normaalin kansalaisen kirjoihin. Kaiken pitäisi siis olla varsin mallillaan.
Mutta ei. Isäni kuoli marraskuussa syöpään, päivä ennen isänpäivää. Vajaa vuorokauden saattohoidon jälkeen. Ja nyt minä olen täysin hukassa.
Isäni oli toisinaan hankala rakastaa. Alkoholisti, joka pahoinpiteli äitiäni ollessani lapsi. Alkoa paloi siis reippaasti, ja kotona oli usein varsin ankea tunnelma kuten arvata saattaa. Vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen, ja muutaman vuoden olivat välit isään niin tulehtuneet, ettemme olleet tekemisissä. 17-vuotiaana aloin kuroa umpeen vuosien kuilua, ja aloimme lähentyä. Alkoholi kuitenkin varjosti isän elämää: päivä alkoi bissellä.
Vuonna 2013 isäni lähes kuoli alkoholiin. Maksakirroosi kellasti ihon, vatsa turposi ja mies kävi jo varsin lähellä lopullista porttia. Olin itse juuri aloittanut korkeakouluopinnot, joita yritin kahlata läpi samalla kun iltaisin istuin isän luona sairaalassa. Elämä toisi samaa kaavaa: isä oli arkipäivät sairaalassa, kotiutui viikonlopuksi ja kiidätettiin viimeistään maanantaina takaisin lasarettiin. Tiedän, tämä tuhlaa yhteiskunnan varoja "niiltä oikeilta potilailta". Olen samaa mieltä, mutta virheistään huolimatta se "oksettava alkkis" oli kuitenkin isä.
Samaisen toukokuun lopulla oma mittani täyttyi. Jäin opinnoissani heti jälkeen, isän sairaus vei voimavarat. Kerroin, etten MINÄ enää jaksanut. Että minä en enää kykene tähän jatkuvaan pelkoon. Etten enää jaksa.
Tuona keväänä alkoivat myös omat laskupinot kertyä - siis ne, joiden vuoksi luottotiedot lopulta menivät. Kaksi vuotta myöhemmin sain pitkäkestoisen masennuksen diagnoosin.
Isä laittoi korkin kiinni, ja siten se pysyi kuusi pitkää vuotta. Elämä alkoi rullata eteenpäin, ja isän kunto kohosi paremmaksi kuin kenties koskaan aiemmin. Sitten se perkele iski viime elokuussa. Syöpä.
Emme isän kanssa juuri käsitelleet kuolemaa. Isä ei ottanut asiaa puheeksi, elinajanennustetta ei ollut enkä minä osannut asiasta alkaa jutella. En uskaltanut kysyä - se olisi tuntunut veitsen vääntämiseltä haavassa. Oli niin paljon mitä olisin halunnut tietää: isäni lapsuudesta josta en ollut aiemmin kuullut kuin hataria palasia, hautajaisista, peloista, tunteista..... Mutten osannut kysyä, ja isä pärjäsi kotona. "Kysyn lähempänä loppua", mietin.
Loppu olikin äkillinen. Torstaina romahti kunto ja isä vietiin kotoaan sairaalaan. Perjantaina aloitettiin saattohoito, ja lauantaina aamun varhaisina tunteina isä nukkui pois. Olin perjantain isän luona sairaalassa, mutta hän ei jaksanut enää puhua. Aiemmin olimme nähneet keskiviikkona, jolloin mies oli vielä "oma itsensä" siinä määrin, kuin kuolemaa odottava syöpäsairas voi olla. Pärjäsi kuitenkin kotona, jutteli ja puuhaili. Puolitoista vuorokautta myöhemmin oli vastassa mies, joka ei jaksanut enää puhuakaan.
En sinä perjantaina jäänyt sairaalaan yöksi. Isä passitti minut illalla pois: jaksoi kuiskata sanan "kotiin", osoitti minua ja teki kädellään pois käskevän liikkeen. Se oli viimeinen muisto, joka minulle jäi. 8 tuntia myöhemmin isä nukkui pois.
1/2
Kommentit (14)
Otan osaa ja vastaus: ajan kanssa, voi mennä vuosiakin. Olen menettänyt jo äitini, kunpa se olisi ollut isäni. En jää kaipaamaan sekunniksikaan kun aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse maksaa isän laskuja eikä hautajaisia. Et ota perintöä ja se siitä. Hautajaisiin haurausavustus. Tosin olisin laittanut ihan uurnalehtoon ilman hautapaikkaa.
