Sinä, joka et halua lapsia: muuttuisiko tilanne, jos olisitkin miljardööri ja lisäksi kumppanisi hoitaisi kaiken?

Siihen on kyllä syynsä, miksi rikkaat ja menestyneet usein saavat lapsia.

Ei muuttuisi. En halua lapsia, koska en halua lapsia. En sisälläni kasvamaan, en kuulla heidän ääntään, enkä tulla kutsutuksi äidiksi. En halua nähdä lapsia kotonani, enkä senttiäkään antaa omasta elintilastani tai rauhastani lapsiin. Teen siis palveluksen kaikille, ja pitäydyn koko hommasta. Minusta sikiäisi vain traumatisoituneita ihmisraukkoja, jotka joutuisivat miettimään vain miksi ovat syntyneet maailmaan jossa heitä ei rakastettaisi tai arvostettaisi ihmisinä.

Ei kestä kiittää, yhteiskunta!

(Ja vielä tarkennettakoon, minusta vanhempien täytyy hoitaa roolinsa kunnialla. Jos muksuja tekee, sen vanhemmuuden pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä korkeimmalla. Sen jälkeen ei minkään muun pitäisi painaa yhtä paljoa, kuin että saa turvallisen kodin lapselleen ja ehjän ihmisen lopputuloksena.)

Ei muuttaisi tilannetta. Ne pikku räkänokat on aivan helvetin rasittavia vähintään ensimmäiset 20 vuotta.

Jos voisin olla isä, niin kyllä. Naisena joutuisin olemaan raskaana ja synnyttämään, joten tiedossa olisi kipua ja kärsimystä.

Ei muuttaisi. En menisi selkeästi mieliraan kanssa yhteen ja hankkisi lapsia. Sillä mies, joka on tuollainen, ei voi millään olla täysillä käyvä.

Minut on ihan syystä sterilisoitu, koska en halua olla raskaana ja synnyttää, oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta jos olisi noin hyvät taloudelliset puitteet niin olisin erittäin avoin adoptoimaan ja tarjoamaan turvallisen kasvuympäristön vaikka miten monelle lapselle, tosin siinäkään tilanteessa en haluaisi tulla kutsutuksi äidiksi.

En tekisi silloinkaan. Itseasiassa taloudellinen tilanteeni on jo nyt perin hyvä, mutta jälkikasvu ei ole koskaan kiinnostanut. M43

Halusin kaksi, sain kaksi, kroppa kesti ne kaksi raskautta ja jaksan antaa aikaa vain kahdelle lapselle. Enempää en tekisi mistään syystä tai millään avulla tai rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttaisi tilannetta. Ne pikku räkänokat on aivan helvetin rasittavia vähintään ensimmäiset 20 vuotta.

Joko olet itse ylittänyt tuon räkänokkavaiheen?

En usko, ei siihen raha vaikuta. Ei oikein tunnu hyvältä idealta siirtää kasvatusvastuuta kokonaan muille. Miten vaikuttaa lapsen itsetuntoon, jos kokee olevansa liian suuri taakka omalle äidille?

Ei muuttuisi. Kysehän on siitä, että en HALUA lapsia, ei siitä, että en olosuhteiden vuoksi niitä VOI hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Halusin kaksi, sain kaksi, kroppa kesti ne kaksi raskautta ja jaksan antaa aikaa vain kahdelle lapselle. Enempää en tekisi mistään syystä tai millään avulla tai rahalla.

Kai huomasit, että kysyttiin niiltä, jotka eivät halua lapsia. Ei niiltä, joilla jo on lapsia. 

Saattaisin harkita jos mieheni kantaisi 9 kuukautta ja synnyttäisi ja imettäisi.

Miksi ihmeessä hankkisin lapsia muiden hoidettavaksi? Minusta se olisi järjetöntä. Ihmisen tulee ihan itse huolehtia lapsistaan. Minä en halua huolehtia ja siksi en halua lapsiakaan.

En haluaisi. En vaikka joku muu ne synnyttäisikin.

Nöyp. Ei tuu kauppoja. 

Äitini sanoi: "Ei pidä hankkia lapsia, jos ei ole valmis niistä itse huolehtimaan"

Olen noudattanut äitini neuvoa ja noudatan jatkossakin. Myös tällaisissa kuvitteluleikeissä.

Ei muuttaisi tilannetta, koska en yksinkertaisesti halua perhearkea enkä koe olevani sopiva kasvattaja, vaikka lapsista kovasti pidänkin. Olen as-piirteinen, sosiaaliset taitoni ovat heikot ja koen kärsineeni elämässä paljon siitä että olen vakavakasvoinen enkä osaa ilmehtiä enkä elehtiä normaalisti (minuun suhtaudutaan usein nyrpeästi tuon vakavakasvoisuuteni ja hymyn puutteen takia). En haluaisi ikinä samaa kohtaloa lapsilleni.

Eli en vain koe soveltuvani äidiksi, rahalla ei saa niitä asioita mitä minulta puuttuu. Jos olisin neurotyypillinen, kaunis ja sosiaalisesti taitava niin tilanne voisi olla eri mutta nyt mennään näillä korteilla eli ei lapsia.

N33

Jos ei ois opintolainan lyhennystä rasitteena, yrittäisin lasta heti, eli en tarvitsisi edes miljoonaa, pari kymppitonnia riittäis.

Lisääntyminen ei satu pelkästään naiseen ja naisen vartaloon. Kuinka monella miehellä on polvet ja välilevyt hajalla tai henki poissa, kun on käynyt salilla, harrastanut extreme-lajeja ja yrittänyt tehdä vaikutuksen naisiin?

Entä kuinka moni on kirskuttanut hampaita yliopistossa vuositolkulla, jotta asema ja palkka riittäisi naiselle? Tai ottanut riskin yrittäjyydestä? Ostanut turhia tuotteita ja palveluja saadakseen lisää näkyvyyttä ja kunnioitusta?

Tai kestänyt yökerhon jumputusta kalliiden alkoholijuomien avulla vuosia putkeen?

Naisen pitää kyllä kestää se raskaus, synnytys ja imetys, mutta kaikki mikä tapahtuu ennen sitä sattuu lähinnä mieheen ja siltikään lisääntymistä ei ehkä ole tiedossa.