Vaikea isäsuhde

Ei tietenkään pidä. Ei kai sinun mikään pakko ole isäsi kanssa aikaa viettää, aikuisen naisen?

Oma isäni oli kanssa äkkipikainen ja arvaamaton, mutta enpä sitten pitänytkään häneen juuri mitään välejä. 

Ota kunnolla etäisyyttä. Jos isä ihmettelee, voit kertoa syyt esim. kirjeellä rauhallisesti. Pidä itsestäsi huolta, et ole yksin. Itse vähän samassa tilanteessa, vaikka raivon sijaan omaa isääni vaivaa nykyään vanhemmiten vain syvä myrkyllinen pessimistisyys. Olen ratkaissut asian niin etten hae häneltä henkistä kannustusta ollenkaan enkä kerro hänelle asioita joista hän voisi yrittää viedä ilon. Näen häntä kyllä mutta olen ikään kuin henkisesti etäännyttänyt itseni. Toista ei voi muuttaa tai korjata, etkä ole kenellekään muulle mitään velkaa. Isäsi ei hyväksy sinua koska hän ei oikeasti hyväksy itseään. Hän vain heijastaa omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan sinuun. Koita muistaa ja sisäistää tuo ja mene terapiaan jos tuntuu että se on vaikeaa. Se saattaa auttaa. <3