Omaan mielenterveyteen pääpaino. Kriisikeskus tai terveyskeskus on nyt oikea osoite.
Työterveydestä psykologi? Keskityt uraasi ja parisuhteeseen? Juttelet äidille/veljelle/kumppanille?
Voimahali.
Jaxuhali täältäkin, ennen kuin tulee ilkeitä kommentteja ilkeiltä ihmisiltä!
Ymmärsinkö oikein? Olet maksanut isäsi kuluja ja laskuja omista rahoistasi? Niin ei tarvitse tehdä. Mene sosiaalitoimistoon selvittämään isäsi raha-asioiden hoito. Se auttaa taloudellisiin ongelmiisi. Ajan kuluminen parantaa muut haavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin leskenä vakuuttaa, että selviät. Aivan varmasti. Päivä kerrallaan.
Surun aikana nousevat myös monet muutkin asiat esille ja joista osasit erittäin hyvin kertoa kirjoituksessasi. Tunnet itseäsi ja tunnistat ongelmia.
Se, ettet ehtinyt haastatella isääsi ei tarkoita sinun epäonnistuneen. Isäsi ei halunnut puhua ja piste. Asia, joka sinun täytyy hyväksyä. Isäsikin on vastuussa suhteestaan sinuun, joten hellitä siinä mitä sinä olisit voinut olla. Asioita ei voi enää kuoleman jälkeen jossitella.
Mene ihmeessä sossuun selvittämään isäsi raha-asiat. Älä missään nimessä hoida niitä itse. Veljesi ja setäsi ovat samalla polulla kuin isäsi kiertämällä vastuuta. Sinusta on tullut vastuunottaja tilanteessa, jossa sitä ei todellakaan sinulta edellytetä.
Väsymys ja masennus kuuluvat asiaan. Anna nyt tilaa itsellesi. Älä yritä enempää kuin jaksat.
Voimia sinulle. Olet jaksanut toimia paremmin kuin ehkä moni muu tilanteessasi. Sinulla ei ole mitän syytä soimata itseäsi.
Olen paljon sinua vanhempi, mutta oma isäni kuoli samoihin aikoihin kuin sinunkin, vähän ennen viime isänpäivää. Hänenkin ongelmansa oli alkoholi, mistä syystä olimme kauan etäisiä, mutta viime vuosina soittelimme päivittäin. Hänellä oli muistisairaus, johon hän lopulta kuoli kotonaan. Sain kokea hänen kanssaan myös hauskoja lyhyitä keskusteluja, vaikka hänen elämässään oli myös asioita, joista hän ei puhunut eikä ehkä edes halunnut puhua.
Kuten sinä, minäkin olen miettinyt, miksi en ollut läsnä hänen lähtiessään. Miksi en lähtenyt hänen luokseen heti edellisenä iltana, kun olimme puhuneet puhelimessa, vaan vasta seuraavana päivänä. Mutta ehkä on tarkoitettu, että emme voi tietää viimeisiä hetkiä. Joka tapauksessa siitä on turhaa syyttää itseään.
Toivon, että saat käytännön raha-asiat kuntoon. Olet hienosti jaksanut tyhjentää ja siivota hänen asuntonsa, minä en ole vielä ehtinyt enkä jaksanut tyhjentää isäni asuntoa. Ehkä kesälomalla sitten, kun töistä on enemmän vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia niin paljon sinulle. Olit varmasti hyvä tytär. ❤ Jutteluapu, ja lepo on nyt tärkeintä.
Minun äitini kuoli alkoholismiin. Meillä oli vaikea suhde äidin alkoholismin vuoksi. Kuoleman jälkeen syytin itseäni, etten pitänyt äitiini yhteyttä enempää. Syyttäminen on kuitenkin turhaa - myös minulla on oikeus asettaa rajani, että miten minua kohdellaan. En ole heittopussi. Älä siis syytä itseäsi. Alkoholistin läheisenä oleminen ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein? Olet maksanut isäsi kuluja ja laskuja omista rahoistasi? Niin ei tarvitse tehdä. Mene sosiaalitoimistoon selvittämään isäsi raha-asioiden hoito. Se auttaa taloudellisiin ongelmiisi. Ajan kuluminen parantaa muut haavat.
Periaatteessa tämä on oikea neuvo taloudellisiin asioihin, mutta käytännössä nyt taitaa jo olla liian myöhäistä, kun ap on jo ehtinyt järjestää hautajaiset ja muistotilaisuuden ennen sen selvittämistä, riittääkö niihin rahaa kuolinpesän varoista. Perunkirjoituskustannusten osalta kannattaa kuitenkin varmistaa, tarvitseeko niitä maksaa, jos kuolinpesässä ei ole varoja
Hautakiveä sinun ei tarvitse tilata eikä maksaa. Tiedät, mihin isäsi on haudattu. Hautakiven ehdit hankkia myöhemminkin, kun rahatilanteesi on parempi.
Muihin haavoihin sinun kannattaa hakea keskusteluapua. Kun olet töissä, sellaista voi järjestyä nopeastikin työterveyden puolelta. Jos terveydenhoitopuolelta sitä ei järjesty, niin seurakuntien pappien kanssa pääsee yleensä keskustelemaan hyvin nopeasti, monesti jo samana tai seuraavana päivänä. Heidän kanssaan keskustelusta voi olla apua, vaikka et kokisi itseäsi mitenkään hengelliseksi. Esim. isäsi viimeisen hoitopaikan sairaalapastori voisi olla hyvä keskustelukumppani.
Hei!
Osanottoni ja voimia suruun! Tilanteesi kuulostaa kovin tutulta, sillä olin aika tavalla samassa tilanteesa pari vuotta sitten. Silloinkin kuolema tuli yhtäkkiä yllättäen isäni sydämen pettäessä. Jälkeen jäi pahasti velkainen kuolinpesä ja muistan vielä elävästi sen epätoivon, väsymyksen, surun ja vihankin, jota tuolloin koin. Alkoholi liittyi tähänkin tapaukseen ja varsinkin tuohon velkaantumiseen.
Sain itse lakimieheltä hyviä neuvoja ja asiat alkoivat järjestyä. Hautauskulut saa maksaa ennen muita kuolinpesän velkoja vainajan varoista. Sosiaalitoimi avustaa muissa kohtuullisissa hautauskuluissa, mikäli kuolinpesä on varaton. Ota yhteyttä sinne pikaisesti! Muut isäni velat jäivät velkojien tappioksi, mutta sen verran löperisti hänelle oli kulutusluottoja tuputettu kymmenien tuhansien edestä, että se tuntui lähinnä kohtuulliselta.
Vaikka sinusta tuntuu nyt kurjalta ja tilanne on näköalaton, koeta suuntautua tulevaisuuteen luottavaisesti. Tee suunnitelma, miten menet tästä eteenpäin. Voit tehdä esim. tehtävälistan (soita sossuun, järjestele kuolinperän laskut, varaa aika perunkirjoitukseen...) Ole tyytyväinen aina, kun saat jonkin homman pois alta. Puhu tilanteesta ystäville ja miehellesi ja ota apua vastaan. Muiden ihmisten kautta saat uusia näkökulmia tilanteeseen ja saat purettua ahdistusta. Puhu niin paljon, että lopulta olet kyllästynyt puhumaan aiheesta ja voit todeta päässeesi isäsi kuolemasta yli. Muista pitää huolta itsestäsi ja yritä käydä päivittäin vaikka kävelyllä. Sillä on uskomattoman rauhoittava ja nostattava vaikutus mielialaan, ja lenkin jälkeen voit varmasti paremmin kuin ilman sitä. Kannattaa myös pysyä myönteisenä, sillä positiivinen mieliala auttaa sinua keksimään luovempia ratkaisuja ulos tästä tilanteessa. Allapäin ajatukset kiertävät kehää ja ratkaisuja ei samalla tavalla tule mieleen.
Muistathan , että sinulla on moni asia myös hyvin! Sinulla on mahtava puoliso ja opiskelupaikka. Älä päästä näitä elämäsi hyviä osa-alueita näivettymään, vaan pidä ne ykkössijalla! Opiskelijalle hautajaiskulut tuntuvat valtavilta summilta, mutta saat varmasti sosiaalitoimesta apua. Mitä jäljelle jääkin maksettavaksi, niin yritä ajatella tätä nyt yhtenä vastoinkäymisenä pitkän elämäsi varrella. Tulevaisuudessa asiat ovat varmasti loistavasti!
Mikäli isäsi jäi etäiseksi, voit kysellä hänen tarinoitaan myöhemmin sukulaisilta.
Kaikkea hyvää sinulle! Pahin suru helpottaa muutamassa kuukaudessa ja jokin ajan kuluttua asian ajattelu ei enää aiheuta samanlaista tuskaa kuin näin tuoreeltaan. Selviät tästä kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmin osanotto suruusi.
Tapahtuneesta on kulunut niin vähän aikaa, että tietysti surutyö on kesken. Anna sen viedä aikaa. Isäsi oli ongelmistaan huolimatta arvokas ihminen.
Alue: Aihe vapaa
2/2
Ja nyt kaduttaa. Kaduttaa niin saatanasti, etten jäänyt yöksi sairaalaan, etten viettänyt enemmän aikaa isän kanssa hänen ollessaan terve, etten tarpeeksi usein kertonut välittäväni. Etten kysynyt isän lapsuudesta ja suvustani, josta en tiedä juuri mitään. Ettei minusta ollut enempään.
Järjestin hautajaiset veljeni kanssa kahdestaan, setäni ilmoitti heti tulevansa paikalle mutta ei halunnut osallistua järjestelyihin eikä maksuihin. Haukkui kuitenkin kaikki tekemäni päätökset: hänen mielestään hautajaiset olivat paskat, minä olen paska tytär, kaikki oli huonosti. Tyhjensimme veljen kanssa isäni asunnon kahdestaan. Siivous jäi minu harteilleni, ja apua mikä urakka oli pestä asunto jossa oli vedetty röökiä 10 vuotta. Vaatteet pesin ja tuuletin huolellisesti ja lahjoitin ne asunnottomien keräykseen.
Koska isäni ei ollut seurakunnan jäsen, jo kappelin vuokra oli 500 euroa. Hautakuoppa 770e, hautausliikkeen maksut 800e, kiviliikkeekkeen kulut ovat halvimmillaan 900e (kivi on asentamatta paikalleen, aiempaan kiveen ei mahdu uusia nimiä joten on teetettävä uusi tyynykivi). Lisäksi toki muistotilaisuuden kulut, tila oli ilmainen mutta tarjoilut maksoivat paitsi euroja, myös hikeä sillä tein kaiken itse. Perunkirjoituksesta on maksettavaa tulossa n. 400 euroa.
Osan kuluista sain maksettua isän tililtä, mutta ne rahat loppuivat ennen kuin ennätin edes laskupinon puoleen väliin.
Nyt olen umpikujassa. Toki aloitettuani tammikuussa vakityön tienaan nyt keskiverrosti, joten toivon saavani laskuihin maksusuunnitelmat jotta maksan laskut pikkuhiljaa. Se on kuitenkin sivuseikka mielenterveyden ohella.
En jaksa enää. Elämältä tippui pohja. Kun viime kesänä valmistuin ja sain omat velkani maksettua keväällä, piti elämän alkaa uudestaan. Nyt alkaa se onnellinen vaihe, kun kaikki alkaa sujua pikkuhiljaa, ajattelin. Sen sijaan menetin ihmisen, joka kaikesta paskasta huolimatta oli rakas. Arki kuluu töiden ohella käytännössä nukkuen, en jaksa tehdä mitään erikoisempaa. Minä, joka aiemmin olin suuna päänä menossa ja elin iltavirkun elämää, olen nyt lopen väsynyt. Pohdin, onko elämällä enää mitään merkitystä. Harkitsen, mikä olisi läheisten kannalta siistein tapa päättää päivänsä.
Koen, että minulla on vielä annettavaa läheisilleni ja maailmalle. Jonain päivänä kenties selviän.
Ja samaan aikaan ikävöin niin pohjattomasti. Olen menettänyt sen ihmisen, jonka joskus nostin suosta. Jolle tapasin soittaa lähes päivittäin. Olen itse saanut joskus talouteni kuntoon ponnisteltuani asian kanssa pitkään ja ankarasti, nyt ei taas "kiinnosta yhtään". Mielenkiinto kaikkeen on nollassa, mikään ei huvita. En halua uusia maksuhäiriömerkintöjä, mutta samaan aikaan mietin onko millään enää merkitystä?
Miten hitto tästä pitäisi lähteä eteenpäin?
...anteeksi, käytin tätä päiväkirjana. Kenties jollain on tarjota jokin ohjekin. Ja hei jos jaksoit lukea niin onnittelen - sitkeää toimintaa!
-T